Suolaista sadetta
Sonyn Japanin-studion kehittämä Rain on selkeästi taidepeli, mutta toisin kuin useimmissa tapauksissa, innostuin siitä heti ensikuulemalta. Rainin kantava teema sisältyy sen nimeen. Maailma on ikuinen sateinen yö, jossa nimetön poika näkee tuntemattoman tytön. jota oudot taikaolennot jahtaavat. Poika päättää lähteä perään, mutta huomaa olevansa näkymätön. Niin ovat myös tyttö ja tätä jahtaavat hirviöt, ja ainoastaan sade saa hahmojen ääriviivat näkyviin.
Pelin idean voi selittää varsin vaivattomasti: seuraa tyttöä ja pysy hengissä. Pikkupoika ei pysty puolustautumaan yön piinaavia petoja vastaan, vaan ainoat mahdollisuudet ovat pakoon juokseminen tai piiloutuminen. Pelaajan on mukauduttava eri vihollisten käytökseen. Perusvihollisia ovat haamukoirat, jotka partioivat ennalta määrättyjä reittejä, mutta nuoria jahtaavaa jättimäistä Tuntematonta on joko huijattava erilaisia ongelmia ratkaisemalla tai vinhasti paeten.
Ideana on edetä harkiten ja hakien suojaa kaapeista, erilaisista tavaroista ja muista paikoista, joihin sadepisarat eivät pääse. Yön hämyssä selviytymiseen tarvitaan vain varovaista liikkumista ja muutamaa toimintanäppäintä esineiden käyttämiselle ja kiipeilylle. Aluksi eteneminen tuntuu yksinäiseltä ja pelottavalta, mutta pelin edetessä toivo herää ja luottamus omiin taitoihin kasvaa.
Rainin kentät ja pelaajan eteen asetetut ongelmat ovat alusta loppuun asti loogisia ja laadukkaita. Etenemistä helpottaa, että muutaman epäonnistumisen jälkeen tarjolla on vinkkejä ongelman ratkaisemiseksi. Jopa mutalammikot ovat vaarallisia, sillä mutaiset jalat paljastavat pelaajaparan olinpaikan yön hirviöille välittömästi. Mutaiset jalat pestään silloin tällöin vastaan tulevissa vesialtaissa tai lätäköissä.
Kuolema iskee tiuhaan, mutta toisaalta peli tallentaa tilanteen riittävän usein, joten mitään erityistä kauhua ei pääse syntymään – eikä se liene tarkoituskaan. Rainin idea muuttuu perin pohjin pelaajan edetessä. Alkuvaiheessa lähinnä tavoitteena toimivasta tytöstä tulee pelin edetessä olennainen osa ongelmanratkaisua.
Rain on loppujen lopuksi peli, jonka vain japanilainen studio voi kyetä loihtimaan. Peliä on työstetty Tenchu-sarjasta tunnetun Yuki Ikedan johdolla. Länsimainen studio ja julkaisija olisivat antaneet rukkaset moiselle projektille. Pojan ja tytön välillä ei ole lainkaan dialogia, vaan vuorovaikutus syntyy elekielellä. Länsimaalaiselle se voi tuntua aluksi vaativammalta kuin runsaampaan elekieleen tottuneelle aasialaiselle. Tekijöiden mukaan tarkoituksena on välittää tunnelma, joka muistuttaa vähäeleistä romaania. Siinä onnistutaan.
Viehättävä ulkoasu ja tyylikkäästi upotetuilla teksteillä toteutettu tarinankerronta luovat poikkeuksellisen upean tunnelman. Rain on jännittävin seikkailu pitkään aikaan, ja sen pienimuotoinen tarinankerronta toimii. Vaikka en tiedä hahmoista mitään, haluan silti tietää, mitä heille käy.
Rain tuskin nousee korkealle myydyimpien pelien listalla, mutta antaa vahvistusta näkemykselle siitä, että pelaajien korkeampi keski-ikä saa julkaisijat tekemään pelejä aikuiseen makuun ilman kompromisseja.