On vauhti mun hurma ja turma
Aloitetaanpa lyömällä faktat tiskiin: Redoutia ei olisi olemassa ilman Wipeoutin, F-Zeron, Rollcagen ja kumppanien kaltaisia edelläkävijöitä. Pienen italialaistiimin rakkaudella valmistama ja hypernopeiden tulevaisuuden vormuloiden tähdittämä Redout julkaistiin vuosi sitten pc:lle, mutta kattavan jatkokehityksen myötä lisäosilla ja päivityksillä turboahdettu kilpakohkaus on tuotu myös konsolikansan iloksi.
Redoutin sydän ja sielu on aistit veitsen terälle pakottava tyyntymätön vauhti. Neonvaloissa kylpevät vuoristoratamaiset kilpakaistat ovat täynnä ilkeitä neulansilmämutkia, vatsanpohjaa kutittelevia silmukoita ja taivasta kohti sylkäiseviä hyppyreitä. Runsas määrä ajoneuvoja on jaettu teholuokkiin, joihin pääsee käsiksi sitä mukaa, kun taitotaso nousee.
Aluksiin mahtuu kerrallaan aktiivinen ja passiivinen tehostin, joilla pelaaja voi varustaa kilpurinsa omaan ajotyyliinsä sopivaksi. Tuliluikuilla ja täristimillä präiskyttelyn sijaan Redoutissa keskitytään taltuttamaan haastavat radat mahdollisimman vikkelästi, joten suppea varustekirjo käy järkeen. Tekoäly panee kiitettävästi kampoihin, mutta suurin haaste odottaa kärkipään kierrosajan tavoittelussa.
Ohjaustuntumaan on haettu kultaista keskitietä napakkuuden ja ilmavuuden väliltä kohtalaisen miellyttävin lopputuloksin. Ohjausjärjestelmä pureutuu selkärankaan nopeasti, mutta millintarkkojen manööverien opettelu vaatii aikaa ja malttia. Poskettoman nopeat alukset ovat vastavuoroisesti melkoisen heikkoa tekoa, ja jykevämpi pusu seinän kanssa pistää purtilon palapeliksi.
”Ohjausjärjestelmä pureutuu selkärankaan nopeasti, mutta millintarkkojen manööverien opettelu vaatii aikaa ja malttia.”
Redoutin persoonallinen ja värikylläinen ulkoasu viljelee upeita pieniä yksityiskohtia minimalismista ammentavan yleisilmeen lomaan. Vinhaa vauhtia ohi pyyheltävien maisemien taustalla pauhaava energinen konemusiikki on omiaan tiristämään viimeisetkin adrenaliininrippeet pelaajan suonistoon. Valitettavasti ainakin PS4-version ruudunpäivityksellä on paha tapa yskähdellä toisinaan, mikä on Redoutin tyylisessä pelissä merkittävä miinus.
Kattavan uratilan ja vapaamuotoisen yksinpelihurjastelun lisäksi Redout sisältää verkkomoninpelin ja myös jaetun ruudun kaksinpelin saman sohvan schumachereille. Yksinpelimuodot ovat enemmän kuin käypää harjoittelua ihmisvastustajia varten, sillä pelin alkutaipaleella kepeän loiva haastekäyrä kiskoo jyrkkään nousuun varsin vauhdikkaasti.
Vaikka Redout on omilla arvoillaan kaikin puolin oivallinen teos, ostopäätöksen mielekkyyteen vaikuttaa ensisijaisesti oma pelialusta. Siinä missä pc:llä ja Xbox Onella Redoutin edustama lajityyppi kutakuinkin loistaa poissaolollaan, PS4:n baanalla uljas italialaisoriimme joutuu nuottasille toisen puhdasverisen kanssa. Silmät pudottavan upea Wipeout: Omega Collection jättää Redoutin nielemään pölyä niin ohjauksen, vauhdintunteen kuin ulkoasunkin mittaristoilla.
Vertaus Sonyn pitkän linjan vauhtipelisarjaan ei välttämättä ole täysin reilu, mutta se on aiheellinen. Redout lainaa sielunelämänsä koko lailla lyhentämättömänä Wipeoutin, F-Zeron ynnä muiden klassikoiden perimästä, joten on osuvaa verrata sitä yhden kantaisänsä uusimpaan iteraatioon. Mutta vaikka Redout jää pari sekunnin sadasosaa esikuvastaan, se kurvaa silti maaliin hillittömän upealla kierrosajalla.