Raymanin tuorein minipelikokoelma alkaa hämmentävästi. Puput jahtaavat sankariamme, joka saa vangittua ne television sisään. Pupuista ei kuitenkaan päästä vielä näin helposti eroon… Ja yleisö pidättää hengitystään!
Jotain hyvää, jotain huonoa
On hankalaa tehdä minipelikokoelma, joka pärjäisi lajityypin keisarille Wariolle. Warion minipelikokoelmat ovat kevyesti parhaita moninpelejä, mitä maa päällään kantaa, ja niistä on hankala löytää yhtäkään huonoa minipeliä, mikä on todella kunnioitettava saavutus.
Ei Raving Rabbids TV Partykaan ole läpeensä huono peli. Tykkäsin esimerkiksi tanssimisesta todella paljon, vaikka tanssi ei kyllä ole minun vahvimpia osaamisalueitani. Raymanin tanssissa on tarkoitus suorittaa ruudulla näkyvät liikkeet musiikin tahdissa. Tämän pohjalta jaetaan pisteitä, joita on saatava vähintään 10 000, jotta pääsisi seuraavaan tehtävään. Liikkeet on suunniteltu erinomaisesti. Vaikka tanssiessani tiesin näyttäväni idiootilta, minulla oli kuitenkin tunne siitä, että vedän kuin Michael Jackson konsanaan. Ruudulla näkyy pelkkä pelihahmo, joten EyeToy-pelien tapaan omaa peilikuvaa ei tarvitse katsoa. Tämä luo illuusion hienosti onnistuneista liikkeistä, sillä pelaaja ei näe, miltä hän tanssiessaan näyttää. Tämä lienee se minipeli, johon tiimi on ladannut paukkunsa, sillä loput minipelit ovat aika reilusti yksinkertaisempia.
Vaikka pelin huumori on paikoin toimivaa, joskus läpät menevät täysin toiseen sfääriin. Raving Rabbids on kyllä kelpo minipelikokoelma, mutta nykyään peliltä vaaditaan paljon muutakin, kuin yksi loistava minipeli ja kasa vähän heikompia pelejä sekä muutama onnistunut läppä. Raving Rabbids on suunniteltu koko perheen peliksi. Luulen kylläkin, että tämä on se syy, miksi peli tuntuu missaavan pointtia. Wario Waren hienous oli juuri siinä, että pelaajan oli itse keksittävä parissa sekunnissa, mitä minipelissä kuuluu tehdä. Joskus neuvoksi riitti yksi ainoa sana. Raving Rabbids taas selittelee vähän liikaakin, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Pelin haaste sen sijaan löytyy usein umpisurkeista kontrolleista ja huonosti suunnitelluista tehtävistä. Suurin miinus pelissä on se, että kehittäjät ovat vain halunneet pumpata pelin täyteen minipelejä välittämättä niiden laadusta juurikaan.
Minipelien aikakausi
Raving Rabbids suunniteltiin alun perin peliksi, joka on Wiin perusajatuksen mukainen. Peli on helppo, hauska ja kavereiden kanssa siitä saa paljon irti. Minipelejä on joka lähtöön. Pimp My Rabbid minipelissä jänöjussin asua vaihdellaan yleisön mieltymysten mukaan. Mukana on myös renkaiden läpi lentelyä, kaksiulotteista tasoloikkaa, puimurikilpa-ajoa, vankilasta pakenemista sekä paljon muuta vastaavaa. Minipelit on nimetty joskus ihan kekseliäästi suosittujen tv-sarjojen mukaan, mutta suurimmaksi osaksi nimet eivät ole ihan niin hauskoja kuin kehittäjät ehkä kuvittelevat. Prison Fake…
Liikkeentunnistimella kikkailu nyt on jo itsestään selvä asia, mutta Raving Rabbidsillä jää paljon toivottavaa tällä osa-alueella. Kyllä, äsken hehkuttamani tanssiminen toimii mainiosti, mutta esimerkiksi ajoneuvojen ohjastaminen on todella kamalaa puuhaa. Kääntyminen ei koskaan onnistu tarpeeksi nopeasti eikä vauhdin hidastaminenkaan auta. Miksei tässä ole otettu oppia jo kaksi vuotta sitten ilmestyneestä Excite Truckista?
Raving Rabbids TV Party jääkin parin minipelin ihmeeksi. Muutamat hauskat läpät ja parit onnistuneet minipelit tekevät tästä ehkä pelaamisen arvoisen kaveriporukassa, mutta tosiasia on, että Wario Waret ovat hoitaneet saman tontin paremmin jo Game Boy Advance -ajoista lähtien, ja kun Wiilläkin on Wariota saatavilla, ei Raymanin tv-juhlista jää käteen kuin tanssi ja pari ihan toimivaa läppää.