Kadonneen sisällön metsästäjät
Castlevania: Lords of Shadow– ja Metroid: Samus Returns -peleistä tutun MercurySteamin itsenäisesti luotsaama yhteistyöräiskintä on monella tavalla outolintu. Ensinnäkin se koostuu neljästä täysin itsenäisestä minikampanjasta, jotka toimivat myös tarinallisesti omina kokonaisuuksinaan. Punaisena lankana on ihmisten ja muukalaisten välinen taistelu rikkinäiseltä planeetalta löytyneen aleph-energian hallinnasta, mutta aloituskampanja Alien Myths lisää soppaan myös muinaisen pahuuden henkiinheräämisen.
Raiders of the Broken Planetin pelkistetty kerronta ajaa asiansa, mutta tarkempi uppoutuminen pelin tarinaan ja pelattaviin hahmoihin vaatii omatoimisempaa tutkimista. Sama pätee myös pelimekaanisiin hienouksiin, sillä pelin ilmaiseksi testattavista opastus- ja johdantotehtävistä huolimatta monet oleelliset selitykset ja yksityiskohdat on kaivettava valikkoviidakon uumenista.
Neljän hengen tarinavetoisia räiskintöjä on nähty jokusia ennenkin, mutta Raiders of the Broken Planetissa on muutama oleellinen erikoispiirre. Jokaisessa tehtävässä on vaarana, että viides pelaaja asettuu jatkuvalla ryöpyllä ilmaantuvien vihollisaaltojen puolelle estämään tiimiä tehtävätavoitteissaan, mikä tuo pelaajien eteen sopivan erilaisen haasteen. Se vaatii taktikointia jo hahmovalinnoissa, sillä jokaiselle hahmokohtaiselle erikoiskyvylle on omat vastatoimensa.
”Raiders of the Broken Planet on peli, josta olisi mukava pitää enemmän, vaikka varsinainen lähtölaukaus jää vajaaksi.”
Räiskintätuntuma on pienimuotoisesta kankeudesta huolimatta riittävän hyvä, ja hahmot liikkuvat luontevasti suojasta toiseen. Oman dynamiikkansa yhteenottoihin tuo lähitaistelu, jota on pakko käyttää kerätäkseen vihollisilta lisää panoksia ja tehtävätavoitteiden suorittamiseen tarvittavaa aleph-energiaa. Idea ei ole aivan niin väkinäinen kuin miltä se aluksi kuulostaa, sillä kyse on päättömän kombottamisen sijaan vastustajan tarkkailusta. Väistöliike toimii perusiskua vastaan, joka vuorostaan estää tuhovoimaisen heiton. Heitto sen sijaan tarttuu jopa väistävään hahmoon, joten kyse on sopivan haastavasta kivi–paperi–sakset-kaavasta.
Korviin kantautuneita yhteydenmuodostusongelmia ei osunut omalle kohdalle liiaksi asti, joskin pelin tapa vaalia neljän hengen yhteistyökokemusta tappiin asti ottaa itsensä hieman liian vakavasti. Toiminta palaa edelliselle välipisteelle oman tiimiläisen pudottautuessa pois pelistä, minkä lisäksi antagonistin jättäessä leikin kesken peli päättyy oman tiimin voittoon – vaikka varsinainen kenttä olisi vielä kesken. Puolivoitto turhautti etenkin pelatessani Alien Mythsin viimeistä tehtävää ensimmäistä kertaa, jolloin halusin vain kukistaa monivaiheisen loppupomon ja saada tarinan päätökseen.
Tuotantoarvot huomioiden kymmenisen euron hintalappu 3–4 tunnin mukiinmenevästä kampanjasta tuntuu ihan kohtuulliselta. Tehtäviin saa jokseenkin erilaisen otteen eri hahmoilla pelatessa, minkä lisäksi antagonistina pelaaminen on ihan hauskaa touhua, kun sen makuun pääsee. Kehittäjät yrittävätkin kannustaa aktiivisesti antagonistin saappaisiin loikkaamista erilaisten pistetilastojen ja palkintojen avulla. Harmi vain, että yhden kampanjan tehtävämäärä on turhan niukka toistuvia yrityksiä varten, minkä takia grindaaminen kullan, kykypisteiden ja sattumanvaraisesti ilmaantuvien asekaavojen haalimiseksi tuntuu turhalta ja puuduttavalta.
Raiders of the Broken Planet on peli, josta olisi mukava pitää enemmän, vaikka varsinainen lähtölaukaus jää vajaaksi. MercurySteamin väki on toki jo rientänyt lupailemaan, että Raiders of the Broken Planet kehittyisi selkeämpään ja palkitsevampaan suuntaan, kunhan tulevien kampanjoiden tehtävä- ja hahmolisäykset saapuvat täydentämään kokonaisuutta. Vaikka se pitääkin todennäköisesti paikkansa, Alien Mythsin odotettua karumpi alkutaival ei tee tulevaisuutta helpoksi. Pelaajat ovat nopeita tuomitsemaan, joten heikko ensivaikutelma voi osoittautua kohtalokkaaksi.