Rise & Fallin matka kauppojen hyllyille ei ole ollut helppo. Alun perin se lähti liikkeelle strategiapeliveteraani Rick Goodmanin (mm. Age of Empires ja Empire Earth) johtaman Stainless Steel Studiosin tekemänä, mutta studio ehti mennä konkurssiin ennen pelin valmistumista. Hieman yllättäen vähemmän pc-peleistään tunnettu kustantaja Midway otti pelin hoiteisiinsa viimeistelyä varten. Sanomattakin on selvää, että moinen prosessi näkyy hieman myös valmiissa pelissä. Rise & Fall sijoittuu muinaisen antiikin Kreikkaan ja Egyptiin sisältäen neljä pelattavaa kansakuntaa: egyptiläiset, roomalaiset, kreikkalaiset ja persialaiset. Yksinpelikampanja löytyy vain Egyptille ja kreikkalasille, sillä niissä Rooma ja Persia toimivat vastustajina. Pelin keskipisteenä toimivat kansojen suuren hallitsijat, sankarit ja kenraalit, kuten Aleksanteri Suuri, Kleopatra, Julius Caesar, Ramses II, Sargon ja Nebukadnessar. Näitä sankareita kykenee toimintapelimäisesti ohjaamaan suoraan ja kääntämään näin taisteluiden kulkua.
Kunnia-asia
Rise & Fallin strategiapeliosuus edustaa lajityyppinsä vanhaa koulukuntaa. Aluksi kerätään riittävät resurssit ja pyritään niiden avulla rakentamaan riittävän suuri ja tehokas armeija jyräämään vastustaja. Pelistä löytyy kuitenkin myös pari tuoreempaa ideaa. Rakennusten pystyttely on pyritty pitämään minimissä. Tärkeimpiä pytinkejä ovat parakkien ohella kyläkeskukset, jotka toimivat raaka-aineina käytettyjen puun ja kullan keräämispisteinä. Painotus onkin tukikohdan rakentelun ja kehittämisen sijaan sodankäynnillä. Joukkojen rakentamiseen tarvitaan puuta ja kultaa, mutta muu kehitys vaatii kunniaa. Sitä saa sotimalla tai uljaita patsaita pystyttämällä, ja sen käyttö on syytä suunnitella harkiten. Kunnialla ostetaan niin teknologisia uudistuksia, parempia joukkotyyppejä, sekä nostetaan sankarin kokemustasoa ja värvätään tälle erilaisia bonuksia antavia neuvonantajia. Yksinpelissä kunnialla tehdyt hankinnat ja uudistukset seuraavat pelaajaa kentästä toiseen. Kunnia toimii tavallaan pelaajan koko kansan kehitystä mittaavana tekijänä ja erinomaisena vaihtoehtona lajityypin tavallisen tylsälle teknologiapuulle kehitysasteineen.
Maalla ja merellä
Sodankäynnissä joka kansalla on käytössä perusvalikoima joukkotyyppejä: miekkamiehet, jousimiehet, keihäsmiehet ja ratsuväki. Joukkotyyppien ominaisuudet vaihtelevat kansan mukaan ja esimerkiksi roomalaisten jalkaväki on muita parempaa mutta myös kalliimpaa, egyptiläisten jousimiehet ovat muita kansoja tehokkaampia ja niin edelleen.Tämän lisäksi joka kansalla on omia sotakoneitaan ja erikoisyksiköitä, kuten kreikkalaisten lähes voittamattomat spartalaiset, roomalaisten gladiaattorit, persialaisten sotanorsut ja egyptiläisten parantajat. Se, että joukkoyksiköitä ei ole liikaa pitää pelin mukavan yksinkertaisena ja tavallaan myös realistisena. Taisteluissa parhaimmillaan jopa satapäiset perusyksiköt ottavat mittaa toisistaan erikoisyksiköiden tukemina. Erilaista joukkohattaraa ei edes jää kaipaamaan. Rise & Fall sisältää myös laivojen välistä taistelua, joka on ehkä parhaiten koskaan tätä ennen toteutettu. Laivat ovat suurikokoisia ja kykenevät kantamaan kansillaan satoja sotilaita. Niiden taisteluvoima on sidottu suoraan kannella oleviin joukkoihin ja vihollisalukset tuhotaan valtaustaistelulla tai puskemalla ne kahtia. Laivat itsessään toimivat myös joukkoja tuottavina parakkeina, joten maihinnousussa eivät miehet lopu kesken jos alus vain pysyy ehjänä. Myös pelin piiritystaistelut sotakoneineen ja tikkaineen ovat toimiva, mutta on sääli että yksinpelissä tietokone ei juuri hyökkäile, joten itse joutuu harvemmin rakentelemaan muureja ja puolustavia sotakoneita.
Yhden miehen armeija
Ehkä eniten strategiapelipuristien hampaita kiristävä tekijä on pelin sankaritila. Tässä tilassa pelaaja ohjaa sankaria suoraan muuttaen pelin väliaikaisesti toimintapelimäiseksi hakkaamiseksi. Sankaritilassa pelaaja pystyy niputtamaan kymmenittäin vihollisia ja tuhoamaan vihollisen sotakoneita ja muita tärkeitä kohteita vaikuttaen näin ratkaisevasti niiden kulkuun. Sankaritilaan ei kuitenkaan voi siirtyä aina halutessaan, vaan sitä on rajoitettu hahmon staminalla. Näin sankarit toimivat ikään kuin superaseena, jonka käyttöä on mietittävä tarkkaan. Sankaritilan ongelmat muodostuvat lähinnä erittäin kömpelöstä ohjauksesta, joten käytännössä kannattaa vain juosta keskelle vihollista ja hakata hyökkäysnappia hullunlailla. Valitettavasti pelintekijät ovat ihastuneet ideaansa niin paljon, että ovat päättäneet rakentaa yksinpelissä sen ympärille kokonaisia tasoja, mikä on ollut todella paha virhe. Nämä kentät aiheuttavat pääsääntöisesti turhautumista, josta esimerkkinä vaikkapa kreikkalaiskampanjan areenataso.
Viimeistely puuttuu
Sankaritila, laivastotaistelut ja kunniasysteemi tuovat virkistävää vaihtelua muuten varsin perustasoa olevaan tosiaikanaksutteluun. Peli etenee melko hidastempoisesti, sillä armeijansa kokoaminen vie aikaa ja tietokone ei vastustajana hyökkäile juuri ollenkaan. Nopeatempoisempaa peliä löytää verkkomoninpelistä tai Skrimish-pelitilasta, jossa taistelut voi halutessaan aloittaa runsailla resursseilla ja kunniapisteillä. Pelin suurimmat ongelmat sankaritilan liiallisen pakkokäytön lisäksi löytyvät sen vaikeasta kehitysprosessista, sillä viimeistely tuntuu unohtuneen. Valikot ja niiden käyttöliittymä tuntuvat karuilta, eikä ulkoasukaan ole sitä viimeisintä huutoa. Aluksi peli voi jopa näyttää rumalta, sillä perusyksiköt silmäkarkkia eivät juuri tarjoa. Jos konetehoja löytyy tarpeeksi, saa pelistä kuitenkin jopa komean näköisen. Viimeistelemättömyyttä näkee myös joukkojen reitinetsinnässä, joka on nollaluokkaa. Joukkojaan saa jatkuvasti kaitsea oikeille reitille ja välillä ne jäävät myös jumiin maastonkohtiin. Kokonaisuutena Rise & Fall on paljon parempi, kuin mitä amerikkalainen pelimedia siitä sanoo. Jenkit kun eivät tunnetusti pidä eri lajityyppien yhdistelemisestä. Silti, jos toimintaosuudet tosiaikastrategiapelissä eivät sytytä millään tavalla, kannattaa jättää tämä peli väliin. Vaihteluakin etsivien on syytä varautua sietämään muuta tekninen pikkuvika, mutta ainakaan peli ei ole kokonaan sitä samaa vanhaa.
Alkuperäinen pistemäärä: 80/100