PlayStation 3:n nimekkäimpiin sarjoihin lukeutuvan Resistancen ensikosketus taskukonsolien maailmaan on monella tavalla mielenkiintoinen Resistance: Retribution. Pelin kehittämisestä vastaa Insomniac Gamesin sijaan Syphon Filtereistä tuttu Sony Bend -studio, jolta löytyy myös vakuuttavaa PSP-kokemusta agenttisarjan Dark Mirror– ja Logan’s Shadow -osien muodossa. Retribution hyödyntääkin jälkimmäisen muokattua pelimoottoria, minkä myötä Resistance siirtyy ensimmäistä kertaa kolmannen persoonan kuvakulmaan.
Ensimmäisen Resistancen jälkeiseen aikaan sijoittuvassa räiskeessä astutaan monessa sopassa keitetyn James Graysonin nuhruisiin saappaisiin. Sota vaihtoehtoisessa historiassa Chimera-olioita vastaan jatkuu Manner-Euroopassa, mikä pelastaa niskuroinnista vangitun Graysonin teloituskomppanian edestä. Mies värvätään Euroopan Maqui-vastarinnan toimesta operaatio Overstrikeen, jonka tarkoituksena on hyökätä ilmateitse Chimeroiden valtaamaan Pariisiin. Ihmiskunnan salaisena aseena on uudenlainen seerumi, jonka valmistuminen toisi merkittävästi kapuloita muukalaisten rattaisiin.
Luonnollisesti operaatio menee pieleen jo matkalla, kun joukot joutuvat odottamattoman ilmaiskun kohteeksi. Grayson kumppaneineen onnistuu selviytymään väijytyksestä ehjin nahoin, mutta joutuu keskelle kiivainta sotatannerta. Seurauksena Pariisin hyökkäys tapahtuu kiertotietä pitkin, muun muassa Rotterdamin ja Bonnissa sijaitsevan Chimera-tukikohdan kautta.
Tapahtumia väritetään myös päähenkilöiden välisellä draamalla, sillä muiden vaikeuksien lisäksi Grayson joutuu useaan otteeseen yhdistämään voimansa vihamiehensä Malleryn kanssa. Juonenkulku on sangen sujuvaa toimintapelistandardeilla, ja pelimaailman tapahtumista laajemmin kiinnostuneet voivat tutustua tarkemmin Resistancen juonikoukeroihin keräämällä kenttiin ujutettuja asiadokumentteja.
Vastarinnan kiiski
Ensivaikutelmat Retributionista ovat varsin mainiot. Astetta hienovaraisempaan toimintaan suunniteltu Logan’s Shadow -pelimoottori tuntuu istuvan rankempaankin rymistelyyn, vaikkakin erittäin rankalla kädellä automaattitähtäykseen turvautuen. Sen avulla toiminta pysyy kiivaana, kun suojasta ampuessa tähtäys lukittautuu kohteesta toiseen silmänräpäyksessä.
Ratkaisu on oiva ottaessa huomioon, ettei kuviönäppäinten varaan jätetty tähtäys yksinkertaisesti ole tarpeeksi tarkka Resistancen vaatimaan nopeaan toimintaan. Täydellinen se ei kuitenkaan ole, mikä käy ilmi pelin edetessä. Vihollismäärien ja -tyyppien kasvaessa Grayson tähtäilee parhaaksi näkemäänsä kohteeseen, eli milloin mihinkin. Tämä ei tuota ongelmia, ennen kuin vihollisjoukon seassa on jokin hitusen tehokkaammalla pyssyllä varustettu Chimera, joka olisi hyvä saada päiviltä ennen muita.
Manuaalitähtäys on oiva apu hitaampien perusvihollisten kurittamiseen, mutta astetta nopeampien vastustajien perässä pysyminen on kuviönäppäimille liikaa. Siksi on hieman kaksipiippuinen juttu, että Retributionin vihollistyyppeihin lukeutuu pelaajaa kohti rynnistäviä itsemurhapommittajia, joihin paras puolustuskeino on tehokkaampien aseiden puutteessa napakka päälaukaus. Otukset hyökkäävät vieläpä isoissa laumoissa, joten niiden oktaavia kimeämpien karjaisujen kuuleminen tuskastuttaa jo etukäteen.
Useiden erilaisten vihollisten ansiosta alituinen räiskintä kuitenkin pysyy tarpeeksi vaihtelevana ja haastavana. Vaikka loppupuolella vihollisten kestävyys kasvaa melkoisiin mittoihin, tasapainotetaan tilannetta toinen toistaan tehokkaammilla aseilla. Peruskiväärillä kovimpiin goljatteihin saa helposti upotettua useita lippaita, mutta järeämmillä tykeillä Chimerat kaatuvat helpommin ja hauskemmin. Kustakin aseesta löytyy vieläpä toisesta olkanäppäimestä vaihtoehtoinen toiminto, joka saattaa vaihdella ladattavasta laserammuksesta kranaattiin tai suojakilpeen. Eri aseiden käyttäminen tuo toimintaan huomattavasti lisää väriä, jota hieman himmennetään jatkuvalla panosten metsästyksellä.
PSP:n pölynpyyhkijä
Retributionin kenttien rakenne on suoraviivaista, mutta erilaisia tilanteita riittää. Runsaiden vihollisaaltojen listiminen on tarpeeksi haastavaa, ja monesti niiden torjumiseen vaaditaan useampaa yritystä. Tätä korostaa se, että nykyään muodissa olevien, itsestään täyttyvien energiamittarien sijaan elinvoimaa kerätään vanhoilla kunnon energiapakkauksilla. Tämä tuo peliin hyvää jännitettä, sillä Grayson tuntuu jokaisen taistelun päätteeksi vetelevän viimeisiään.
Pientä toiston tuntua on kaikesta huolimatta ilmassa. Pidemmän päälle on helppoa arvata, mitä tuleman pitää. Maisemanvaihdoksista huolimatta pelialueet muistuttavat turhan paljon toisiaan ruskeine raunioineen ja synkkine muukalaistukikohtineen. Graafinen ilme itsessään on PSP-standardeilla näyttävää, ja se on helposti verrattavissa samaa moottoria käyttävän Syphon Filter -sarjan peleihin. Oman mainintansa ansaitsevat viholliset, joista löytyy näköä ja paikoitellen kokoakin kiitettävästi.
Kaiken kaikkiaan Resistance: Retribution on toimiva, joskin turhan yllätyksetön PSP-rymistely. Pelimekaniikan pienet yskähtelyt eivät estä pelin parissa viihtymistä, joskin toiminta saattaa intensiivisyytensä takia käydä pidemmän päälle puuduttavaksi. Vioistaan huolimatta Retribution on mainio lisä Resistance-sarjaan ja PSP-kirjastoon – varsinkin Resistancen mytologiasta ja PSP:n Syphon Filtereistä pitäville.
Pim! Olet tartutettu!
Resistance: Retribution ja Resistance 2 ovat kenties merkittävimpiä pelejä, jotka hyödyntävät PSP:n ja PlayStation 3:n välistä tiedonsiirtoa. Kytkemällä konsolit toisiinsa USB-kaapelilla Retributionin pääpeliin saadaan avattua erityinen Infected-tila, jossa James Graysoniin tartutetaan Chimera-virus.
Tartutettuna Graysonin energiat latautuvat automaattisesti ja asevalikoima kasvaa räjähdepanoksin varustetulla revolverilla. Kaiken kukkuraksi mies kykenee hengittämään veden alla. Vaikka tunnelma muuttuu hieman, pääpiirteiltään seikkailu pysyy samana. Joidenkin avainkohtausten dialogia on muutettu ja kentistä on löydettävissä uusia alueita sekä taustatarinaa avartavia dokumentteja. Peliä voi myös pelata PS3-ohjaimella, jolloin tähtäys tapahtuu kokonaan manuaalisesti ohjainsauvoilla.
Infected-tila käynnistetään Resistance 2:n päävalikon kautta, ja se poistuu PSP-pelistä katkaisemalla virta.