Resident Evil: Deadly Silence

Resident Evil: Deadly Silence ei ole vain sellaisenaan DS-kasetille lyöty käännös.

14.9.2011 21:26

Niin se aika rientää. On vaikea uskoa, että legendaarisen Resident Evilin julkaisusta on kulunut kymmenen vuotta. Vuosikymmeneen on mahtunut lukuisia jatko-osia, uusintapainoksia, sarjakuvia ja jopa pari elokuvaa.

Selviytymiskauhupelit ovat nousseet suosituimpien peligenrejen joukkoon, mutta samalla siirtyneet psykologisempaan ja älyllisempään suuntaan. Jaksaako kukaan enää pelästyä ikkunoiden läpi hyppiviä koiria, varsinkaan kun näyttönä toimii tulitikkuaskin kokoinen ruutu?

Jotain uutta …

Viimeisen vuosikymmenen kiven alla eläneille lyhyt kertaus Resident Evilin juonesta. Outoja tapahtumia Racoon Cityn pikkukaupunkiin tutkimaan saapunut erikoisyksikkö joutuu zombihyökkäyksen uhriksi ja pakenee lähistöllä sijaitsevaan kartanoon. Turvapaikan sijaan tönö sisältää vinon pinon aivoja himoitsevia kalmoja, sekä keittiön ovia, jotka vaativat kolme vaakunaa ja hammasrattaan avautuakseen. Yöstä on tulossa pitkä.

Teknisesti peli on sangen vaikuttava. DS:n rajoituksista on puhuttu paljonkin, eikä laitteen kapasiteetin tai prosessoritehon ole uskottu soveltuvan tämän tyyppisiin peleihin. Tästä huolimatta käännös on viimeistä videopätkää ja puhuttua repliikkiä myöten uskollinen alkuperäisversiolle. Vaikka grafiikan tasoa on hieman karsittu PlayStation-versioon verrattuna, pieni näyttö tasoittaa eroja. Toiminta pyörii myös pehmeästi, joten ohjelmointipuolelta ei valittamista löydy.

Resident Evil: Deadly Silence ei ole vain sellaisenaan DS-kasetille lyöty käännös. Alkuperäistä versiota on paranneltu pienillä viilauksilla. Aseen lataus ja puukon käyttö tapahtuvat suoraan pelin aikana, eivätkä vaadi vierailua varustekassissa. Myös 180 asteen käännös onnistuu kätevästi. Lisäksi ylemmällä ruudulla jatkuvasti näkyvä kartta helpottaa pelin pelaamista.

Suurempi uutinen on Rebirth-pelitila, joka lisää peliin uusia kohtauksia, juonenkäänteitä ja DS:n ominaisuuksia hyödyntävää toimintaa. Pelaaja pääsee ratkomaan kosketusnäyttöongelmia, taistelemaan puukolla zombeja vastaan ensimmäisestä perspektiivistä ja harrastamaan elvytystä. Deadly Silence sisältää myös moninpelitoimintaa, joka tosin vaatii oman kopion pelistä jokaiselle pelaajalle.

… ja jotain vanhaa

Zombit ja Resident Evil -pelit ovat aina kuuluneet suosikkeihini, mutta alkuperäistä peliä ja Resident Evil 4:ää lukuun ottamatta vain katselun muodossa. Kömpelö ohjaussysteemi, epäloogiset ongelmat ja monet käsittämättömät suunnitteluratkaisut pilasivat muuten kiinnostavat seikkailupelit. Valitettavasti pelin muuten uudistuttua mukavasti nämä kaikki rasituksen aiheet ovat edelleen mukana nostamassa verenpainettani.

Ohjausmalli on edelleen uskomattoman kömpelö, eikä Resident Evil 4 -tyyppisestä esteiden ylittämisestä ole tietoakaan. Peruspelissä tämän toki ymmärtää, mutta eikö muutenkin uudistettuun Rebirth-tilaan olisi voinut ohjelmoida sujuvampaa vaihtoehtoa?

Vielä anteeksiantamattomampaa on se, että pelin voi tallentaa vain harvakseltaan sijoitetuilla kirjoituskoneilla ja talletuksia on käytössä rajoitettu määrä. Kymmenien minuuttien mittaiset pelisessiot ja käsikonsolit eivät sovi yhteen. Miksei pelissä ole minkäänlaista, edes väliaikaista pikatalletusmahdollisuutta?

Pohjimmiltaan Resident Evil on se sama, vanha ja varmasti kaikille tuttu kauhupeli. Valitettavasti aika on osittain ajanut kartanokauhun ohitse, sillä DS:n miniruudulta pelattuna peli ei aiheuta minkäänlaisia väristyksiä. Muuten peli on laadukas, joten mikäli kannettava Resident Evil kiinnostaa, parempaa versiota tuskin on tiedossa.

6/10
Lisää luettavaa