Rebel Galaxy

Todella rento avaruusseikkailu kaipaisi syvyyttä ja sisältöä, vaikka peli-iloa on useamman pelin edestä.

4.12.2015 06:00

Kapteeni käskee

”I don’t care. I’m still free. You can’t take the sky from me.” Firefly-televisiosarjan tunnari osoittautui ironiseksi, kun sarja lopetettiin pikavauhdilla ja taivas vietiin huonosti käyttäytyvien avaruuskonnien faneilta lopullisesti. Vai vietiinkö?

Villit genrevaihdokset ovat kova pala monille pelistudioille, mutta ei kevyt-Diablo Torchlightit luoneelle Double Damage Gamesille. Lafka hyppää nyt ilman huolen häivää avaruustaisteluun ja kaupankäyntiin ja tekee sen keskivertoa kevyesti paremmin. Fireflysta on lainattu asenne ja musiikki. Taustalla soivat blues ja moderniin länkkäriin sopiva räkärokki. Se ei ole pikkudetalji, sillä äänimaisema virittää pelaajan oikeaan mielentilaan nimeltä ”kapteeni tekee tasan mitä kapteeni tahtoo”. Ja jos tahdon paukauttaa vastaan tulevan rahtialuksen avaruuspölyksi taskurahan toivossa, teen sen ilman katumusta.

Stooria on sivulauseen verran. Täti kutsuu pelaajan avaruuteen, ja alukseen kiinnittyy outo muukalaistekoäly. Sitten räjäytetään aluksia. Rebel Galaxylla on terveen rento asenne kaikkea tekemistään kohtaan, mikä on ristiriidassa avaruuspelien perinteiden kanssa. Ei Elitestä lähteneessä pelityylissä voi olla näin helppoa, sanoo itsepintainen ääni takaraivossa. Jos kauppaa haluaa käydä (ei ole pakko), joka satama näyttää rahdin nimen värillä sen, onko rahaa tulossa hyvin vai huonosti. Sehän on liki laitonta!

Rebel Galaxy haistattaa huilut myös säännölle, jonka mukaan pelaajan on aluksi lennettävä roskiksen kokoisessa ja näköisessä purkissa ensimmäiset 20 tuntia. Jo ensimmäinen laiva on vanha mutta kookas Serenityn vastine, ja lopulta lennetään valtavissa Dreadnought-luokan paateissa. Kun sellaisen parkkeeraa hävittäjäparven viereen ja katselee tykkitornien rälläystä, tuntuu kuin olisi päässyt Star Destroyerin ruoriin. Pääaseet on joka avaruuslaivassa kätketty kylkiin, koska taistelu on käytännössä Assassin’s Creed IV: Black Flagin meritaistelua. Kahdessa ulottuvuudessa liikkuvat valaat ajavat vierekkäin ja vaihtavat täyslaidallisia, kunnes toisen kilvet palavat puhki. Sädetykkien vongutuksessa on aidosti asennetta ja näyttävyyttä, mutta sorminäppäryyttä tai aivotoimintaa ei edellytetä.

Kaikkeen ulottuva hälläväliä-asenne on pelin vahvuus, mutta se pitää oudosti Rebel Galaxyn pois klassikkolistalta. Voivatko hupi, rentous ja peli-ilo olla todella jollain perverssillä tavalla heikkouksia? Aidompia vikoja ovat satunnaistehtävien ja sitä kautta pelaamisen toistuvuus, mutta parinkymmenen euron pelille sellaisen voi antaa anteeksi.

Neljänkymmenen pelitunnin ja lukemattomien räjähdyksentäyteisten avaruustaistelujen jälkeen en lopulta tuntenut tehneeni pelissä mitään valtavan suurta, jännittävää tai haastavaa. Hyvä on, pelastin tavallista peliavaruutta pienemmän galaksin kolkan ja luotsasin valtavia sotakoneita. Olin piraatti ja kauppias, sotilas ja mainari. Tuhosin valloittavia laivastoja. Mutta sellaista me kapteenit vain teemme.

7/10
PeligenretAvaruus
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu
Lisää luettavaa