Rambo: The Video Game

Vuosien ajan on väitelty siitä, mikä kahdesta keskimmäisestä Rambosta on se huonoin Rambo-teos. Enää ei tarvitse: tässä on voittaja.

4.4.2014 11:06

Sotatrauma

Maailmaan mahtuu huonoja pelejä laidasta laitaan. Osa on lieviä pettymyksiä, toisilta ei koskaan odotettukaan yhtään mitään ja jotkut vain ovat totaalista kuraa. Rambo kuuluu viimeiseen leiriin.

 

Kyllähän se tiedettiin jo ennakkoon, ettei Rambo nyt mikään hirveän hyvä peli tulisi olemaan. Kämäisen näköinen pikkustudion räiskintäpeli herätti lähinnä hilpeyttä traileriensa ja kuviensa avulla. No eipä naurata enää, sillä nyt olen pelannut Ramboa, eikä mikään ole hetkeen hauskaa.

 

Rambo on todella outo tapaus. Olevinaan John Rambon hautajaisissa kerrottujen takaumien kautta pelaaja sukeltaa kolmen ensimmäisen leffan tapahtumiin räiskimään kaikkea vastaantulevaa. Kahden jälkimmäisen leffan kohdalla tämän nyt vielä ymmärtää, koska ne olivat aivotonta räimettä, mutta että First Bloodista on tehty kenttä, jossa ammutaan kirjaimellisesti toista sataa poliisia kumoon M60:n kanssa? Näittekö edes elokuvaa? Kaipa joku näki, sillä suuri osa pelin dialogista on selvästi nauhoitettu enon VHS-kasetin ääniraidalta kännykkämikin kanssa. Sen verran kohisevaa, kaikuvaa ja suttuista dialogi on.

 

Mutta ei se koomisuus siihen lopu. Suuri osa pelistä sijoittuu tavalla tai toisella Vietnamiin, jossa Rambo puuhailee sotavankien pelastamisen tiimoilta. Mitä jos sanoisin, että satoja ja taas satoja vietnamilaissotilaita varten on tehty yksi hahmomalli? Entä jos mainitsen, että se hahmomalli ei selvästikään esitä aasialaista miestä, vaan näyttää lähinnä ranskalaiselta talkkarilta? Onko tämä nyt rasismia, helvetin laiskaa pelidevausta vai kenties todella syvällinen sanoma sodan luonteesta ja siitä, miten näemme vihollisemme?

 

Toistaiseksi kuulostaa siltä, että Rambo voisi kuulua ”niin huono, että se on hauska” -kategoriaan kunnon paskaleffojen tavoin. Uskokaa ja ymmärtäkää, kun sanon, että näin ei todellakaan ole. Ei helvetissä. Rambon pelaaminen on aivan kamalaa puuhaa.

Suurimman osan ajasta se on vain perustylsää 3D-räiskintää wanhojen kolikkopelien tyyliin. Rambo juoksee itsekseen pitkin viidakkoa tai vaikkapa neuvostosotilaiden leiriä pelaajan osoitellessa hiiren kursorilla vihollisia ja ammuskellessa näitä. Mitä parempi osuma ja pitempi kombo, sitä paremmat pisteet. So far so boring, mutta kun ei se pelin kehitystiimille riittänyt. Ehei.

Mukaan on tungettu hiippailuosioita, joissa Rambon täytyy reaktiominipelien avulla puukotella tai lähitaistella ketoon vihollisia hiljaisesti. Jos olet millisekunninkin myöhässä, Rambo kuolee. Kerrasta. Väliin on heitelty pätkiä, joissa ammuskellaan jouskarin kanssa vihollisia. Jos olet sekunnin myöhässä, viholliset huomaavat Rambon ja tämä kuolee. Kerrasta.

Niin – ja vaikka et olisikaan myöhässä, noin puolet ajasta Rambon nuolet vain katoavat ilmalennon aikana, jolloin… no, arvaatte kyllä. Nämä pakotetut ja todella tönköt hiippailupätkät ovat suoraan sanoen täyttä paskaa. Ne ovat tylsiä, ne tuntuvat epäreiluilta ja ne turhauttavat.

Toisaalta ne ovat myös suunnilleen ainoa tapa kuolla koko pelissä ennen totaalisen naurettavaa lopputaistelua, sillä tähtääminen on hiirellä nauruhelppoa hommaa ja lisäksi kokemustasojen – kyllä, kokemustasojen – karttuessa Rambo saa muun muassa otsalaukauksista takaisin kestopisteitä. Peli on siis myös puuduttavan helppo.

Voisin puhua vielä PlayStation 2 -tason grafiikoista, surkeasti sijoitelluista etapeista ja ties mistä muusta, mutta eiköhän se pointti nyt tullut jo selväksi: Rambo on surkea peli. Välillä se on mitäänsanomaton, toisinaan raivostuttava, joskus taas loukkaavan huono. Se on huonoimpia ikinä pelaamiani videopelejä, enkä oikeasti löydä siitä käytännössä mitään hyvää. Kiertäkää kaukaa.

1/10
KehittäjäTeyon
PeligenretToiminta
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa