Autourheilua hauskimmillaan
Psyonix-studion Rocket League on jatkoa vuoden 2008 nimihirviö Supersonic Acrobatic Rocket-Powered Battle-Carsille. PS3:lle julkaistu SARPBC ei saanut osakseen suuren yleisön huomiota, mutta Rocket League sen sijaan osoittautui hitiksi heti julkaisussaan. Sen suosioon on myös ihan aito syy.
SARPBC:n tuntemattomuuden vuoksi Rocket League tuli kuin puskista. Uutuuspelin tarjoaminen maksutta PS Plus -palvelussa olikin tämän vuoksi varsinainen neronleimaus. Peli sai tempauksesta kosolti näkyvyyttä ja roppakaupalla uusia pelaajia, jotka ovat nettipöhinän perusteella ottaneet Rocket Leaguen vastaan avosylin.
Rocket League on yksinkertaistettuna jalkapalloa autoilla. Hieman monimutkaisemmin ilmaistuna se on hulvattoman nopeatempoista jalkapalloa raketein varustetuilla pomppivilla autoilla. Pelin perusperiaate on äärimmäisen yksinkertainen. Ottelun voittaja on enemmän maaleja tehnyt joukkue, ja kaikki mahdollinen on sallittua pallon toimittamiseksi maaliin.
Rocket League on myös – ainakin toistaiseksi – sisällöltään todella köykäinen peli. Pelimuotojen suhteen vaihtoehdot ovat vähissä. Moninpeliä voi pelata 1–4 pelaajan joukkueissa verkossa tai saman ruudun äärellä. Yksinpeli taas koostuu joko yksittäisistä otteluista tekoälyä vastaan tai koruttomasta kausipelimuodosta. Tarjolla on myös harjoittelutila, joka soveltuu lähinnä pelin perusteiden opetteluun.
Verkkopelikin on yksinkertaisuudessaan kovin askeettinen kokemus. Rocket Leaguessa ei tunneta turnauksia tai erikoispelimuotoja, vaan peliä voi pelata joko rankattuina tai tilastoimattomina irto-otteluina. Pelikentätkin ovat ulkonäköään lukuun ottamatta identtisiä kopioita toisistaan.
Sisältöä Rocket Leaguessa ei siis ole oikeastaan nimeksikään. Se on silti yksi hauskimmista pelikokemuksista pitkään aikaan. Toiminta pelikentällä on sujuvaa, nopeatempoista ja sopivasti holtitonta.
Aloittelijana pelaaminen on usein hillitöntä häröpallona syöksyilyä pallon perässä, mikä on metkaa pelkästään arvaamattomuutensa ja hektisyytensä vuoksi. Kokemuksen kartuttua pelaaminen on taktisempaa ja harkitumpaa, eivätkä osaavammat pelikaveritkaan tunge väkisin taistelemaan jokaisesta irtopallosta joukkuetoveriensa kanssa.
Rocket League vaikuttaakin aluksi melkoiselta sekoilulta, mutta todellisuudessa kyseessä on ehta taitolaji. Ensi alkuun palloa liikutellaan kaahaamalla päistikkaa kohti. Ajan kanssa vetoja oppii jo tähtäämään hyppyjen avulla, ja pian pelivälinettä saa myös kuljetettua herkillä kosketuksilla. Ensimmäinen kunnolla onnistunut ”saksipotku” on riemukas kokemus.
Yksinkertaisuudestaan huolimatta Rocket Leaguesta löytyy myös paljon syvyyttä. Se olisi helppo ohittaa silmittömänä sähläämisenä. Oikeasti osaavat rakettiliigalaiset pelaavat kuitenkin taidokasta yhteispeliä, johon kuuluu syöttelyä, joukkuepuolustusta ja oman maalin vartiointia. Toisaalta Rocket League on myös hykerryttävän hauska, vaikka joukkuepelistä ei olisi tietoakaan.
PS4-versio on myös esimerkki siitä, ettei konsolipelin tarvitse sulloa pelaajia samaan muottiin. Rocket League sallii näkökentän muokkaamisen, painikkeiden määrittelyn ja herkkyyden säätämisen, vaikka kehittäjien olisi helppoa turvautua yhtenäisiin vakioasetuksiin.
Rocket League on melkein erinomainen peli. Sen ongelmana on kuitenkin vielä tässä vaiheessa mitätön sisältö. Kehittäjät ovat jo lupailleet sekä maksullisia että ilmaisia laajennuksia, joita se kieltämättä kaipaakin kipeästi. Siihen saakka on tyydyttävä vain pelaamaan hauskinta urheilupeliä aikoihin. No, eiköhän sekin kelvanne.