Retro City Rampage on jotain sellaista, mitä tällä markkinarealiteettien aikakaudella ei uskoisi näkevänsä. Kyseessä on pelisuunnittelija Brian Provincianon tapa kertoa, kuinka paljon hän rakastaa klassikkopelejä – Nintendo kasibittisen oloisen videopelin muodossa.
Provincianon luomuksen suurin vahvuus on sen kieli poskessa väännetty tarina, jossa kuljetaan avoimesti Theftropolisin kaupungissa kuin Grand Theft Auto -sarjassa konsanaan. Suuri osa vitseistä on satiiria videopelialasta, mutta paljon on myös yleisiä viittauksia popkulttuuriin. Jester, Theftropolisin vastine Jokerille, on jatkuvasti tukkanuottasilla supersankari Biffmanin kanssa.
Pelaaminen on varsin leppoisaa. Viholliset, kuten poliisit, ovat enemmänkin hullunkurinen riesa kuin kovaotteinen vastustaja. Retrohenkeen kuuluu, että jotkut tehtävät ovatkin sitten erittäin vaikeita, mutta eivät koskaan epäreiluja. Theftropolis on täynnä kauppoja, joista saa avuksi kättä pidempää.
Retro City Rampagen suurin vahvuus on myös sen suurin heikkous. Jos pelaaja ei ole retro- ja popkulttuurifriikki, useat herkulliset viittaukset ja vitsit jäävät ymmärtämättä. Kokemuksesta ei saa kaikkea irti, jos ei ole pitkänlinjan videopelaaja, mutta myös satunnaispelaajat ihastuvat pelin hienosti luotuun kaupunkiin ja toimintaan.