Resistance: Fall of Man

Ratchet and Clank -sarjasta tutun Insomniac Gamesin PlayStation 3 -debyytti Resistance: Fall of Man oli etenkin Yhdysvaltain-julkaisussaan tiukan paikan edessä viime marraskuussa. Peliä käytettiin PS3:n suorituskyvyn mittarina ja sitä vertailtiin Xbox 360:n muskeleita pullistelevaan Gears of Wariin. Vertailuasetelmalta ei voinut välttyä, julkaistiinhan pelit jopa samaan aikaan.

Suoraviivainen vertailu ei kuitenkaan tee Resistancelle oikeutta. Resistance on keskeneräisellä konsolilla puolessatoista vuodessa luotu, pelihahmon silmin kuvattu räiskintäpeli. Hahmon takaa kuvattua Gears of Waria tehtiin kolme vuotta hyödyntäen alan parasta 3d-grafiikkatekniikkaa eli Unreal-pelimoottoria. Gears of War osoittaa, mihin Xbox 360 voi venyä, ja Resistancen pitäisi tehdä sama PlayStation 3:lle. Tässä sillä on mahdoton tehtävä.

Resistance sisältää 30 kappaleesta koostuvan kampanjan, jota voi pelata myös jaetulla ruudulla kaverin kanssa. Kampanjaa täydennetään verkossa ja offline-tilassa pelattavalla moninpelillä. Julkaisupeliksi Insomniac on kyennyt rakentamaan todella laajan ja hiotun paketin.

Yksi mies voi muuttaa kaiken

Pelin teema on tuttu: ihmiset vastaan vihamieliset muukalaiset. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle. Chimera-muukalaiset ovat olleet Maassa jo pidemmän aikaa, mutta vietettyään kymmenen vuotta entisen Neuvostoliiton alueella ne lähtevät valtaamaan Eurooppaa tuhoten kaiken vastarinnan. Pelaaja on amerikkalaissotilas Nathan Hale, joka erikoisryhmineen saapuu auttamaan englantilaisia sodassa. Halen matka risteää usein englantilaisen kapteenin Rachel Parkerin kanssa. Parker kertoo takautumissa Halen sankariteoista, jotka pelaaja siis suorittaa.

Resistance käynnistyy hitaasti. Ensimmäiset kentät tarjoavat putkessa kulkevaa ja ennalta arvattavaa räiskintätoimintaa. Sitten peli pääsee vauhtiin. Ympäristöt muuttuvat mielenkiintoisemmiksi ja tunnelma painostavammaksi. Tapahtumiin tulee suurempi mittakaava ja toimintaan ilmestyy reilusti lisää säpinää. Parhaimmillaan soditaan yhtäaikaisesti kymmenien muukalaisten ja ihmissotilaiden kanssa – tällaisissa tilanteissa fiilistä riittää.

Hale taistelee välillä yksin ja välillä tekoälyn ohjaamien sotilaiden rinnalla. Aina ei tarvitse taistella jalkaisin: ajoneuvovalikoimaan kuuluvat ihmisten ja chimeroiden versiot tankista, nelijalkainen chimera-kävelijä sekä brittien jeeppi.

Näistä jälkimmäinen tarjoaa parhaat sävärit laajassa episodissa, jossa Hale ja avustava brittisotilas vyöryttävät chimera-tukikohtia yksi toisensa jälkeen. Jeeppiosuus on hauska, mutta tankilla pelattavat osiot ovat kankeita ja tylsiä. Ajoneuvo-osuudet muuttuvat huomattavasti hauskemmiksi kaverin kanssa pelatessa.

Asevalikoima parhaasta päästä

Aseet ovat Resistancen erikoisuus, jotka auttavat sitä erottumaan muista fps-peleistä. Ideatasolla aseet ovat rautaa ja valikoima on hieno. Arsenaalin tutuin mutka on vanha kunnon haulikko, joka on tälläkin kertaa tehokas ja hauska käyttää. Erikoisempaa tarjontaa edustaa Sapper, jolla ammutaan limaisia perunasäkin näköisiä pallukoita vaikka katosta roikkumaan. Pallukat räjähtävät vihollisen koskiessa niihin, mutta ne voi räjäyttää myös itse. Bullseyella voi puolestaan merkata kohteen, minkä jälkeen aseesta ammutut luodit lentävät merkattuun kohteeseen ampui pelaaja mihin suuntaan tahansa. Augerilla voi ampua kaikkien esteiden läpi. Mitä paksumman elementin läpi Augerin plasmaluoti kulkee, sitä tappavammaksi se muuttuu. Aseella voi myös luoda tilapäisen suojakilven. Insomniacin versio tarkkuuskivääristä on Fareye, jolla voi hidastaa aikaa ampuessaan. Lark on raketinheitin, jonka ampumaa rakettia voi ohjata ilmalennon aikana. Toisella läpipeluukerralla käsiinsä saa esimerkiksi tuplapistoolit, joissa on maalinhakeutuvat luodit.

Kaikista suurimman tyydytyksen saa kuitenkin kranaateista. Valikoiman valio on chimeroiden ”siilikranaatti”, joka räjähtäessään lähettää ympäristöön suurella vauhdilla kymmeniä tappavia piikkejä. Tällainen kranu on mukava heittää vihollisia vilisevälle alueelle, kumartua suojaan ja nousta hetken kuluttua ihailemaan piikeillä varustettuja kuolleita vihollisia. Räjähdysten paineaallot lennättävät vihollisia ja ruumiita todella hauskan näköisesti.

Aseita kuitenkin vaivaa ponnettomuus, sillä niissä ei tunnu olevan potkua. Latausanimaatiot ja ääniefektit ovat heikkoja. Toisaalta harvassa pelissä tuntuu niin hyvältä räjäyttää kranaatilla rypäs vihollisia ilmojen teille. Fysiikkamallinnus toimii lisäksi oudosti. Tuolit lentävät räjähdysten voimasta, mutta pienet laatikot tai lankut taas eivät.

Resistancen pelimaailman fysiikkamallinnus on muutenkin kaksipiippuinen juttu. Pelimaailma on melko staattinen. Kyltit, lasit, puulaatikot ja autot rikkoutuvat ja räjähtävät kuten odottaisikin, mutta tätä toivoisi uuden sukupolven peliin enemmän. Ilmassa pitäisi lentää räjähdyksien voimasta niin ajoneuvoja kuin muutakin irtaimistoa. Talojen pitäisi sortua maan tasalle. PS3:n Cell-prosessorin pitäisi hikoilla. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Teräväpiirto tuo elävyyttä

Resistance on merkittävästi paremman näköinen teräväpiirtonäytöllä kuin tavallisella kuvaputkitelevisiolla. Teräväpiirtonäytöllä pelatessa grafiikasta paljastuu runsaasti yksityiskohtia, jotka eivät erotu perustelevision ruudulta. Värimaailmakin räjähtää teräväpiirtotilassa eloon tehden pelistä huomattavasti vaikuttavamman näköisen.

Chimeroita ja ympäristöjä on paljon erilaisia, mutta Ratchet and Clankin tekijöiltä olisi odottanut hieman yllätyksellisempää kuvasuunnittelua. Ympäristöt ovat usein hämmästyttävän yksityiskohtaisia ja piirtoetäisyys on huikea, mutta teknisesti loistavaa kädenjälkeä vaivaa tavanomaisuus.

Monin verroin hauskempaa

Kampanjatilaa tuetaan erinomaisella moninpelillä, josta voi nauttia niin online- kuin offline-tiloissakin. Netissä pelaajia voi olla maksimissaan 40. Moninpelikentistä on useita erikokoisia versioita aina kahdeksalle pelaajalle mitoitetuista tiiviimmistä tiloista massiivisiin 40 hengen taisteluareenoihin. Kenttäsuunnittelu on kautta linjan erinomaista.

Pelata voi joko ihmissotilaalla tai chimeralla. Roduilla on muutamia eroja. Ihmiset voivat kumartua, juosta taukoamatta ja nähdä chimerat tutkassa. Muukalaiset voivat puolestaan käynnistää ns. raivotilan, jolloin ne liikkuvat nopeammin ja lähitaisteluhyökkäykset ovat tappavia, mutta raivotila kuluttaa elinvoimaa.

Nettipelaamista on kahdessa kategoriassa: ranked- ja unranked-ottelut. Ranked-otteluiden sääntömaailmaa ei voi rukata kovinkaan paljon, mutta niistä tienataan kokemuspisteitä sekä kunniaa. Pisteet tuovat kunniamerkkejä, jotka kertovat, kuinka kova kaveri on kyseessä. Mitaleita saavutetaan esimerkiksi suorittamalla tietty määrä lähitaistelu- tai peräkkäisiä tappoja.

Kokemuspisteet tuovat mukanaan uusia esineitä ja skinejä, joilla voi tehdä hahmostaan yksilöllisemmän. Tilastoja on sivukaupalla ja listaa pidetään lähes kaikesta mahdollisesta. Tiedot tosin päivittyvät nettiin pahimmillaan päivän viiveellä, mutta tämä on luvattu korjata. Ranked-otteluiden etsiminen on usein hidasta puuhaa, mutta unranked-otteluiden aloittamisessa ongelmia ei esiintynyt. Muutoin nettipelin tekninen toteutus on erinomainen.

Testisession aikana verkkoviivettä esiintyi ani harvoin, vaikka pelasinkin Yhdysvalloissa sijaitsevilla palvelimilla. Eurooppalaiset pelaajat voivat pelata vain keskenään, joten suurempia ongelmia ei uskoisi ilmenevän. Insomniac on reagoinut nopeasti pelaajien valituksiin ja ongelmakohtiin, joten nettipeli kehittyy jatkossakin.

Sinkohippaa ja taktikointia

Resistancen moninpeli on kiivasta ja vauhdikasta. Jos pelaajia on matsissa tarpeeksi, meno on todella hektistä ja tappoja tulee tiuhaan tahtiin. Toimintaa värittävät hyppyalustat, jotka sinkoavat pelaajia korkealle ilmaan leijumaan. Pelaajat ovat jo osanneet tehdä tästä taidetta. Tiimipohjaisissa matseissa osa pelaajista leijuu korkealla ilmassa valvoen ympäristöä ja ampuen raketteja tai käyttäen tarkkuuskivääriä. Ilmassa ylös alas leijuvaa kohdetta on vaikea ampua, sillä paikoillaan ei voi kovin kauaa tähtäillä, kunnes vihollinen lähettää unten maille.

Taktikointi on pienessä roolissa kaikissa pelitiloissa paitsi Breachissa, jossa tiimin yhteistyö on välttämätöntä. Tästä lisää moninpelilaatikossa.

Jos netissä turpaan ottaminen ei nappaa, niin offline-tilassa voi pelata kaikkia moninpelitiloja neljän hengen voimin jaetulla ruudulla. Tämäkin osa-alue toimii loistavasti. Resistancen myötä TimeSplitters 3:n nelinpelin voi viimeinkin haudata. Moninpeli pysyy kasassa neljänkin pelaajan matseissa. Minkäänlaista hidastelua tai kovin suurta graafisten yksityiskohtien karsintaa ei ollut havaittavissa.

Ei yllätä, mutta tyydyttää

Resistance: Fall of Man on julkaisupeliksi hillitön kokonaisuus. Sen laaja tarjonta ja hiottu tekninen toteutus ovat kunnioitettavia saavutuksia. Tällaista jälkeä odottaisi toisen aallon PS3-peliltä, ei vielä julkaisupeliltä.

Pelimekaniikan ja suunnittelun toimivuudesta kertoo jotakin se, että vaikka kampanja ei juuri tarjoa yllätyksiä, sen läpipelaaminen uudelleen on viihdyttävää. Se johtuu sekä taistelujen hauskuudesta että uusista aseista, jotka saa käsiinsä toisella läpipeluukerralla.

Pelimekaniikka on erittäin hiottua, kuten koko pelikin. Tulitaistelut ovat tiukkoja ja edellyttävät suojien sekä lukuisten aseiden erilaisten ominaisuuksien hyödyntämistä. Alussa viholliset tuntuvat vain tallustavan vastaan, mutta myöhemmässä vaiheessa ne jahtaavat pelaajaa todella hanakasti. Silloin chimerat tuntuvat oikeasti uhkaavilta, eikä häröilyyn ole varaa – olo on turvaton.

Eri vaikeustasot tarjoavat myös selkeästi erilaisen haasteen. Viholliset eivät vain kestä enemmän vahinkoa, vaan niitä on enemmän, ne ilmestyvät eri paikoista ja käyttäytyvät aggressiivisemmin ja älykkäämmin. Toisin sanoen helpolla ja vaikealla vaikeustasolla on selkeitä eroja. Myös kaverin kanssa yhteistyötilassa pelatessa kampanjan toiminta eroaa verrattuna yksin pelaamiseen. Tällaisen hiotun tarjonnan pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta harvoin se sitä on.

Resistancen kampanja on hieman hengetön ja yllätyksetön, mutta erinomaiset moninpelitilat ja laadukkaan sisällön suuri määrä tekevät siitä erinomaisen kokonaisuuden. Ja jatkoa on luvassa: yksinpelin loppu luo selvät asetelmat jatko-osalle, ja Insomniacin perustaja Ted Price onkin todennut, että Resistancesta tehdään uusi pelisarja.