Kun terroristit ottavat Las Vegasin panttivangiksi, on aika kutsua Rainbow Six apuun. Taktinen räiskintä ei ole pitkään aikaan ollut yhtä hauskaa ja kiinnostavaa puuhaa.
Rainbow Six -sarja on tullut kauas pois juuriltaan. Alun perin äärimmäisen realistinen ja taktinen toimintasimulaatio on tänä päivänä enemmän pelkkää räiskintää. Edellinen osa Lockdown oli jo pelkkä tylsistyttävä putkiräiskintä ja sarjan pohjanoteeraus. Onneksi Ubisoft otti virheistä opikseen, ja sarjan uusin peli Rainbow Six: Vegas on taas askel taktisemman pelaamisen suuntaan. Vegasin sijaan pelin tarina alkaa uneliaasta meksikolaisesta kaupungista, jossa pelaajan alter egon Logan Kellerin johtama Rainbow Six -kommandoryhmä jahtaa vaarallista terroristia. Meksikon juonikuvioiden jälkeen siirrytään suoraan kasinoiden ja neonvalojen värittämään Las Vegasiin, jossa terroristit pommeineen aiheuttavat hämminkiä. Juoni itsessään on hoh-hoijaa-tasoa. Rainbow Six pelastaa maailman ilkeiltä terroristeilta – ja siinä se. Onneksi puitteet ovat tällä kertaa tavallista mielenkiintoisemmat. Vegasin valtavat kasinot, hotellit ja kadut ovat näyttämönä kiivastempoiselle terojahdille, jossa ruutia ei säästellä eikä armoa tunneta.
Parempaan suojaan!
Toimintaelokuvamaisuudesta huolimatta peli ei ole ramboilua tai sokeaa räiskintää, päinvastoin. Perusvaikeusasteella pelaajan kommando kestää luoteja kourallisen, realistisella vaikeusasteella homma on poikki viimeistään parista osumasta. Peli ei myöskään tunne elinvoimamittareita tai kuntopisteitä, vaan nykytrendin mukaisesti kuvaruutu hämärtyy kuoleman lähestyessä ja palaa taas normaaliksi, kun pelihahmo saa vetää hetken henkeä suojassa. Suoja on yksi pelin kantavista elementeistä, ja sitä pitää todella käyttää. Pelaajan paras kaveri on suojautumisnappi, jonka avulla pelihahmo suojautuu liki minkä tahansa näköesteen taakse, olipa se sitten seinän kulma, kivi, laatikko tai pylväs. Suojassa ollessa näkökulma siirtyy automaattisesti pelihahmon ulkopuolelle, jotta pelaaja näkee suojan takaa ja voi toimia tilanteen mukaisesti. Esteen takaa voi kurkkia tai nojailla ja antaa aseen laulaa tai nakella kranaatteja. Kovan tulen alla voi jopa räiskiä sokkona ja luottaa onneensa. Suojautumismekaniikka toimii todella hyvin ja luonnollisen oloisesti. Kun systeemin on sisäistänyt, siitä tulee pelaajalle kuin toinen luonto. Tässä pelissä ei ilman suojaa pärjätä.
Lakaise ja puhdista
Pelaajaa seuraavat kaksi taistelutoveria osaavat myös asiansa. Ne liikkuvat järkeviä reittejä, käyttävät suojaa hyvin hyväkseen eivätkä pääsääntöisesti jää tuleen makaamaan. Tovereiden käskyttäminen on helppoa: pelaajan ei tarvitse kuin osoittaa haluamaansa pistettä tähtäimellä ja painaa käskynappia, minkä jälkeen ne liikkuvat asemiin. Ovea osoitettaessa ne siirtyvät automaattisesti valmiusasemiin odottamaan pelaajan rynnäkkökomentoa. Huoneisiin tai muihin tiloihin, joihin on useampi sisäänkäynti, kannattaakin pääsääntöisesti hyökätä kahdesta eri suunnasta. Pelaaja voi itse tulla yhdestä sisäänkäynnistä ja komentaa alaiset toiselle. Tällä kertaa rynnäköintiä voi myös koordinoida paremmin, sillä pelaaja voi kurkistella kuituoptisella kameralla ovien alta ja priorisoida sen avulla huoneessa olevia kohteita alaisille. Rynnäkön alkaessa alaiset yrittävät ensin eliminoida priorisoidut kohteet. Rainbow Sixin kommandot ovat myös liikkuvaa sakkia. He voivat tietyissä kohdissa laskeutua köyden varassa alas talojen sivuja ja tehdä sisääntuloja ikkunoista. Pelin kentät antavat tähän mukavan paljon mahdollisuuksia. Vegas olisi voinut olla melko tylsä putkiräiskintä, mutta kenttäsuunnittelu pelastaa kaiken. Lähes jokainen suurempi tila tai huone antaa mahdollisuuden useaan sisääntuloon tai lähestymissuuntaan. Kentissä on myös kiitettävästi vaihtelua useasti vaihtuvien tapahtumapaikkojen ansiosta. Vihollistekoäly ei tosin varsinaisesti yllätä, mutta se on varustettu herkällä liipaisinsormella ja taidolla pysyä suojassa. Pääsääntöisesti pelaaja on hyökkääjä ja näin ollen aina altavastaajan asemassa. Siitä pelin haaste suurimmaksi osaksi muodostuukin. Ärsyttävästi pelissä on myös selkeitä ennalta ohjelmoituja kohtia, jotka laukaisevat vastustajien ilmestymisen alueelle. Efekti ei ole kovin tökerö, eli pelaajan selän takaa viholliset eivät ilmesty, mutta välillä ilmiö syö pahasti tunnelmaa.
Konsolikäännöskukkasia
Pc:n Vegas on suora käännös Xbox 360 -versiosta, mikä on audiovisuaalisesti pääsääntöisesti hyvä asia. Peli on todella hyvännäköinen eikä graafisissa yksityiskohdissa ole säästelty. Etenkin pelihahmot ovat todella aidon näköisiä. Valitettavasti konsolitausta näkyy huonolla tavalla siinä, että pelin tehovaatimuksia ei ole optimoitu. Vegas on tehosyöppö, joka vaatii uudenaikaisen pelikoneen, ja silloinkin näytönohjaimen ominaisuudet ratkaisevat paljon. Etenkin Pixel Shader 3.0 -tuki on 3d-kortista syytä löytyä. Eniten pc-pelaajia voi syödä pelin tallennussysteemi, joka on suoraan pelikonsolilta otettu. Pelaaja ei saa tallentaa mielensä mukaan, vaan pelissä on automaattisia tallennuspisteitä. Pääsääntöisesti niitä on tasaisin väliajoin, mutta tietyissä kohdissa on pelattava pitkä tovi ennen seuraavaa. Kun nämä kohdat osuvat vaikeisiin tilanteisiin, pelaaja joutuu pelaamaan saman kohdan uudestaan ja uudestaan, ennen kuin selvittää tiensä seuraavalle tallennuspisteelle. Rainbow Six: Vegas on pienistä puutteistaan huolimatta erinomaisen viihdyttävä taktinen toimintapeli. Etenkin suojan käytön helppous ja armoton vauriomallinnus tuovat tulitaisteluihin aivan toisenlaista otetta. Hyvä kenttäsuunnittelu ja ryhmätovereiden helppo käskyttäminen antavat myös mukavasti tilaa taktikoinnille. Tämä ei ehkä ole sitä alkuperäistä Rainbow Sixiä eikä edes SWAT 4, mutta ainakin askel takaisin oikeaan suuntaan.
Verkkoräiskintää
Vegasin moninpeli toimii pitkälti erilaisten verkkopelimuotojen ansiosta. Perinteisten tappomatsien ja tiimitappomatsien lisäksi moninpelimuotoja ovat muun muassa hyökkäys ja puolustus sekä myrkkykanistereiden metsästys. Jännittävimmät taistelut tarjoaa Survival-pelitila, jossa pelaajilla on vain yksi henki. Kaikkien moninpelimuotojen sääntöjä voi muokata kiitettävästi, ja kentät ovat myös moninpelissä hyvin suunniteltuja. Pelihahmonsa ulkoasun ja varusteet voi valita monipuolisesti, mutta on sääli, ettei tietokoneella ole samanlaista uratilaa kuin Xbox 360 -versiossa. Nyt kaikki varusteet ja asut ovat suoraan käytössä, eikä taisteluista kerätä kokemusta arvon korottamiseksi tai uusien varusteiden avaamiseksi. Myös tarinaa voi pelata yhteistyönä kolmen muun pelaajan kanssa, joka on ehdottomasti yksi kiinnostavin moninpelin muoto. Yhteispelinä voi lisäksi jahdata moninpelikenttiin satunnaisesti sijoitettuja teroja.
Alkuperäinen pistemäärä: 89/100