Resident Evil: The Mercenaries 3D / Arvostelut / pelaaja.fi

Resident Evil: The Mercenaries 3D

5.08.2011 // Kirjoittanut: Johannes Valkola
5

Japanilaisen pelijulkaisija Capcomin selviytymiskauhusarja Resident Evil on saavuttanut jo kunnioitettavan 15 vuoden iän. Suosittuun sarjaan on valmistunut tasaiseen tahtiin uusia pelejä, ja onpa se tuona aikana onnistunut myös uudistamaan itsensä mestarillisen Resident Evil 4:n myötä. Sivuraiteillakin on käyty vähemmän mairittelevissa nettiräiskintä- ja valopistoolipeleissä. Yksi sarjan mielenkiintoisimmista kuriositeeteista on viimeisimpiin peleihin ympätty Merceneries-pelitila, joka esiteltiin alkujaan Resident Evil 3: Nemesis -pelissä. Ylimääräinen pelitila on ollut pelaajien keskuudessa pidetty lisä, joten sen rakennetta on kehitetty pidemmälle sarjan neljännessä ja viidennessä osassa. Koska Capcom ei ole koskaan karttanut tuotenimillään rahastusta, nyt kokeillaan, riittävätkö lisäsisällön rahkeet itsenäiseksi kokonaisuudeksi asti.

Kaaoksesta selviytymistä

Nintendo 3DS:n Resident Evil: The Mercenaries 3D on toimintapeli, joka noudattaa sarjan faneille kovin tuttua kaavaa: pelaajan täytyy selviytyä kimppuun säntäävien sekopäisten vihollisten kynsistä. Toiminta on erittäin hektistä ja kaoottista, sillä pienet kentät ovat suunnittelultaan pirullisen tukalia ja täynnä vaaranpaikkoja. Pelaaminen tapahtuu lisäksi tiukan aikarajan puitteissa, joten tunnelma on ankara läpi pelin kulun. Aikarajaa voi onneksi kasvattaa keräämällä sekuntibonuksia tai kukistamalla vihollisia. Aggressiivinen lahtaaminen onkin lähes tauotonta. Suoraviivaisessa toiminnassa on viehätyksensä, kun tietään raivaa kohti erikoisesineitä tai lisäammuksia. Vauhdikas eteneminen on elinehto, sillä muuten energiamittari ja kudit hupenevat hetkessä. Kokeneet pelaajat puolestaan tietävät tärkeimmän jekun onnistuneeseen selviytymiseen: vihollisten horjuttaminen yksittäisillä laukauksilla avaa hetkellisen mahdollisuuden lähitaisteluun, jolloin niitattavat iskut säästävät arvokkaita panoksia. Nyrkkikahakoinnista saa myös ylimääräistä aikaa. Vaikka pelattavuus onkin päällisin puolin yksinkertaista ja kentästä toiseen samankaltaista, on pelissä riittävän vankka taistelumekaniikka palkitsemaan paneutumisen. On mukavaa huomata, kuinka omat taidot selkeästi karttuvat, kunhan vain virheistään ottaa nopeasti opiksi. Räiskiminen tuntuu kankeasta ohjauksestaan huolimatta vauhdikkaalta ja sujuvalta – mutta myös sen ansiosta erittäin painostavalta ja hitaalta. Saavutettu tasapaino on mielenkiintoinen ja pelattavuudeltaan hyvin kohdallaan.

Tyylikäs käännös

Nintendo 3DS on jo lyhyen elinikänsä aikana onnistunut esittelemään graafisia kykyjään varsin mallikkaasti. The Mercenaries 3D jatkaa positiivista suuntausta olemalla ulkoasultaan yllättävän uskollinen kotikonsoleiden versioille. Tekninen taituruus heijastuu myös pelattavuuteen: toiminta pysyy vauhdikkaana ja ruudunpäivitys rullaa pehmeästi, vaikka pelissä tapahtuisikin kerralla paljon. Ei siis ihme, että The Mercenaries 3D alkujaan kehitettiinkin pelkäksi tekniikkademoksi ensi vuonna Nintendo 3DS:lle julkaistavan täysipainoisen Resident Evil: Revelations -pelin kehitystä silmällä pitäen. Tästä tulevasta julkaisusta on puolestaan pelikasetissa mukana kiinnostava, mutta valitettavan lyhyt pelattava demo. Mutta siinä missä grafiikka on ilahduttavan laadukasta, ei käsikonsolin 3D-tehoste tällä kertaa vakuuta. Kolmiulotteisuus ei ole verrattavissa koneen parhaimpiin esimerkkeihin, vaan se näyttää nyt oudon kerrosmaiselta ja teennäiseltä. Grafiikka on myös silminnähden sahalaitaisempaa, kun tehosteen pistää päälle. Ristiriitainen esillepano ei myöskään saa kaivattua tukea äänitehosteista, jotka kuulostavat ankeilta ja vaimennetuilta.

Vähän sisältöä

Energisen pelattavuuden ja 2D:nä näyttävän grafiikan luoma miellyttävä ensivaikutelma karisee kuitenkin nopeasti. The Mercenaries 3D:tä ei nimittäin tarvitse pelata pitkään, kun ratkaiseva ongelma paljastuu: sisältö on aivan liian suppeaa. Lyhyen pelin läpäisee vain muutamassa tunnissa, mikä on pelottavan vähän täysihintaiselle julkaisulle. Asiaa yritetään korjata keinotekoisesti kierrättämällä jo nähtyä sisältöä, kun peli kannustaa läpäisemään tehtäviä uudestaan eri pelihahmoilla. Tarjolla on kuitenkin vain kahdeksan aiemmista peleistä tuttua karttaa, eikä niiden ympärille ole kyetty rakentamaan riittävästi vaihtelevia tai innostavia tehtäviä. Pelissä ei myöskään ole ennennäkemättömiä vihollisia, aseita tai pelihahmoja, mitä on vaikea ymmärtää. Pelin sisäisten saavutuspisteiden kerääminen, lukittujen pelihahmojen avaaminen tai yksittäisten kykyjen nostaminen eivät motivoi pitkäaikaiseen pelaamiseen. Tulosten parantamiseen perustuvassa räiskinnässä on toki oma mielenkiintonsa, mutta rahastuksen tunteelta on The Mercenaries 3D:n kohdalla vaikea välttyä. Uudistuksia ja yllätyksiä olisi kaivannut reippaasti enemmän. Toistoon perustuva runko on turhauttavan yksinkertainen ja näinkin maineikkaalle pelisarjalle yllättävän vaatimaton. Pelkästään yksinpeliä arvioiden anti on liian niukkaa, eikä siitä saa rahoilleen riittävästi vastinetta.

Kaksinpelinä parasta

Mutta murheistaan huolimatta The Mercenaries 3D nousee silti kokonaispisteissä niukasti plussan puolelle. Kiitos kuuluu paketin viihdyttävälle nettimoninpelille. Kunhan vain lukuisten yhteydenotto-ongelmien jälkeen pääsee verkkoon, on pelaaminen huomattavasti miellyttävämpää. Silloin läpäistään yksinpelin tehtäviä toisen ihmisen kanssa yhteistyössä. Vaikka sisältöä onkin yhä turhan kitsaasti, kiinnostaa yhteistyö tiiviillä ja vaarallisella tunnelmallaan. Pelistä kannattaakin pelata viimeisiä eli vaikeimpia kenttiä netissä, jolloin toisen pelaajan kanssa selviytyminen vihollisaalloista on nautittavimmillaan. Vihollisten räiskiminen tiiviisti yhdessä, pitkien hyökkäyssarjojen rakentaminen, kaverin selustan suojaaminen ja täpärä sekuntitaisto näyttävät pelin parhaassa mahdollisessa valossa. Harmillisesti nettipuolikaan ei ole vailla omia murheitaan. Jo mainittujen yhteysongelmien lisäksi ärsyttää etenkin olematon kommunikointi. Sujuuhan suorasukainen toiminta viestittämättäkin, mutta olisi ollut mukavaa pystyä edes kiittämään partneria kovan lahtaamisen jälkeen. Vaikeimmissa kohdissa on myös hankala pysyä kumppanin rinnalla – vaikka siihen olisikin palavasti syytä, sillä toisen pelastamiseen on usein aikaa vain muutama sekunti. Simppelit viestikomennot olisivat tulleet todellakin tarpeeseen. Harmitusta aiheuttaa myös yhteyden menettäminen kanssapelaajaan aina matsin päätyttyä. Nettipelissä olisi pitänyt olla kauttaaltaan pätevämpi pelinhaku- ja odotusjärjestelmä. Toisaalta onnekkaimmat voivat nauttia yhteistyöstä langattomassa lähiverkossa kaverin kanssa, mikä luonnollisesti karsii kommunikaatio-ongelmat pois. The Mercenaries 3D on ensi näkemältä vakuuttava versio kotikonsoleilta tutusta toiminnasta. Se alkaa viihdyttävästi, mutta suistuu nopeasti itseään toistavaan ja puuduttavaan kaavamaisuuteen. Kaivattua pelisuunnittelun tai sisällön määrän kehitystä ei kyetä tarjoamaan, kun tarjonta on pääpiirteittäin samaa kuin ennenkin. Ehkäpä pelitilan olisi pitänyt pysytellä lisäsisältönä, jollaiseksi se alun perin suunniteltiinkin.

Vaihtopelaaja

The Mercenaries 3D:n olemassaoloon on vaikea keksiä oikeutusta. Sitä sattuu, kun mukiinmenevästä minipelistä tehdään täysihintainen peli. Onhan se graafisesti näyttävä ja kyllähän Resident Evil -ohjaus toimii 3DS:llä, mutta noin 30 pikkukenttää sisältävä ja puhtaasti pisteräiskintään keskittyvä tuotos ei sisällöllään juhli. Peli itsessään ei varsinaisesti ole huono. Taistoissa on sama epätoivoinen ja viehättävä tunnelmansa kuin Resident Evil 4:ssä ja 5:ssä, joiden ympäristöjä ja hahmoja peli kierrättää. 3DS:n kosketusnäytöllä oleva inventaario sujuvoittaa reippaasti sekä aseiden vaihtoa että esineiden käyttöä, ja jopa välipalamaiset kentät ovat omiaan matkan päälle, jossa ei välttämättä ehdi pelata kuin muutamia minuutteja kerrallaan. Sisällön vähäisyyden takia The Mercenaries 3D silti tuntuu pelimoottorin visuaalista antia pullistelevalta tekniikkademolta, jonka kiiltävässä kuoressa on heikkoutensakin. Lähietäisyydellä hahmot ja ympäristöt näyttävät yksityiskohtaisilta ja sulavilta, mutta vähän kauempana liikkuvien vihollisten animaatiot tuovat lähinnä mieleen diaesityksen. Pelatessa syntyy vaikutelma, että Capcom on halunnut kaikin keinoin saada 3DS:n julkaisuikkunaan edes jotakin Resident Evil -nimellä, koska taskukonsolin lupaavalta vaikuttavassa Resident Evil: Revelationsissa kestää vielä tovi. Toki The Mercenaries 3D antaa varmistuksen, että Revelationsiin saadaan sarjalle uskolliselta tuntuva ote.

 

5/10

Kommentit

Käyttäjän Kalifornia Jani kuva
Kalifornia Jani

Ihan ok ja addiktoiva, hyvät grafiikat=

Käyttäjän finngamer kuva
finngamer

Lyhyt, mutta mainio paketti.

Käyttäjän expa0 kuva
expa0

Capcomiinkaan ei voi näemmä enää luottaa..

Käyttäjän Drifu kuva
Drifu

Ihan hauskaa zombitoimintaa. Graafisesti hieno.

Käyttäjän Jester kuva
Jester

Monipuolisempi kuin re5 mercenaries. Hyvä peli suosittelen kaikille mercenaries pelaajille. Kaikki aseet saa kaikille hahmoille, siitä todella iso +. Capcom tehkää tästä pysyvä sarja. Please.