Olin kovin skeptinen kuullessani Rock Bandin saapumisesta PSP:lle – mitä Rock Band olisi ilman instrumentteja?
Unplugged on kuitenkin äärimmäisen positiivinen yllätys. Se itseasiassa muistuttaa hyvin paljon Harmonixin loistavia, aikaisia PlayStation 2 pelejä Frequencya ja Amplitudea, joiden pohjalle Rock Band rakentui. Ero perinteiseen Rock Band pelaamiseen näkyy siinä kuinka basso, laulu, kitara ja rummut on jaettu omille kaistoilleen. Kun on soittanut esimerkiksi yhden kitaraosuuden virheettömästi, tämä osuus biisistä on ns. soitettu, ja pelaajan pitää äkkiä hypätä esimerkiksi rumpukaistalle ja soittaa uusi osuus biisistä. Tämä on kuin suoraan Amplitudesta ja Frequencysta.
Pelaaminen osoittautuu nopeasti haastavaksi, ja etenkin monimutkaisempien kitarasoolojen soittaminen korkeammilla vaikeustasoilla on todella haastavaa. Nappien on syytä iskostua selkäytimeen ja ajatuksen kulkea nopeammin kuin Eddie Van Halenin sormet kitaran kielillä 1980-luvulla.
Hieman rasittavan pitkien lataustaukojen ohella Unpluggedia vaivaa se, että biisivalikoima koostuu pitkälti aiemmista RB-julkaisuista, joten ainakin allekirjoittaneelle suurin osa biiseistä oli aivan liian tuttuja. World Tour pelitilassa joutuu kerta toisensa jälkeen soittamaan samoja biisejä. Toisaalta pelitila on pitkälti yhtä laaja kuin Rock Band 2:ssa, mikä on hieno saavutus PSP-versiolta.