K-18!
Pelityyppi: Toiminta
Kehittäjä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Julkaisualusta: PS3 (testattu), Xbox 360, pc
Jakelumuoto: Levyllä
Julkaisupäivä: Myynnissä
Ikäraja: 18
Pegi-merkinnät: Väkivalta, kauhu, verkko
Moninpeli samalla koneella: 2
Moninpeli verkossa: 2–4
Nelijakoista kauhuräiskettä
Ei ole helppoa olla moderni Resident Evil. Selviytymiskauhubuumin konsoleilla aloittanut klassikkosarja on hivuttautunut osa osalta puhtaan räiskinnän suuntaan, mikä kulminoitui kolmen vuoden takaisessa Resident Evil 5:ssä ristiriitaisin tuloksin. Sen jälkeen Capcom on hakenut sarjan muotoa nykymarkkinoilla erilaisin ottein, joista Operation Raccoon Cityn kaltaiset muotopuolet ovat olleet vähintäänkin yhtä irvokkaita kuin sarjassa temmeltävät mutanttihirviöt. Toiminta myy rutkasti paremmin, mutta vanhat kovaääniset fanit kaipaavat kauhua, väristyksiä ja tutkimista. Ryhdy siinä sitten kehittämään seuraavaa kaikenkattavaa pääosaa.
Alkuasetelman perusteella Resident Evil 6 on kuin onkin löytänyt vastauksen ongelmaan. Yhden suuren kampanjan tilalla on neljä astetta lyhempää kampanjaa, joiden pääpainot ovat erilaisissa pelityyleissä. Pidätkö hitaasti kohti laahustavista zombeista? Leon S. Kennedyn kampanja on sinua varten. Haluatko räiskiä tiesi läpi mutanttien täyttämän sota-alueen? Chris Redfield hoitaa homman. Vai kuulostaako pahaa aikovien jahtaajien pakoilu kiinnostavammalta? Jake Muller, valitsen sinut!
Hiiviskelyä ja pulmanratkontaa hamuavien on koluttava läpi koko herrasmiesliiga, minkä jälkeen ruudulleen saa keikistelemään Ada Wongin nahkapöksyineen neljännen kampanjan ajaksi. Lähes jokaisessa kampanjassa olevan yhteistyömahdollisuuden ansiosta Leonin, Chrisin ja Jaken sijaan voi pelata myös näiden aisapareilla Helenalla, Piersillä ja Sherryllä, mikä tekee auttavan kaverin pelaamisesta – tai omasta uudelleenpeluusta – hieman erilaista. Capcom on tehnyt kaikenkattavan paketin, voisi jo helposti hykerrellä. Mutta, kuten todettua, ei ole helppoa olla moderni Resident Evil.
Kampanjat ovat suurimmaksi osaksi omat kokonaisuutensa, ja on nostettava hattua, kuinka erilaiselta ne toisiinsa nähden tuntuvat. Leonin kampanja erottuu joukosta huomattavimmin, onhan se päällisin puolin lähimpänä klassista otetta: ahtaita huoneita, synkkiä käytäviä, jokusia pulmaisia sokkeloita ja ennen kaikkea zombeja. Vyyhti alkaakin lupaavasti, kun Leon ja Helena löytävät itsensä keskeltä C-viruksen riivaamaa yliopistoa, jossa itse Yhdysvaltain presidentti on saanut tartunnan. Epäkuolleita voi ammuskella rauhaisaan tahtiin, mutta kummastuttavasti ohjauksen uudistuksiin, kuten heittäytymiseen, kieriskelyihin ja suojasta käsin ampumiseen, ei oikeastaan ole minkäänlaista tarvetta.
Kuten tunnettua, Resident Evilien ohjaus on tavannut olla kankea kuin Kaikkonen. Resident Evil 4 onnistui hyödyntämään tätä seikkaa nerokkaasti rakentamalla pelitilanteet ohjauksen kummallisuuksien ympärille, millä korostettiin toimivalla tavalla avuttomuutta ja tilanteiden ahdistavuutta. Sarjan nykyinen halu olla enemmän toimintapeli puskee läpi myös Resident Evil 6:ssa, jossa yritykset vetreyttää hahmoja ja monipuolistaa liikkeitä eivät kulje käsi kädessä etenkään Leonin klassisemmaksi tarkoitetussa kampanjassa.
Asiaa ei ehdi kauaa harmitella, sillä sattuneista syistä zombien määrä vähintäänkin triplaantuu ja koko touhu alkaa muistuttaa reaktiopainalluksillaan enemmänkin Resident Evil -elokuvien ”vielä yksi överiksi vedetty räjähdys” -mentaliteettia. Resident Evil 6 on toimintapelinäkin varsin viihdyttävä, mutta ei vailla vikojaan. Tämä korostuu etenkin sodan kauhuja esittelevässä Chrisin kampanjassa, jossa alkoholisoitunut muskelikasa yrittää saada uuden otteen elämästään palaamalla bioterroria vastustavan BSAA:n riveihin.
Hongkongia muistuttavan fiktiivisen Langshian suurkaupungin kaduilla tallustavat j’avot muistuttavat luonteeltaan hyvin paljon edellisosista tuttuja uroboros-mutantteja olemalla nopealiikkeisiä ja aseistettuja, minkä lisäksi ne toisinaan mutatoituvat jättitorakoita ja perhosia muistuttaviksi ilmestyksiksi. Tulituksen alla suorastaan pakotetaan käyttämään uutta suojamekanismia, joka ei valitettavasti ole aivan yhtä luonteva ja toimiva kuin Gears of Warin tai Unchartedin kaltaisissa pioneereissa.
Japanilaisuuttakaan ei voi täysin syyttää, sillä PlatinumGamesin Vanquish ja jopa Segan Binary Domain ovat onnistuneet tehtävässä Resident Evil 6:ta paremmin. Ongelmana on, että suojatähtäyksessä on oma Resident Evil -kankeutensa. Hahmo tuntuu napsahtavan seinään ja suojaan kiinni vain aseella tähdätessä, kun taas varsinainen suojasta tähtäämään hypähtäminen on hötkyilevää. Vaikka suojien käyttämättä jättäminen vaikeuttaa urakkaa vaikeustason kannalta, se ei tee pelaamisesta sentään raivostuttavaa.
Jaken ja Adan kampanjat ovat omissa kirjoissani pelin parhaat, sillä niissä pelimekaniikka ja tapahtumat ovat parhaiten tasapainoissa. Jake suosii käsitaisteluja ja seikkailee jopa astetta laajemmilla avoalueilla, minkä lisäksi miehen perässä on Ustanak-hirviö, joka seurailee sankareita ennalta määrätyissä tilanteissa. Ada vuorostaan viihtyy paljon kontallaan ilmastointikuiluissa (kamera nahkahousuihin kiinnittyneenä, kuinkas muutenkaan) vältellessään vartijazombeja, jotka saavat yliotteen antisankarittaresta apujoukkojen rientäessä kehiin.
On ihailtava, miten paljon kehittäjät ovat halunneet erottaa kampanjat toisistaan hahmokohtaisilla yksityiskohdilla, kuten uniikeilla valikoilla ja energiapalkeilla. Toisaalta kampanjat kietoutuvat yhteen hauskasti, etenkin, kun kaikkien tiet vievät omista seikkailuista Lanshiangin konfliktialueelle. Kierrätys ei pääse tympäännyttämään yhtä tai kahta tapausta useammin, koska eri näkökulmat tuovat useimmiten tilanteisiin toisenlaisen lähestymistavan.
Negatiivista piirteistä huolimatta on silti myönnettävä, että peli sisältää paljon onnistumisiakin, ja kokonaisuutena se jättää paremman maun suuhun kuin Resident Evil 5. Esineiden ja aseiden hallinta on aiempaa huomattavasti sujuvampaa osittain jo siksi, ettei pelaajan tarvitse välittää aisaparinsa tekemisistä. Yrteistä valmistuvat energiatabletit voi sijoittaa olkanäppäimeen, jolloin energianpalautus tapahtuu tiukassakin tilanteessa vaivattomasti. Lisäksi E3-messuilla hirvittäneen ja täysin turhan määränpääosoittimen saa pois pilaamasta tunnelmaa, jolloin mukaan saadaan ripaus klassisempaa tutkimusfiilistä.
Resident Evil 6:n jokaisessa kampanjassa on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, aivan kuten koko sarjan eri osissa. Pelin jakamisen ansiosta pelattavaa riittää runsaasti, sillä kampanjat sisältävät viisi kappaletta, joista jokainen kestää noin tunnista puoleentoista. Kun mukaan ympätään tuttu Mercenaries-pelimuoto, hahmokehitystä ja muita herkkuja, tekemistä riittää sekä yksin että kaverin kanssa.
Samanaikaisesti erilaiset osuudet ovat pelin kompastuskivi. Viihdyttävyydestään huolimatta ne haluavat tehdä hyvin erilaisia asioita hyvin erilaisille pelaajille, mihin yksi pelimekaniikka ei tunnu taipuvan tarpeeksi hyvin. Ei ole helppoa olla moderni Resident Evil.
