Seikkailun juhlaa
Vuosi on vierähtänyt, ja Rise of the Tomb Raiderin kohuttu Xbox One -konsoliyksinoikeus on päättynyt. Laran uusimman seikkailun saapuminen PlayStation 4:lle tapahtuu sarjan 20. juhlavuotena, minkä myötä peliä on puunailtu entistä ehompaan juhlakuntoon.
Rise of the Tomb Raider: 20 Year Celebration onkin perinteisiä Game of the Year -versioita tuhdimpi paketti, onhan mukaan ahdettu jo julkaistujen lisäsisältöjen lisäksi täysin uutta pelattavaa ja koettavaa. Xbox Onella tai pc:llä seikkailun jo kokeneille ne ovat kuitenkin melko marginaalisia kuriositeetteja.
Vielä vuosi alkuperäisen julkaisun jälkeenkin Rise of the Tomb Raiderin emopeli on teknisesti ja pelillisesti loppuun asti hiottu seikkailu, joka korjaa joukon Laran ensimmäisessä uudelleenkäynnistyksessä nähtyjä puutteita. Se sekoittaa sopivissa määrin seikkailua, monipuolista toimintaa, tutkimista ja sitä paljon kaivattua pulmanratkontaa Siperian sopivan avoimessa vuoristossa, jota pelaajat voivat lähestyä vaihtoehtoisten hautojen ja haasteiden ansiosta juuri haluamallaan tavalla. Tällaista haudanryöstäjän arki kuuluisikin olla!
Vaikka Rise of the Tomb Raider pitää pelillisesti otteessaan, sen heikoimmaksi lenkiksi jää yhä tylsähkö ja haudanvakava tarina mitäänsanomattomine hahmoineen. Hahmoista rasittavin on yleensä uusittu Lara itse, mistä kiitos kuuluu puisevalle dialogille ja Camilla Luddingtonin hengettömälle ääninäyttelylle. Aidon ja alkuperäisen Laran särmikkyydestä ja määrätietoisuudesta ollaan vielä kaukana.
PlayStation 4 -version lisäyksistä huomattavin on Blood Ties -tarinatehtävä, jossa Lara tuskailee ränsistyneen Croft-kartanon omistusoikeuksien kanssa. Edesmenneen isänsä jättämiä johtolankoja seuraamalla Lara pääsee rauhassa tutkimaan kotinsa salaisuuksia ja historiaa välipalamaisessa lisäyksessä, jonka muutamat pulmat ja aivopähkinät on kaluttu noin tunnissa. Leijonanosa tunnelmoinnista kuluu muistioiden ja ääninauhojen parissa, eikä Blood Ties sisällä esimerkiksi toimintaa lainkaan.
Blood Ties on rauhallisemman otteensa myötä pelattavissa myös PlayStation VR -laseilla, ja virtuaalitodellisuudessa voikin kävellä joko tateilla ohjaamalla tai vaihtoehtoisesti määränpäähän osoittamalla. Croft-kartanon näkeminen omin silmin on sinänsä hauska VR-kokemus fanaattisimmille Tomb Raider -faneille, vaikka se ei pelillisesti tuo lisäykseen mitään uutta. Läsnäolon tunne on hieman rosoisesta yleisilmeestä huolimatta ihan toimiva, vaikka ympäristön kanssa ei sen suuremmin voikaan olla vuorovaikutuksessa.
Lisätehtävän vauhdin ja rymistelyn puute korvataan sen sijaan samaiseen kartanoon sijoittuvalla Lara’s Nightmare -zombirymistelyllä, jossa pyritään tuhoamaan pääkallodemoneita ja loputtomalta tuntuvia zombilaumoja. Se tarjoaa hieman erilaista lähestymistapaa, mutta ei jaksa viihdyttää muutamaa yritystä pidempään. Sama tuntuu vaivaavan myös Siperian armottomassa luonnossa selviytymiseen keskittyvässä Co-op Endurance -muodossa, jossa ruokatarpeiden ja resurssien kerääminen on kuitenkin hitusen viihdyttävämpää kuin alkuperäisestä pelistä löytyneessä yksinpelattavassa versiossa.
Vaikka 20 Year Celebrationin uudet lisäykset ja Xbox Oneltakin tutut lisäsisällöt jäävät turhan laihoiksi, Rise of the Tomb Raider itsessään on yhä viime vuosien parhaimpia toimintaseikkailuja. Uusi versio on totta kai paras tapa tutustua Laran uusimpaan seikkailuun, mikäli se on jäänyt muilla alustoilla aiemmin kokematta.