Ratchet & Clank: Size Matters

Ulkokuori ei ole kaunein mahdollinen, mutta sisältö on lähes poikkeuksetta täyttä rautaa.

14.9.2011 21:45

PlayStation-sukupolven suurimpiin sankareihin kuuluvat Ratchet ja Clank tekevät tänä keväänä debyyttinsä Sonyn käsikonsolilla. Tätä ennen kaksikko on seikkaillut neljän PlayStation 2 -pelin lisäksi kahdessa mobiilipelissä, ja ensiesiintyminen PlayStation 3:lla nähdään ensi syksynä.

Ratchet & Clank: Size Matters jatkaa siitä, mihin Ratchet: Gladiatorissa jäätiin. Monen uuvuttavan seikkailun jälkeen sankarit viettävät ansaittua lomaa, kunnes törmäävät polvenkorkuiseen pikkutyttöön, joka tulee kidnapatuksi.

Tyttöä jäljittäessään kaksikko löytää uudelleen kadonneen, nerokkaita keksintöjä valmistavan technomite-rodun. Samalla heille paljastuu vaarallinen juoni, joka vetää mekaanikon ja älykkörobotin jälleen uuteen scifiseikkailuun.

Paluu tulevaisuuteen

Vaikka suosittu tasohyppelysarja suuntaakin nyt ensimmäistä kertaa kotikonsoleilta taskukoneille, muutos ei ole suuri varsinkaan konkaripelaajille. Pelattavuudeltaan PSP-peli on nimittäin hyvin paljon sarjan ensimmäisten osien kaltainen.

Pelin tekijätiimin on täytynyt suunnitella ohjaus- ja kamerajärjestelmät uusiksi, koska PSP:ssä on vain yksi analogiohjain. Normaalisti kuvakulma on hahmokaksikon takana, mutta ensimmäiseen persoonaan pääsee yhdellä napinpainalluksella. Tämän jälkeen ympäristöä on helppo tutkia analogipainiketta liikuttelemalla.

Varsinainen huippuratkaisu on kuitenkin löytynyt kamerasuunnittelussa. Nyt hieman leijuvanoloisempaa kameraa käännellään käsikonsolin olkanäppäimillä. Kuvakulman saa helposti hahmojen taakse painamalla molempia näppäimiä yhtä aikaa. Kamera ei jumittele tiukoissakaan paikoissa, joten sitä ei voi syyttää hölmöistä hengenmenetyksistä.

Pelin peruskaava on pysynyt ennallaan: sankarit kiirehtivät planeetalta toiselle etsien johtolankoja, selvittäen haasteita ja taistellen suuria pomovastuksia vastaan. Peliympäristöt ovat kaikki futuristisia, mutta silti tarpeeksi vaihtelevia. Pelattavaa löytyy esimerkiksi paratiisisaarelta ja huipputeknologiaa pursuavista robottitehtaista.

Tulta munille

Ainakin televisioyleisön keskuudessa Ratchet & Clank tuli tunnetuksi mainoksista, joissa esiteltiin pelin hullunkurisen turmiollista asearsenaalia. Erilaiset kanuunat eivät ole jääneet tässäkään pelissä sivurooliin, vaan vihollisille on keksitty jälleen uutta ajanvietettä.

Mukana on esimerkiksi hanska, joka tykittää kohdettaan räjähtävällä happonesteellä. Toinen hansikas ampuu puolestaan vihollisten kimppuun parven robottimehiläisiä. Perusaseena toimii tietysti Ratchetin rakas jakoavain.

Asevalikoima ei ole aivan niin suuri kuin aikaisemmin, mutta se ei juuri vaikuta pelin elinikään. Tärkeintä on, että tykit toimivat kuten ennenkin ja niiden jättämä jälki on mahdollisimman rumaa.

Yksi koko sarjan koukuttavuutta huimasti lisäävistä elementeistä on roolipelimäinen kehityssysteemi. Pelaaja löytää jatkuvasti uusia suojuksia ja esineitä, joiden mukaan hahmojen taidot kehittyvät. Aarteenetsinnän lisäksi tavaroita voi ostaa vihollisroboteista saatujen ruuvien ja muttereitten avulla.

Aseet kehittyvät vain käytössä, joten materiaalin päivittämiseksi se on ensin kulutettava puhki. Uuden kaluston siivittämänä taistelut tuntuvat kuitenkin yllättävän mielekkäiltä. Tämä johtaa pian vaarallisen hauskaan noidankehään, jonka ansiosta peli vangitsee luokseen tuntikausiksi.

Minipelejä

Varsinaisen tasohyppelyräiskinnän lisäksi Size Matters tarjoaa pienempääkin purtavaa. Esimerkiksi Ratchetilla pääsee osallistumaan erilaisiin kilpa-ajoihin, joista voittaa esineitä ja valuuttaa. Lisäksi joidenkin lukittujen ovien avaaminen tapahtuu minipeleillä, joissa Ratchet reilaa putkijoukosta muodostuvan tason maaliin.

Myös Clankin peliosuuksia on lisätty jonkin verran. Peltikasa pääsee muun muassa käskyttämään muita robotteja minikentissä, taistelemaan Robot Warsin tyylisessä kuolemankehässä ja lentämään avaruuteen jättiläismäisen taistelurobotin muodossa.

Minipelit ovat mukavia piristysruskeita tasohyppelyosioiden välissä, mutta ne eivät jaksa viihdyttää kovinkaan pitkään. Tavarapalkintojen loputtua ruuvit eivät ole tarpeeksi suuri kannustin hieman päättömän oloisen robottisodan tai surkealla ohjauksella varustetun kilpa-ajelun tahkoamiseen. Toivottavasti sarjan seuraavissa osissa nimenomaan tähän osa-alueeseen panostetaan enemmän.

Kokonaisuudessaan Ratchet & Clank: Size Matters on kuitenkin todella toimiva paketti käsikonsolipeliksi. Se yltää graafiselta toteutukseltaan lähes PS2-pelien tasolle pienistä rosoisuuksista ja huolimattomuusvirheistä huolimatta. Erityisesti lataustaukojen aikana esitettävät animaatiot ovat melko järkyttävää katseltavaa. Myös äänimaailma jättää toivomisen varaa.

Vaikka ulkokuori ei olekaan kaunein mahdollinen, sisältö on lähes poikkeuksetta täyttä rautaa. Pelihahmot ovat kiinnostavia, tekemistä riittää ja pelattavuus on minipelejä lukuun ottamatta huippuluokkaa. Huumoria pursuavan ja laadukkaan yksinpelin sekä loistavan verkkopelin ansiosta Size Matters nousee PSP-pelien parhaimmistoon.

Verkossakin paukkuu

Onnistunut verkkopeli on ominaisuus, jota allekirjoittanut arvostaa eniten futuristisankareiden PSP-debyytissä. Pelaajat voivat ottaa mittaa toisistaan langattomassa verkossa kolmessa erilaisessa pelimuodossa.

Yhdelle palvelimelle mahtuu maksimissaan neljä pelaajaa kerrallaan. Taistelijoiden ainoa kommunikointikeino on PSP:n tekstipohjainen chat, joka tosin toimii yllättävänkin nopeasti. Verkkopeleihin liittyminen on myös äärimmäisen nopeaa ja helppoa. Ensin luodaan pelaajatunnus, minkä jälkeen etsitään sopiva peli, johon sitten liitytään.

Tarjolla olevista pelimuodoista tunnetuimmat ovat perinteinen tappomatsi ja lipunryöstö. Neljä pelaajaa voi jakautua niin moneen joukkueeseen kuin haluaa. Ihmispelaajien lisäksi taisteluareenalla viilettää myös tietokonehahmoja.

Hieman erikoisempi moninpelimuoto on Iron Lombax -niminen tila, jossa joukkueet selvittävät kilpaa kenttäkohtaisia tehtäviä. Yksi kilpailuaihe on esimerkiksi muukalaislehmien muuttaminen hampurilaispihveiksi.

Moninpelisessiot toimivat todella hyvin, eikä verkkoviivettä esiinny langattomuudesta huolimatta. Kun yksinpeli on koluttu moneen otteeseen kaikkine bonuksineen, verkossa meno äityy vain paremmaksi. Kukapa olisi uskonut, että tasohyppelyräiskintä toimii näin hyvin netissä?

8/10
Lisää luettavaa