Pientä pintaremonttia
Kauko-ohjattava kamera-ajokki on paikallistanut panttivangin. Terroristit ovat linnoittautuneet vangin kera suurlähetystön illallishuoneeseen ja vahvistaneet sen seinät metallirakenteilla. Huoneeseen vievä oviaukko on teljetty luodinkestävällä suojalla. Rynnäköin muiden Rainbow Six -operaattoreiden kanssa taloon ja viritän vahvistettuja seiniä varten tehdyn termiittileikkuripommin suojattuun seinään. Eivät terot tiedä, mikä niihin kohta iskee. Painan laukaisunappia ja syöksyn kohti syntynyttä aukkoa. Savun hälvetessä eteeni ilmestyy kolme ilmeisen hämmentynyttä terroristia, jotka eivät osanneet selvästi odottaa, että hyökkääjät tulisivat läpi juuri tästä. Hämmennyn tilanteesta itsekin, enkä ehdi reagoida, ennen kuin yksi vastustajista saa räiskäistyä aseellaan suuntaani ja saan tappavan osuman. Olisi sittenkin pitänyt mennä katon tai ikkunan kautta…
Tämä oli vain yksi niistä tuhansista pienistä tarinoista ja tilanteista, joita Rainbow Six Siegeä pelatessa syntyy. Nimensä mukaisesti peli keskittyy viisimiehisten joukkueiden piiritystilanteisiin, joissa toiset pelaajat ovat vuorollaan hyökkääjiä ja toiset puolustajia. Tavoite vaihtelee panttivangin pelastamisesta pommin purkamiseen tai alueen haltuunottoon. Joka kierroksen alussa hyökkääjien täytyy kauko-ohjattavilla kamera-ajokeilla tiedustella kohdealue ja yrittää löytää kohteet sekä viholliset parhaansa mukaan samaan aikaan, kun puolustajat virittelevät puolustuksiaan ja asemiaan. Tämän jälkeen ryhdytään toimeen.
Siegen erikoisuutena viimeisimpiin Rainbow Six -peleihin nähden ovat erilaiset valmiit pelihahmot, joita on yhteensä 20: kymmenen hyökkääjää ja kymmenen puolustajaa. Joka hahmolla on oma erikoiskykynsä, varusteensa ja muutama eri ase valittavana. Pelissä ei siis kehitetä ja varustella omaa hahmoa lainkaan. Ratkaisu kuitenkin toimii, sillä hahmojen erikoiskyvyt ja etenkin niiden hyödyntäminen keskenään antavat suurta taktista syvyyttä. Esimerkiksi hyökkääjistä suositulla Fuzella on oviin ja heikkoihin seiniin porautuva pommi, joka ampuu laukaistaessa kolme kranaattia niiden läpi. Se on oikeissa kohdissa käytettynä tappavan tehokas väline. Blitz puolestaan kantaa kestävää ballistista kilpeä, joka on varustettu sokaisuvalolla, eli kilvellä voi hetkellisesti sokaista lähellä olevat viholliset. Puolustaviin hahmoihin kuuluvat puolestaan muun muassa ovet ja ikkunat miinoittava Kapkan sekä sähköhäirintälaitteilla hyökkääjien tiedustelua haittaava Mute.
Hahmojen erikoiskyvyt yhdistettynä hyvin suunniteltuihin karttoihin tekevät pelaamisesta tiukkatunnelmaista taktista šakkia, jossa hyökkääjät yrittävät saada tilanteen hallintaansa. Loppu tulee yleensä nopeasti, kun homma lopulta laukeaa, sillä operaattorit eivät kestä montaa osumaa, eikä henkiä ole kuin yksi. Kuolleenakin voi vielä kuitenkin olla hyödyksi tiimilleen tarkkailemalla tilannetta kameroiden kautta ja neuvomalla eloonjääneitä. Kuolemista ei yleensä ehdi pitkään harmitella, sillä erät ovat nopeita: ne kestävät keskimäärin 3–4 minuuttia.
”Räiskintäpelien perustyylistä kertoo paljon se, että kestää tovi, ennen kuin Siegessä oppii muistamaan, että katon läpi voi tulla vihollisia tai että lattia läpi voi myös hyökätä.”
Taktista syvyyttä kasvattaa merkittävästi mahdollisuus mennä sekä ampua läpi seinistä, ikkunoista ja lattioista. Useimmilla hyökkäävillä hahmoilla on joku varuste, jolla räjäyttää reikä seinään, ja peruslinnoitteet voi myös räiskiä rikki. Räiskintäpelien perustyylistä kertoo paljon se, että kestää tovi, ennen kuin Siegessä oppii muistamaan, että katon läpi voi tulla vihollisia tai että lattian läpi voi myös hyökätä. Tämän olen itse oppinut kantapään kautta. Hyökkäämisessä onkin äärimmäisen tärkeää kyetä menemään läpi siitä, mistä vastustajat sitä vähiten odottavat. Puolustajana pitää taas osata vahvistaa ja linnoittaa oikeat kohdat.
Kuten yllä olevasta voi päätellä, on kommunikaatio tällaisessa pelissä erittäin tärkeää. Kaveriporukalla pelatessa on helppoa koordinoida hyökkäykset useasta eri suunnasta yhtä aikaa sekä jakaa tiedustelutietoa ja varoituksia. Hyvin yhteen pelaava tiimi jyrää armotta satunnaisten pelaajien muodostavan ryhmän. Toisaalta peli toimii myös ihmeen hyvin tuntemattomienkin pelaajien kanssa, sillä valtaosa tuntuu tajuavan pelin jujun ja jotkut jopa kommunikoivat yleisellä kanavalla. Vain pientä kärsimättömyyttä tuntuu välillä esiintyvän, mikä on haitta etenkin puolustuksessa.
Siegen verkkopeli toimii ja koukuttaa, mutta pelissä on silti omat muttansa. Itseäni ei Jannen tavoin harmita kampanjatilan puute lainkaan, sillä pelin idea toimii parhaiten vain ihmisvastustajien kanssa. Silti ymmärrän valitukset pelin täydestä hinnasta, kun kyseessä on puhdas verkkopeli, jossa suuren osa sisällöstä muodostavat muut pelaajat. Mukana toki on myös yksinpelitehtäviä, jotka ovat varsin kinkkisiä kokonaisuuksia, mutta ne ovat erillisiä ja itsenäisiä tilanteitaan. Monia myös taatusti kismittää jaetun ruudun pelimahdollisuuden puuttuminen terroristijahdista, jossa pelaajat yksin tai yhteistyössä pelaavat tekoälyä vastaan ja joka kovimmalla vaikeusasteellaan antaa haastetta koko rahalle.
Mikro-ostokset ovat toinen täysihintaiseen peliin huonosti istuva ominaisuus. Pelissä kerätään pelaamalla mainetta, jonka avulla avataan käyttöön uusia operaattoreita, aseiden osia ja pintakuviointeja. Maineen kertymistä voi nopeuttaa rahalla ja pintakuvioita voi suoraan myös ostaa, mikä ei sinänsä haittaa, mutta tällaisen ilmaispelikuvion löytyminen maksullisesta pelistä hieman häiritsee.
Rainbow Six Siege ei ehkä ole sellaista jatkoa, jota aiemmin kampanjastaan tutulle pelisarjalle olisi odottanut, mutta se onnistuu muuttamaan sarjan alkuperäisen idean erittäin näppäräksi verkkopeliksi. Yksinpelin ystäville se on tietenkin pettymys, mutta verkkopelaajille se tarjoaa sellaista taktista räiskintää, jota ei tällä hetkellä tarjoa oikeastaan mikään muu peli. Nähtäväksi jää, jääkö peli pienen piirin harrastukseksi vai innostuuko siitä laajempikin yleisö.
8/10
Loistava taktinen verkkoräiskintä, joka hyödyntää hyvin piiritysteemaansa. Kampanjan puute taatusti harmittaa monia.
Miika Huttunen