Tappajapeli Suomesta
Kun PlayStation 3 oli tuore kone, suomalainen Housemarque teki kovan tempauksen ja julkaisi Super Stardust HD:n, joka oli pitkään konsolin paras peli. Historia toistaa itseään, sillä ainakin minun mielestäni PlayStation 4:n paras julkaisupeli tulee Suomesta.
Resogun jatkaa samalla linjalla kuin Super Stardust HD aikanaan: otetaan klassinen räiskintäpeli ja heitetään pintaan vähän tuoreita ideoita sekä aimo annos kromia. Tuloksena on todella addiktiivinen ja toimiva pelikokemus.
Esikuvana toiminut peli on tällä kertaa aika legendaarinen, sillä Defender on peli suoraan pelihistorian syövereistä. Kuten kaikissa muissakin ajan peleissä, perusidea on naurettavan simppeli. Avaruusalus lentelee sivuttain vierivää pelimaailmaa pitkin ammuskelemassa muukalaisia ja pelastamassa ihmisiä, ennen kuin avaruusörmyt ehtivät nämä kaapata.
Samasta puusta on veistetty myös Resogun – pienin tuunauksin. Puhtaan sivuttaisvierinnän sijaan pelimaailma on kietaistu ikään kuin lieriön ulkopinnalle, mikä ei vaikuta suuresti pelattavuuteen, mutta näyttää kyllä todella hyvältä. Hienosti lieriön sisällä pyörivä pelimaailma on vain niin pahuksen nättiä katsottavaa.
Muuten mennäänkin samalla kaavalla. Päälle puskee loputtomat määrät erilaisia avaruuden hirmuja, joista osa ampuu, osa suuntautuu suoraan törmäyskurssille, osa tekee molempia ja niin edelleen. Näitä sitten pitäisi ammuskella suurten pistepottien toivossa.
Välillä vastaan tulee vihreänä hohtavia erikoismuukalaisia, joita ammuskelemalla voi vapauttaa pitkin kenttää vangittuja ihmisiä selleistään, ennen kuin näiltä loppuu happi. Heitetään jokaisen kentän loppuun vielä ruudun kokoinen pomohirviö, ja siinä ne perusteet sitten olivatkin. Miten ihmeessä näin simppeleistä aineksista on saatu aikaan hyvä peli? Tietenkin virittelemällä yksinkertaisesta ideasta niin pelattava kuin suinkin mahdollista.
Resogun hurmaa samoilla eväillä kuin Super Stardust HD aikanaan. Ensinnäkin se on aivan älyttömän nätin näköinen. Ruutu täyttyy räjähdyksistä, aluksista ja hillittömistä partikkelipilvistä ruudunpäivityksen notkahtamatta kertaakaan. Grafiikkaloisto ei ole kuitenkaan pelkkää tykitystä, vaan mukana on myös aimo annos todella tyylikästä suunnittelua. Pitkin pelimaailmaa pyörivät tekstit, maailman mukana kaartuva käyttöliittymä ja monet muut yksityiskohdat saavat Resogunin näyttämään todella houkuttelevalta peliltä.
Ja kun istahtaa sitten silmäkarkin houkuttelemana konsolin ääreen, saa pelikokemuksen, joka tuntuu aluksi miltei epäreilulta. Ruudulla on niin kamalasti vaaroja ja vihollisia, että alussa henki ei kestä kovinkaan pitkään. Hiljalleen sitä kuitenkin oppii käyttämään kaikkia aluksensa kykyjä hyödykseen ja selviytyy hieman pitemmälle. Voittaa ehkä pomonkin. Avaa kaikki viisi maailmaa. Jahtaa korkeampia tuloksia, opettelee uusia tekniikoita ja huomaa olevansa totaalisen koukussa.
Ohjaus toimii todella hyvin ainakin pienen harjoitteluvaiheen jälkeen. Molempia analogitikkuja ja liipaisimia käyttävä järjestelmä saa aluksi sormet solmuun, koska virhemarginaalit ovat olemattomia, mutta kun ohjaus uppoaa selkärankaan, se toimii erinomaisesti.
Joku voisi valittaa siitä, että Resogun on ”vain” yksinkertainen arcaderäime. Tämä voisikin olla ihan pätevä valituksen aihe, jos sitä ei myytäisi sopuisaan 15 euron hintaan ja jaettaisi PS Plus -tilaajille ilmaiseksi. Tähän hintaan ja tässä julkaisuvalikoimassa sillä on kuitenkin paikkansa, ja se on oikeasti hyvä ja kiinnostava peli. Saako se kaverit vakuuttuneeksi siitä, että PlayStation 4 pitää ostaa? Ehkä ei, mutta se saa kyllä konsolin ostajan iloiseksi.