Resident Evil 4 on melkoinen ennätystehtailija. Se on ainoa peli, joka on päässyt Pelaajan arvostelusivuille kolme kertaa. Lisäksi brittien hehkutetuin pelilehti Edge väittää sitä maailman toiseksi parhaaksi peliksi – aikamoista!

Kenellekään ei siis tule yllätyksenä, että pelin tuore Wii-versio on hyvä peli. Mutta mitä sanoimme Resident Evil 4:stä aiemmin? Maaliskuussa 2005 kerroimme GameCube-versiosta, että peli ”pöllyttää selviytymiskauhugenren kliseitä, joista monet olivat Resident Evilin itsensä aloittamia”. Moitimme pelin putkimaisuutta, joka tosin auttaa pitämään juonen hyvin rytmitettynä. Tähtiä annettiin neljä ja puoli viidestä.

Saman vuoden marraskuussa tutkailtiin pelin PS2-käännöstä. Silloin huomattiin, että Cube-versio on parempi, vaikka pleikkarille saatiin mukaan pieni lisäseikkailu ja uusi ase. Arvostus peliä kohtaan kuitenkin vain kasvoi useammilla läpipeluukerroilla, ja tällä kertaa vanha kunnon Resi 4 nappasi nykyiseen numerojärjestelmään juuri siirtyneessä lehdessä vahvan ysi-arvosanan.

Leon ei opi vähällä

Nyt agentti Leon lähtee ikävään espanjalaiseen pikkukylään Wii-konsolilla. Grafiikka pyörii 480p-tarkkuudella, ja pelissä on oikea 16:9-laajakuva. Ero vanhaan ei ole suuren suuri, sillä Resident Evil 4 oli aikoinaan GameCuben parasta ulkoista antia.

Koukku on siis tietenkin ohjauksessa. Peliä voisi pelata GameCuben ohjaimella tai Wiin Classic-kapulalla, mutta mitä järkeä siinä olisi? Nyt on aika koettaa jotain uutta.

Leonia ohjaillaan Wii-kapulan ja Nunchukin yhteistyöllä. Tatti liikuttaa sankaria ympäriinsä ja Nunchuk-liipasimella vaihdetaan juoksuksi. Itse Wii-ohjain hallitsee ruudulla näkyvää tähtäintä.

Maajussille luoteja

Ampuminen onnistuu kuitenkin vasta kun B-liipaisin painetaan pohjaan, jolloin Leon vetää aseen esille. Tatilla voi silloin tehdä laajempia tähtäysliikkeitä ja kääntää ruutua tarvittaessa nopeasti sivuille. Tähtäyksen hienosäätö viimeistellään Wii-ohjaimen pienillä liikkeillä.

Kyse ei ole silti mistään juoksuräiskinnästä, sillä Leon pistooli kourassa juurtuu paikalleen. Vihamielisiä maalaisjuntteja on kuitenkin paljon helpompi kurittaa kuin aiemmin. Näppärä pelaaja jakaa parissa sekunnissa päälaukaukset kokonaiselle örinälaumalle.

Tämä helppous muuttaa pelin tunnelmaa. Leon on osaavan pelaajan käsissä entistä enemmän stallonemainen toimintasankari kuin kauhuelokuvan uhri. Peli on hauskempi kuin aiemmin, mutta samalla vähemmän jännittävä. Kuilu tämän ja aikaisempien Resident Evilien ja niiden painajaisunet mieleen tuovaan ohjaukseen välillä on valtava.

Juuri enempää ei kuitenkaan ilkeä valittaa. Myös Wiin parhaimpiin peleihin kuuluva Resident Evil 4 kun ei ole näiden parin vuoden aikana saanut vakavasti otettavaa haastajaa.

Parasta pelissä:

1. Kauppias: Outo huppumies ilmestyy tasaisin väliajoin myymään aseita revolvereista sinkoihin. Kauppias rikkoo pelin ”realismin” niin röyhkeästi, että se naurattaa.

2. Kylä: Espanjalainen pikkukylä on kuvattu niin upean rähjäiseksi, että saastan voi melkein haistaa.

3. Los Ganados: Resident Evil 4 teki perinteisistä zombeista vanhanaikaisia. Mutisevat ganadot, eli riivatut maajussit, ovat pelottavan verenhimoisia.

8/10
Lisää luettavaa