Rise of Nations: Rise of Legends / Arvostelut / pelaaja.fi

Rise of Nations: Rise of Legends

2.06.2006 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
1

Melko matalaa profiilia pitänyt jatko-osa Rise of Nationsille vaihtaa historiallisuuden fantasiaan tekijöiden päästäessä mielikuvituksensa valloilleen. Lopputulos on eri teemojen kummallinen hybridi, joka kuitenkin toimii pelinä erinomaisesti.

Rise of Legends on niitä pelejä, joista ei sen tasoon nähden ole kerrottu tarpeeksi. Strategianaksutteluiden ystävät toki muistavat edelleen lämmöllä sen edeltäjää Rise of Nationsia lisälevyineen, mutta Rise of Legends ei onneksi ole pelkästään hyvä jatko-osa, vaan tavallaan myös aivan uusi ja erilainen pelikokemus. Kuten pelin pääsuunnittelija itse taannoin sanoi PCpelaajan haastattelussa, olisi heidän ollut helppo tehdä Rise of Nationsille "tavanomaisia" jatko-osia. Tekijätiimi halusi kuitenkin jatko-osassa tehdä jotain erilaista rikkomatta silti alkuperäisen pelin toimivuutta. Tämä tilanne toistuu monien jatko-osien kohdalla, mutta yleensä lopputulos on enemmän tai vähemmän lisää sitä samaa kuin ennen. Rise of Legendsin kohdalla näin ei ole. Jo pelkkä pelin nimi viittaa siihen, että nyt tehdään jotain muuta kuin pelkkä Rise of Nations II. Nationsin historiallisuus on heitetty nurkkaan, ja tilalle on repäisty puhdasta fantasiaa. Vaikka tämä aluksi voi kuulostaa epäilyttävältä, toimii se paljon paremmin ja mielenkiintoisemmin kuin voisi odottaa.

Tulipalloja ja höyrykoneita

Pelimaailmassa magia ja teknologia kamppailevat keskenään. Höyrykoneisiin ja teknologisiin keksintöihin luottavat vincit ovat tukkanuottasilla taikuutta ja maagisia olentoja käyttävien alinien kanssa. Soppaa hämmentää lisää avaruudesta pelimaailmaan törmänneet cuotl-muukalaiset, joita palvotaan jumalina, ja jotka käyttävät huippukehittynyttä teknologiaa, kuten suojakenttiä ja laseraseita. Jokainen kolmesta puolesta on ilahduttavan erityyppinen pelityyliltään. Erot eivät rajoitu pelkästään joukkoihin, sankariyksiköihin ja rakennuksiin, vaan myös kansojen perusominaisuuksiin ja kehityksen mukanaan tuomiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi vincit ja alinit keräävät kultaa kaupankäynnillä pelikartoilla olevien puolueettomien kaupunkien tai paikkojen kanssa, ja voivat ajan mittaan käännyttää ne näin omalle puolelleen. Cuotlit puolestaan eivät tarvitse kultaa vaan energiaa, eivätkä he käy kauppaa. Sen sijaan cuotlit voivat energialla käännyttää puolueettomia paikkoja alaisuuteensa. Yksinpelikampanja on jaettu kolmeen osaan, joista jokaisessa yksi puolista on pääasiallisesti käytössä, vaikka saman vinci-sankarin maailmanpelastusyrityksiä tarinassa seurataankin.

Maailmanvalloitusta karttakepillä

Ykkösosan tavoin Rise of Legends yhdistää yksinpelikampanjassaan vuoropohjaista strategiaa tosiaikaisiin taktisiin taisteluihin. Strategisella kartalla valitaan seuraava hyökkäyskohde, ja vallatuilta alueilta kerätyillä resursseilla kasvatetaan perusarmeijan kokoa, avataan uutta teknologiaa ja kehitetään sankariyksiköiden ominaisuuksia. Tämä lisäksi vallatuille alueille voi rakentaa lisäresursseja antavia rakennuksia, jotka myös antavat etua ympäröivillä alueilla käytävissä taisteluissa, kuten esimerkiksi lisäjoukkoja. Kapuloita rattaisiin heittävät vihollisen armeijat, jotka myös hyökkäävät alueiden kimppuun omilla vuoroillaan. Strateginen taso ei siis ole pelkkä kartta, josta vain valitaan seuraava hyökkäyskohde. Siinä tehdyt päätökset auttavat oikeasti pelin etenemisessä, ja se muodostaa aidosti pelaamisen toisen ulottuvuuden taktisen naksuttelun lisäksi.

Päätöksiä ja tilanteita

Taktisella tasolla toiminta alkaa perinteisiä tosiaikastrategiapelejä huomattavasti nopeammin. Käytössä on heti alussa pelaajan perusarmeija ja strategisen kartan antamat kehityspisteet. Tästä eteenpäin pelaaminen vaatii nopeita päätöksiä. Millä osilla kaupunkiaan laajentaa, mihin kehitykseen pisteensä sijoittaa, mitä sankareita kutsuu kentälle, mitä joukkoja ja rakennuksia rakentaa? Kaikki tämä vaatii resursseja - timonium-kristalleja, rahaa ja energiaa - mutta ne eivät riitä kaikkeen ja teollisuuden kehitys vie aikaa muulta. Siinä sivussa olisi myös pyrittävä hyökkäämään vihollisen kimppuun ennen kuin se ehtii voimistaa itseään liikaa. Tekemistä on siis paljon, ja lähes kaikki liittyy tavalla tai toisella toisiinsa. Peli on monimutkainen, mutta myös käsittämättömän hyvin suunniteltu. Suurin kunnia pelaamisen jouhevuudesta kuuluu erinomaiselle käyttöliittymälle, jossa kaikki tarvittava tieto näkyy selkeästi ruudulla koko ajan, ja jossa napinpainalluksella kykenee tekemään kaikki tärkeät toimet. Kaikesta huolimatta tosiaikainen osuus on myös tavallaan hyvin konservatiivinen pelisuunnittelussaan. Elokuvamaista toimintaa tai massataisteluita ei esiinny, eikä voittotavoitteissa ole kovinkaan paljoa vaihtelua, muuten kuin kosmeettisesti. Jokainen taisto etenee tiettyjen peruskaavojen mukaan, joista ei juuri kannata poiketa. Pelattava kansa tietenkin ratkaisee sen, minkälainen tämä tyyli on. Silti tekemistä on koko ajan eikä taistoissa juuri henkeä ehdi vedellä. Kokonaisuus toimii äärimmäisen hiotusti.

Väriläiskiä ruudulla

Rise on Nationsin jälkeen tekijät kertoivat olleensa pettyneitä siihen, että pelin ulkonäkö ei pelaajia juuri sytyttänyt. Asia on korjattu Rise of Legendsissä. Taikuus, fantasiateknologia ja kolme täysin erilaista kansaa antavat mahdollisuuden mitä mielikuvituksellisimpiin visioihin. Vincien kaupungit ovat valtavia hammasrattaiden ja metallisten tornien rakennelmia, alinien puolestaan leijuvia arabialaistyylisiä torneja ja cuotl-arkkitehtuuri perustuu mayaintiaanien pyramideihin ja lentäviin rakennuksiin. Sama tyyli toistuu myös joukkoyksiköissä. Ulkoasu on kautta linjan värikästä ja yksityiskohtaista ja varsinkin taisteluissa ei erikoisefekteissä säästellä. Ulkoasua tukee toimiva ääninäyttely, mutta musiikki ja taisteluiden äänimaailma on tylsää kuunneltavaa. Rise of Legendsiä ei voi tuomita pelkkänä Rise of Nationsin jatko-osana, sillä aihepiirin erilaisuuden lisäksi fantasiaelementit muuttavat hieman myös sen pelattavuutta. Varsinkin yksinpelin vahva tarinavetoisuus tekee kampanjasta pakostakin osittain raiteilla etenevän. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin äärimmäisen hyvin suunniteltu ja tasapainotettu strategiapeli, jonka taktista naksuttelua täydentää hyvä strateginen osuus. Jos ei koe lohikäärmeiden, helikoptereiden, höyrytankkien, lasijättiläisten ja lasersäteitä silmistään ampuvien kivijaguaarien esiintymisen samassa pelissä olevan jotenkin väärin, irtoaa Rise of Legendsistä pelattavaa pitkäksi aikaa.

Rise of StarCraft?

Tosiaikanaksuttelupelien veteraaneille legendaarinen StarCraft on taatusti tuttu nimi. Kyseistä peliä pelanneille Rise of Legendsistä voi yllättäen löytää samankaltaisuuksia. Erityisesti pelin kolme tyystin erilaista puolta erilaisine pelistrategioineen muistuttaa kovasti StarCraftistä. Yhtäläisyydet menevät vieläkin pidemmälle: Vincit muistuttavat sekä pelityyliltään että koostumukseltaan StarCraftin terraneita, alinit puolestaan zergejä ja coutlit protosseja.

Entäs se moninpeli?

Kuten pelin ennakossa kerrottiin, Rise of Legendsisâ on erittâin kâyttâjâystâvâllinen ja monipuoliset tyàkalut omaava moninpelituki. Verkkopeliin pââsee nopeasti vain yhdellâ klikkauksella, jolloin kone etsii automaattisesti ensimmâisen soveltuvan vapaan pelin. Kaverilistat, pelikutsut, klaanityàkalut ja pelimuotojen muokkaukset kuuluvat kaikki kuvaan. Itse moninpelissä puolten erilaisuus ja valtakuntien rajat tuovat monenlaista eri dynamiikkaa pelaamiseen. Lisäksi mahdollisuus rajoittaa äkkirynnäkköä vastustajien kimppuun heti alussa on äärimmäisen tervetullut ominaisuus.

Alkuperäinen pistemäärä: 92/100

9/10

Kehittäjä: 
Big Huge Games
Julkaisija: 
Microsoft Game Studios
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Tietokoneet, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Riot kuva
Riot

Hitaasti koukuttaa, mytta on hyvä peli