Reservoir Dogs

Vaikka räiskintäpelien ystävä saakin Reservoir Dogsista jotain irti, elokuvafanin pettymys on karvaampi.

14.9.2011 21:33

Rikos kannattaa – ainakin pelifirmoille. GTA:t, Bulletproofit ja Saints Row’t ovat muodissa, joten oli vain ajan kysymys, milloin modernin rikoselokuvan nykyklassikko Reservoir Dogs otettiin pelikäsittelyyn. Quentin Tarantinon läpimurtoleffa vuodelta 1992 saattaa tuntua oudolta aiheelta uuteen peliin, mutta se teki väkivaltarikollisista taas muodikkaita ja antoi popkulttuurille ainekset myös Grand Theft Autoihin. Tällaisen pelin kohderyhmäksi sopivat pyssypelien fanit ja Tarantino-friikit. Seuraavaksi kerronkin, miksi Reservoir Dogs -peli pettää molemmat ryhmät.

Elokuvan aikoinaan ohittaneille kerrottakoon, että kyseessä on tarina pieleen menevästä timanttiryöstöstä. Rikollispomo kokoaa yhteen joukon roistoja ja nimeää heidät värien mukaan. Herrat Pinkki, Valkoinen, Ruskea, Oranssi, Blondi ja Sininen joutuvat tulitaisteluun, ja yksi miehistä on petturi. Ammuskelua ja toimintaa on yllättävän vähän, ja suurin osa elokuvasta kuluu epäonnistuneen ryöstön puimiseen tyhjässä varastohallissa. Viihde syntyy nokkelasta small talkista, verisestä väkivallasta ja tavasta, jolla Tarantino selvittää tarinaa takautumien kautta. Volatile Gamesin älynväläys on näyttää se, mitä filmi jätti kertomatta. Mitä tapahtui herra Siniselle? Mihin timantit kätkettiin? Mistä ostarista herra Blondi haki virvokkeita?

”Pam. Pam. Pam. Pam.”

Pelimekaniikan osalta Reservoir Dogsia kannattelee jako, jota elokuvassa edustavat Harvey Keitelin Valkoinen ja Michael Madsenin Blondi. Kyse on ammattirosvon ja psykopaatin erosta. Herra Valkoinen hoitaa hommat nopeasti ja tyylillä, mutta Blondi kiduttaa ja tappaa huvikseen. Pelissä pelaaja ohjaa kaikkia eri rosvoja, mutta saa valita rötöstelytapansa.

Pelaaja saa ammattilaispisteitä ottaessaan panttivankeja ja välttäessään ammuskelua. Siviilit ja poliisit saa napattua kainaloon, minkä jälkeen lainvartijoita voi kovistella pudottamaan aseensa. Jos sanat eivät riitä, panttivankia voi rusikoita pistoolinperällä. Lisäksi tähtäimessä olevia vihollisia voi ohjailla rajoitetusti. Idea on virkistävä, mutta toteutuksessa on ongelmia. Panttivankien energiamittari laskee nopeasti, joten parin kolautuksen jälkeen uhri on hyödytön.

”Tapoitko oikeita ihmisiä? – Vain kyttiä.”

Pahempi ongelma on poliisien tekoäly. Lainvartijat ovat ilmeisesti katselleet liikaa Shield-sarjaa, sillä panttivankien henki on todella höllässä. Hölmöt pollarit luulevat yllättävänsä pelaajan ampumalla roistoja sivustasta, mutta joka kerta tuloksena on vain suolattu siviili. Niinpä on helpompaa unohtaa ammattimaisuus ja antaa aseiden laulaa. Täysin ammattimaisen ja täysin hullun pelaamisen palkintona on vaihtoehtoisia loppuja, mutta käytännössä pelaaja pakotetaan keskitien kompromissiin.

Perusammuskelu on toki toimivaa. Nurkan ja suojien hyödyntäminen toimii, eikä tähtäyksen tarkkuudessa ole valittamista. Sekä roistot että poliisit ovat kuolevaisia, eikä kuolema vaadi kymmeniä luoteja.

”Voit rukoilla nopeaa kuolemaa.”

Toimivuudesta ei voi puhua pelin autoiluosuuksissa. Ammuskelun välissä kaahataan pakoon poliiseja, yritetään välttää takapenkillä vuotavan kaverin rusikoitumista ja ammuskellaan sivuikkunasta muinaisen Chase HQ:n tyyliin. Autokentät on suurimmaksi osaksi helppo läpäistä, mutta laiska ohjaus ärsyttää. Kuka keksi pistää realismiin pohjaavaan räiskintään Burnoutista nyysityt nitroturbot? Onneksi ajaminen on pelissä sivuosassa.

Vaikka räiskintäpelien ystävä saakin Reservoir Dogsista jotain irti, elokuvafanin pettymys on karvaampi. Olisi ollut kiva tietää, miten ryöstössä todella kävi, mutta pelin näkemys on ankea. Yksinään juoksentelevat rosvot kiroilevat aivottomasti ja ampuvat satoja poliiseja. Nokkelaa sanailua ei kuulla, paitsi onnettomien autoilukenttien taustahöpinänä.

”Kuunteletko koskaan K-Billyn Supersoundseja?”

Jos elokuvaa ei ole nähnyt, pelin sekava kerronta on tuskaista katseltavaa. Tönköt CGI-ukot käyvät läpi elokuvan tärkeitä kohtauksia koulunäytelmätyyliin. Elokuvamateriaalin lisensointi olisi ilmeisesti tullut liian kalliiksi, mutta miksi toistaa klassiset kohtaukset halpahalliversioina? Alkuperäisistä näyttelijöistä on mukana ainoastaan Uwe Boll -projekteissa ryvettynyt Michael Madsen, jonka hahmo jopa muistuttaa itseään. Herra Pinkki -parka voisi olla ”kuka näyttää vähiten Steve Buscemilta” -kilpailun voittaja.

Teknisesti Reservoir Dogs on keskinkertaisen ja hyvän välimaastossa. Hahmojen animaatio toimii, ja erityisesti ulkoilmakentät näyttävät siltä kuin pitää. Pelin parasta antia on tietenkin elokuvasta otettu ääniraita, eli K-Billy’s Supersounds of the Seventies -radioasema. Letkeä musiikki sopii ammuskeluun yhtä hyvin pelissä kuin elokuvassa.

Lopulta Reservoir Dogs on kuin 12-vuotiaan näkemys elokuvasta. Tarantinoksi tai Rockstar Gamesiksi ei tulla toistelemalla aivottomasti pelkkää ”fakjuuta” ja pelaamalla varman päälle.

Kiduttaa sinua? Hyvä idea.

Reservoir Dogsin tunnetuimmassa kohtauksessa mielipuoli herra Blondi kiduttaa poliisia ja leikkaa tältä korvan irti partaveitsellä. Jotta peli saisi kaiken irti elokuvan hurjasta maineesta, pelaaja voi tietenkin toistaa kyseisen kohtauksen itse – ja monesti. Kun pelihahmon erikoisliikemittari täyttyy onnistuneesta ammuskelusta, panttivangin voi teloa niin pahasti, että kaikki viholliset heittävät aseensa pois kauhuissaan. Korvanleikkaus oli toki mieleenpainuvaa elokuvassa, mutta kun Blondi nakkaa kymmenennen kuuloelimen olkansa taakse, vaikutus on huvittavan ja haukotuttavan välimaastossa.

Elokuvahistoriaan tuntemattomuudesta

Reservoir Dogs ei ole omaperäisin rikoselokuva, mutta sen vaikutusta ei ole kiistäminen. Elokuva oli Quentin Tarantinon ponnahduslauta hanttihommista Hollywoodin kultapojaksi. Hongkong-gangsteritoiminnan ja arkipäiväisen small talkin yhdistäminen loi hitin, jonka ansiosta suuret studiot suuntasivat katseensa independent-elokuvien suuntaan. Aikaa hyvin kestänyt elokuva on edelleen tarpeellista katsottavaa. Elokuvan määrittävä kohtaus nähdään heti alussa, jossa timanttirosvot istuvat ravintolassa mietiskelemässä Madonnan sanoituksia sekä juomarahojen antamisen mielekkyyttä.

4/10
Lisää luettavaa