Ridge Racer 7

Nettipuoli on yhdistetty saumattomasti pelaamiseen, ja tällä saralla Namco on suoriutunut todella hyvin.

14.9.2011 21:41

Kun pelasin Ridge Racer 6:n yhdestä radasta koostuvaa esittelyversiota Xbox 360:lla Tokion Game Show -pelimessuilla vuonna 2005, Namco Bandain edustaja totesi minulle, että ei hätää, tulevassa PlayStation 3:n versiossa olisi enemmän graafisia yksityiskohtia ja ratoja kuin Xbox 360 -versiossa. Kommentti kuulosti omituiselta, kun pelin ilmoitettiin ilmestyvän vain Xbox 360:lle.

Ridge Racer 7 onkin käytännössä viritelty ja viimeistellympi Ridge Racer 6. Sitä olisi soveliaampaa kutsua versioksi 6.5.

Kyseessä on kuitenkin kokonaisempi ja paremmin suunniteltu tuote kuin karu Ridge Racer 6. Muutamat hyvät uudistukset, sarjalle epätyypillisen laaja ratavalikoima ja erinomainen verkkopeli tekevät seitsemännestä osasta mielenkiintoisimman Ridge Racerin vuosiin.

Ridgen valtakunta

RR6:n urapelitila koostui valtavasta määrästä puuduttavia ajokisoja. Pelitilassa ei ollut
sen kummempaa päämäärää kuin tahkota voitokkaasti läpi koko kisasarja. Ridge Racer 7:n urapelitila on paremmin suunniteltu ja palkitsevampi. Se tarjoaa runsaasti tavoitteita, jotka motivoivat ajamaan.

Vaikeustaso on korkeampi kuin RR6:ssa, jonka ensimmäiset parikymmentä kisaa olivat sarjan veteraaneille läpihuutojuttu. Myös RR7 olisi saanut olla haastavampi, sillä veteraaneille ei tule nytkään ongelmia.

Kisaaminen tapahtuu Ridge State -osavaltiossa, jonne on sijoitettu suuri määrä erilaisia ajokilpailuja. Ridge State Grand Prix -kisat ovat peruskauraa, joissa ajetaan kolmesta seitsemään osakilpailua ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Valtaosa urakehityksestä nojaa näihin kisoihin, mutta viimeinkin myös kisojen ulkopuolella on tekemistä.

Ensimmäistä kertaa sarjan historiassa autoja voi muokata tehokkaammiksi renkaiden, moottoreiden, jousituksen ja muiden uusien osien avulla. Kustomointi ei ole Need for Speedin tasolla, mutta autojen muokkaaminen tuo touhuun sopivassa määrin lisää väriä.

Pelaajan on muodostettava ”suhteita” valmistajiin voidakseen ostaa niiltä uusia autoja ja osia. Se tehdään voittamalla valmistajien järjestämiä Trial-kisoja, jotka puolestaan avataan voittamalla Grand Prix -kisoja. Mitä enemmän suosii tietyn valmistajan tavaroita, sitä enemmän kisoista ansaitsee kyseisen valmistajan pisteitä. Kun niitä kertyy tarpeeksi, valmistaja antaa tavaroistaan alennusta. Trial-kisan voittaminen tuo pelaajan autotalliin myös uuden ajoneuvon.

Trial-kisojen lisäksi voi ajaa Ridge Staten autoliiton UFRA:n järjestämiä yksittäisiä kisoja. Ne voivat olla perinteisiä kisoja, aika-ajoja tai kisoja, joissa voitto napataan ohittamalla jokainen kilpailija.

Erilaiset kisatyypit ovat mukava uutuus Ridge Racerin maailmaan, mutta olisin toivonut peliin enemmän Time Trial -kisoja. Ne tuovat vaihtelua kisaamisen rinnalle, mutta vain murto-osa Ridge Staten haasteista koostuu aika-ajoista.

Tankki täyteen

Kun pisteitä ja rahaa alkaa kertyä, yksi ensimmäisistä ostoksista on nitrotankki. Nitron laukaiseminen nostaa hetkellisesti ajoneuvon nopeutta. Tämähän on jo nähty ties kuinka monta kertaa aikaisemmin, mutta Namco on yrittänyt kehittää järjestelmää monipuolisemmaksi.

Nitrossa on kolme tasoa, ja sen käyttämiseen ja täydentämiseen on muutamia erilaisia tapoja. Pelaaja voi käyttää kerrallaan koko tankin, jolloin vauhti kasvaa huimasti. Nitroa voi käyttää myös säästeliäästi yhden tason verran. Tankki tyhjenee eri tahdissa riippuen siitä, minkä valmistajan nitrojärjestelmää käyttää. Nitrotankkia täytetään ajon aikana sivuluisuilla, mutta auton voi myös varustaa täydellä nitrotankilla ennen kisaa, mikäli pätäkkää löytyy.

Nitrotankin täydentämisestä on kyetty tekemään tavallista taktisempaa. Tankki ei täyty, jos sivuluisun aikana polttaa nitroa. Sen sijaan tankki täyttyy tavallista nopeammin, jos sivuluisun ajoittaa juuri nitropyrähdyksen loppuun. Vauhdin tunne on huikea, kun pistää kerralla koko nitrotankin käyttöön.

Harmillisesti nitron käyttöä kuvastava vauhtiefekti näyttää surkealta. Näytön laitoihin ilmestyvät vauhtiviivat ovat kamala tyylirikko muuten tyylikkäässä pelissä.

Mainetta verkossa

Kaikista kisatyypeistä ansaitaan mainepisteitä. Tämä pätee myös netissä ajettaviin kisoihin. Project Gotham Racing 3:n tavoin Ridge Racer 7 hämärtää rajaa yksin- ja verkkopelaamisen välillä. Verkossa ajetut kisat kasvattavat maineen ohella myös pistetiliä valmistajien suuntaan. Näin ollen verkossa pelaaminen edistää pelaajan statusta myös Ridge State -pelitilassa.

Peli on koko ajan verkossa, joten esimerkiksi ajetut kierrosajat päivittyvät nettiin ja uutisnauha ruudun alalaidassa välittää tietoa siitä, kuka on ajanut ennätyksiä, paljonko netissä on pelaajia ja niin edelleen. Siistiä on se, että vain yksi pelaaja maailmassa voi saada Ridge Racer -luokituksen, joka on arvoista korkein. Tämä pelaaja on se, jolla eniten mainetta ja pisteitä. Nettikisoissa voi myös lyödä vetoa pisteistään.

Verkossa kisaaminen on todella hauskaa. Kuulokemikrofonin välityksellä ei voi keskustella, vaan käytössä on laaja valikoima valmiita fraaseja, jotka ovat harvinaisen fiksusti ideoituja. Viestejä voi lähetellä vain auloissa. Puhemahdollisuuden puute haittaa lähinnä tiimipohjaisissa ajoissa. Tällainen on esimerkiksi tiimikisa, jossa kaksi pelaajaa jakavat yhden nitrotankin ja sen täyttäminen vaatii molempien pelaajien yhtäaikaista sivuluisua.

Samassa tiimissä olevat voivat myös peesata toista kuskia, sillä peesaaminen nostaa vauhtia ja helpottaa näin ohituksia. Samalla on syytä katsoa taustapeiliin ja yrittää karistaa peesaavat ajoneuvot kintereiltään.

Vankka toteutus

Nettipuolella Namco on suoriutunut todella hyvin. Aino huono puoli on se, että jos haluaa tosissaan kilpailla netissä, autotallista on syytä löytyä pelin nopeimmat ja siten kaikista vaikeimmin avattavat autot, koska ne ovat välttämättömiä ennätysten tavoittelemisessa.

RR7 sisältää viimeinkin tarpeeksi suuren määrän ratoja, jottei kisojen tahkoaminen käy puuduttavaksi liian nopeasti. Osa radoista on todella komeita, pelasi sitten teräväpiirtotelevisiolla tai tavallisella kuvaputkitelkkarilla. Ympäristöt ovat tosin sarjalle ominaisesti kovin staattisia ja kuolleita, mutta silti hienoja. Esimerkiksi Lost Ruins -radan viidakot ja tunnelit ovat oivallinen kontrasti sarjan perinteisille katuradoille, joita tässäkin versiossa riittää. Sarjan ensimmäinen ratakin on mukana, ja se on päivitetty mallikkaasti teräväpiirtoaikakaudelle.

Peli tukee 1080p-teräväpiirtotilaa ja näyttää siinä todella upealta. Ruudunpäivitys on huimat 60 kuvaa sekunnissa, mikä tekee ajokokemuksesta todella sulavan. Jaetun ruudun kaksinpelissä ruudunpäivitys puolittuu ja kaksinpeli jää pelkäksi kuriositeetiksi – sitä ei jaksa pelata.

Vanhaa ja tuttua

Parhaimmillaan ajofiilis on tiukka ja jännittävä, koska tekoälykuskit pysyvät yleensä hyvin imussa ja taistelu kärkitiloista on parhaimmillaan melkoista nahistelua. Nettipeli on esimerkillisen hyvin toteutettu, ja sen myötä peli jaksaa kiinnostaa senkin jälkeen, kun kaikki yksinpelin kisat on ajettu läpi. Namco on myös luvannut tarjota netistä ladattavia uusia kisoja.

Kyseessä on hyvä, paljon pelattavaa tarjoava ajopeli, joka uudistuksista huolimatta on se vanha tuttu Ridge Racer. Näin ollen jos et ole sarjasta ennenkään pitänyt, sarjan viimeisin osa ei muuta asenteita. Olin itse täysin valmis kuoppaamaan sarjan Ridge Racer 6:n ja PSP:n Ridge Racer 2:n jälkeen, mutta uusi osa tuo mukanaan juuri ja juuri tarpeeksi uusia elementtejä, jotta siitä jaksaa innostua.

Onneksi Namco Bandai jaksoi tehdä seitsemänteen osaan muitakin uudistuksia kuin pelkkää teräväpiirtoehostusta.

7/10
Lisää luettavaa