Kun pelisarja on löytänyt menestyskaavansa, julkaisijat uskaltavat sitä harvemmin muuttaa, vaikka pelaajat ja kriitikot innovaatioiden perään itkevätkin. Siksi Ubisoftia pitääkin kehua siitä, että se on antanut tekijöille luvan viedä yhtä sen suosituimpiin pelisarjoihin kuuluvaa Rainbow Sixiä kokonaan uuteen suuntaan. Sääli vain, että suunta on ollut metsä.
Aiemmat sarjan konsolipelit ovat olleet hidastempoista, mutta tiukkatunnelmaista taktista terroristijahtia. Ne ovat loistaneet erityisesti ryhmäpohjaisen verkkomoninpelinsä ansiosta. Uusin peli Lockdown muuttaa kaavaa huomattavasti nopeatempoisempaan ja räiskintäpainotteisempaan suuntaan, minkä kuuleminen on taatusti myrkkyä monille sarjan veteraaneille. Toiminnallisempi suunta ei kuitenkaan itsessään ole peliä huonontava ratkaisu, sillä ongelmakohdat löytyvät aivan muualta.
Suurin osa aikaisempien osien jännityksestä tuli epätietoisuudesta. Huoneisiin mennessä ei voinut tietää, oliko siellä vihollista vai ei, ja vähäisen kestokyvyn sekä vihollisten tarkkuuden vuoksi meno oli armotonta. Muiden ryhmäläisten komentelu oville asemiin ja rynnäkköön oli joka kerta jännittävä hetki.
Lockdownissa epätietoisuus on pilattu, versiosta riippuen, sydämenlyönninhavaitsimella ja liikkeentunnistajalla, joiden avulla pelaaja näkee seinien ja ovien takana olevat viholliset. Tämä ehkä nopeuttaa peliä, mutta vie myös suuren osan sen jännityksestä.
Yksinpelin suurin kompastuskivi on kuitenkin järjettömän epätasainen tekoäly. Niin omat kuin vihollisetkin tuntuvat arpovan täysin sattumanvaraisesti, miten niiden pitäisi milloinkin reagoida. Oma ryhmä yrittää ajoittain ampua vihollisia seinien läpi, ei havaitse ohi juoksevaa terroristia ja hortoilee ajoittain pelaajan eteen tämän ampuessa. Vihulaiset eivät välttämättä reagoi mitenkään vieressä kuolevaan kaveriinsa, mutta saattavat havaita pelaajan kahden seinän ja yhden oven läpi.
Lopullisen niitin tekoälyttömyydelle antaa koneihmisten ampumatarkkuus. Pitkillä matkoilla tulitaisteluissa on vielä aitoa tunnelmaa, mutta lähietäisyyksillä voi nähdä konnan ja koukun tulittavan toisiaan putket kuumina metrin päästä toisistaan – osumatta. Tekoälyn epätasaisen käytöksen vuoksi pelaaja voi aivan hyvin ramboilla ja hoitaa kaikki viholliset itse juokse ja ammu -tekniikalla.
Joissakin tehtävissä on myös ryhmän tarkka-ampujalla pelattavia osuuksia, jotka kyllä tuovat vaihtelua pelaamiseen, mutta tuntuvat liian paljon valopistoolipeliltä.
Verkkopeli pelastaa
Kaikkine vikoineenkin yksinpeli ei täysin onnistu pilaamaan pelisarjan perusideaa, mutta kokonaisuus latistuu virheiden takia ikävän keskinkertaiseksi. Onkin onni, että verkkopeliominaisuudet, varsinkin Xboxilla, ovat edelleen kiinnostavia ja toimivia.
Peruspelitiloja mielenkiintoisemmaksi nousee Xboxin urapelitila. Tässä pelitilassa pelaaja luo oman hahmonsa neljästä erilaisesta hahmoluokasta (kommando, erikoisjoukkojen sotilas, pioneeri ja lääkintämies) ja siirtyy verkkopeliin sotimaan sekä ansaitsemaan kokemusta ja varustepisteitä.
Pelihahmon taidot ja varusteet riippuvat hahmoluokasta, ja niitä voi kehittää monipuolisesti pisteillä ja kokemuksella. Pisteitä saa jo pelkästä pelaamisesta, joten tappioputki ei estä hahmonkehitystä.
Urapelitilan kehittyneet hahmot ovat tietenkin märkäkorvaisia parempia ja tehokkaampia, aiheuttaa epätasapainoa. Moninpeliä kykenee kuitenkin pelaamaan myös ilman urapelitilaa.
PS2-versiossa urapelitilaa ei ole. Sen sijaan tarjolla on Rivalry-niminen pelitila, jossa kaksi pelaajien joukkuetta sotii toisiaan vastaan tavoitepohjaisesti.
Rainbow Six: Lockdown on hyvä osoitus siitä, että uudistuminen ei ole helppoa. Toiminnallisempi ote ei ole pahasta, mutta toivoa sopii, että Red Storm saa korjattua Lockdownin virheet seuraavassa osassa. Näin maineikkaalla sarjalla ei ole varaa kompuroida kahta kertaa peräkkäin.
Versioiden erot
Sekä Xbox että PS2-versio on kehitetty erillään eri tiimien toimesta. Kummankaan version ulkoasu ei erityisesti loista, mutta Xbox-versio vetää jopa alustakohtaisesti suhteutettuna pidemmän korren. Lockdownin ulkoasusta ja animaatiosta voi lukea melko ristiriitaisia mielipiteitä, mutta tämän arvostelijan silmissä edellisiin peleihin nähden on otettu jopa takapakkia.
PS2-versio sisältää kaksi ylimääräistä yksinpelitehtävää. Yksinpelissä uudet aseet ja panssarit ostetaan tehtävistä kerättävillä pisteillä, hieman Xboxin urapelitilan tapaan. Xboxin yksinpelissä kaikki aseet ja varusteet ovat heti käytössä.
Urapelitila on vain Xbox-versiossa, ja PS2:lla sitä paikkaa Rivalry-niminen tavoitepohjainen moninpelitila.
Xboxilla ryhmäänsä voi käskyttää milloin vain komentonapin avulla. PS2:lla käskyjä voi antaa vain tilannekohtaisesti, mikä edellyttää tarkkaa tähtäimen kohdistamista. Kummassakin versiossa ryhmää voi komentaa myös puhumalla kuulokemikrofonin kautta.