Määrä ei korvaa laatua
Risen 3: Titan Lords tuo mieleen muistoja menneisyydestä. Parin vuoden takaisen sarjan toisen osan merirosvoteemaa ja alkuperäisen Risenin fantasia-asetelmaa yhdistelevä Risen 3 voisi hyvinkin olla peräisin kymmenen vuoden takaa, sillä seikkailu haistattaa pitkät monille nykypäivän normeille niin pelillisesti kuin teknisestikin. Vanhanaikainen fiilis ei ole aina huono asia, mutta tässä tapauksessa se ei ole oikein hyvästäkään.
Saksalaisen Piranha Bytesin roolipeli ei käynnisty lainkaan lupaavasti. Risen 3 näyttää ensimmäisen parituntisen aikana onnistuneesti lähinnä huonoja puoliaan. Toisen osan piraattipuuhat tavallaan hylkäävä alkukohtaus antaa pelaajille maistiaisia piinaavan kömpelöstä lähitaistelumekanismista sekä tuskallisen karkeasta dialogista. Kaiken järjen mukaan alun pitäisi yrittää houkutella pelaajia jatkamaan, mutta Risen 3:n ensimmäinen tunti on lähinnä luotaantyöntävä kokemus.
Peli petraa kuitenkin pikkuhiljaa seikkailun edetessä. Turhauttavasta miekkailusta tulee siedettävää ja parhaimmillaan ihan viihdyttävää, kun kykyvalikoima laajenee ja tuliaseet sekä taiat lisätään soppaan. Nekään eivät tosin poista sitä tosiseikkaa, että taisteluista on helpointa selviytyä pelimoottorin ongelmia hyväksikäyttäen. Yksittäiset vastustajat voi lähes poikkeuksetta kukistaa nurkkaan ahdistamalla tai juoksemalla ympyrää ja paukuttelemalla haulikolla lärviin. Viholliset jäävät pelaajahahmon tapaan tämän tästä jumiin peliympäristöön, mikä tekee selviytymisestä kummallisella tavalla helpompaa.
”Määrä korvaa laadun” lienee ollut jonkinlainen motto Risen 3:n kehittäjätiimille. Seikkailusta ei nimittäin sisältö lopu kesken. Tehtäväloki täyttyy sivuhahmojen kanssa keskusteltaessa sellaista vauhtia, että puuhastelun paljous alkaa pikkuhiljaa ahdistaa. Rottien jahtaamisesta saatavilla kunniapisteillä voidaan parantaa pelihahmon kykyjä, jotka taas avaavat mahdollisuuden ostaa uusia taitoja vastaan tulevilta kouluttajilta. Upottaako työllä ja vaivalla ansaitut rahat alkemiaan, voodooseen, jompaankumpaan taikatyyppiin vai kenties johonkin lähitaistelukykyyn? Siinäpä vasta pulma, varsinkin kun peli kieltäytyy opastamasta yhtään.
Modernien pelien hidastempoisiin ja järjestelmällisiin opetusosioihin verrattuna Risen 3 lähinnä tuuppaa pelaajat Karibian vesille ilman purtta tai pelastusrengasta. Vapaus tehdä virheitä on toki virkistävää, mutta pienellä ohjauksella Risen 3 olisi huomattavasti siedettävämpi kokemus. Pelaajan etenemiselle ei juuri aseteta rajoituksia, vaan saarimaisemissa voi juosta vaikka vuorten yli sopivan reitin löytyessä.
Täyteen ahdettu Risen 3 on ehkä juuri valtavan sisältömääränsä ansiosta paikoin viihdyttävä roolipeli. Kaiken toimiessa tarkoituksenmukaisella tavalla on tehtävien jahtaaminen ja isompien vihollispomojen kurittaminen hyvää ajanvietettä, vaikka pelin suunnittelu, ulkoasu ja epämääräinen naiskuva ovatkin peräisin suoraan jostain pelihistorian synkeistä kätköistä. Vaikka Risen 3 vaikuttaa välillä sekaiselta kuin undulaatti betonimyllyssä, se on myös omaperäisellä tavallaan mieleenpainuva peli.
Harmillisesti niitä hyviä hetkiä nähdään lähinnä satunnaisina väläyksinä. Jatkuvat tekniset ongelmat ja puolitiehen jätetty viimeistely rampauttavat peli-ilon tämän tästä, eivätkä hyvät ideat yksin riitä pelastamaan Risen 3: Titan Lordsia. Se tuntuu persoonallisine oikkuineen läpikotaisin B-luokan tuotteelta. Vielä kun hinta laskee samalle tasolle laadun kanssa, voi peliä suositella roolipelien ystäville edes jonkinlaisena kuriositeettina.