Rock Band 4

Nelinpeli ja valtava musiikkivalikoima pitävät vanhan rokkarin vauhdissa, mutta hinta ja pelilevyn kökkömusiikki jarruttavat menoa.

1.11.2015 05:00

Mestarit areenalla

Soitinpelien kultakaudella ensimmäinen Rock Band oli niin kuumaa tavaraa, ettei sitä riittänyt myyntiin Suomeen asti. Niinpä minä ja toimituksen muut musiikinystävät raahasivat peliä valtavine kitara- ja rumpusetteineen USA:n työ- ja lomakeikoilta matkalaukut nitisten. Alas on tultu niistä ajoista, mutta Rock Band elää selkeästi aitojen rokkibändien tarinaa. Siihen kuuluvat huippukausi, romahdus ja pappa-comeback.

Rock Band ja sen tehnyt Harmonix olivat aikanaan musiikkipelien kokeilevaa kärkeä, ja siirtymä kahden kitaran moninpelistä rumpujen ja mikrofonin tukemaan bändisoittoon oli iso edistysaskel. Se on edelleen pirun hauskaa, mutta nyt täysin entisenlaisena palaava pelityyli on nostalgiaa, joka on tähdätty todella selkeästi pelisarjan piintyneille faneille.

Tehdään heti selväksi, että Rock Bandin peruspelattavuus on edelleen yhtä toimivaa kuin viisi vuotta sitten. Kitara on ensimmäisestä Guitar Herosta lähteneen tilutuksen viilattu muoto, rummutus on hämmästyttävän aidon tuntuista (ja äänekästä) erityisesti kovemmilla vaikeustasoilla, ja laulun pisteytys ja seuranta toimivat yhtä tarkasti tai tarkemmin kuin SingStareissa. Tämä ei yllätä ketään, mutta se on ilo nähdä.

Harmonix on nykyään itsenäinen studio, jolla ei ole enää takanaan MTV:n rahoja ja vaikutusvaltaa, ja se näkyy ikävästi pelilevyn biisivalikoimassa. Se on masentava 64 laulun läjä amerikkalaista keskitien rokkia garagepainotuksella, hipsterikikkailulla ja tunnettujen bändien vähemmän tunnetuilla biiseillä, ja helmet ovat vähissä. Soitinten ääreen keräytynyt Pelaajan toimitus tuomitsi sen yksimielisesti Rock Band -sarjan heikoimmaksi. Kyllä, 4 Non Blondesin What’s Going On on hämmästyttävän viihdyttävä, mutta kuka Ozzy-fani haluaa soittaa juuri Miracle Mania?

”On vaikea paeta tunnetta, että tämä on vain keino tuoda vanha kunnon Rock Band 3 sekä sen biisikauppa ja soittimet nykykonsoleille.”

Ongelma korostuu läpeensä umpitylsässä kampanjapelitilassa, jossa luotsataan itse keksitty bändi pohjalta huipulle. Se on nähty näissä peleissä jo aivan liian monesti, ja useimmat ”keikat” ovat pienen biisivalikoiman takia samojen kipaleiden loputonta ruoppaamista eri järjestyksessä. Niinpä tarjolla on käytännössä vain Quickplay- eli ”valitse biisi ja soita” -tila. Ajoittainen valopilkku on erillinen loppumaton soolotila, jossa pisteitä ei lasketa ja pelaaja voi veivata skittaansa kuin Malmstenin Ynkka perjantaikänässä. Dream Theaterin tahtiin sooloilu tuntuu progemmalta kuin mikään, mitä musapeleissä on aiemmin koettu, ja siitä tulee taatusti virvokkeita pelatessa nauttivien lemppari.

Se todellinen Rock Band -meininki on pelissä, mutta se ei ole kaikille tarjolla. Nettipeli on heivattu, joten Rock Band 4 onkin loistava yhden olohuoneen moninpeli neljälle hengelle. Vanhat soittimet toimivat sovittimien kanssa, joten veteraani voi säästää rahaa. Vielä enemmän säästyy, jos on onnistunut siirtämään ja rekisteröimään vanhojen pelien biisivalikoimia ja ostanut aiempien pelien kappalepaketteja. Niiden uudelleenaktivointi on naurettavan työlästä, mutta pelin nettikaupan biisivalikoima on sanalla sanoen valtava, ja onnekkailla veteraaneilla on ilman lisäostoksia jo ennestään valtava musiikkikirjasto. Muille parin euron lisäbiisit käyvät kalliiksi ennemmin tai myöhemmin – ja todennäköisesti ennemmin, sillä pelilevyn kattausta ei kukaan kestä paria päivää pidempään.

Tällaisenaan Rock Band 4 on hyvin erilainen kokemus pelaajan mukaan. Tulokkaalle se on karmean kallis paukku, mutta vanha fani voi biisiomistuksistaan riippuen saada hyvinkin edullisen diilin. Silti on vaikea paeta tunnetta, että tämä on vain keino tuoda vanha kunnon Rock Band 3 sekä sen biisikauppa ja soittimet nykykonsoleille. Onneksi rokissa ei enää katsota ikää, sillä menneisyyden huuruilla ovat Stonesit ja Metallicatkin taistelleet eteenpäin jo vuosia.

7/10

Nelinpeli ja valtava musiikkivalikoima pitävät vanhan rokkarin vauhdissa, mutta hinta ja pelilevyn kökkömusiikki jarruttavat menoa.

Janne Pyykkönen

7/10
KehittäjäHarmonix
JulkaisijaHarmonix
PeligenretMusiikki
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Seksi, Väkivalta
Lisää luettavaa