Kukkahattutädit, nuo kaiken hauskan armottomat vastustajat. Ennen videopelejä mummojen paheksunta kohdistui rockmusiikkiin ja sarjakuviin. Todellinen tiennäyttäjä lasten moraalin turmelemisessa oli brittiläinen 2000AD-sarjakuvalehti, jossa seikkaili muun muassa Judge Dredd. Samoilta sivuilta on peräisin myös maailmankaikkeuden kovin jätkä, Rogue Trooper.
Tulevaisuus on taas kerran yhtä sotaa, tällä kertaa kemiallisen sodankäynnin turmelemalla planeetalla. Kun geenisotilaiden iskujoukko joutuu petoksen uhriksi ja tapetaan viimeistä miestä vaille, ei jää kuin yksi vaihtoehto: kosto. Sehän sopii!
Yksi mies, neljä mieltä
Vaikka Rogue Trooper on yhden miehen armeija, ei hänen tarvitse kulkea yksin. Tapetuista kavereista kerätyt biosirut kun siirsivät näiden tietoisuudet hänen varusteisiinsa. Näin esimerkiksi ryhmän KK-ampuja jatkaa taisteluaan päähenkilön aseessa. Hakkerikypärän voi antaa tiirikoida lukkoja sillä aikaa, kun itse taistelee muualla, ja jo mainitun puhuvan konekiväärin voi jättää vartioimaan selustaa. Kuulostaa kornilta, mutta Rogue Trooper ei ota itseään vakavasti.
Trion täydentää Bagman-reppu, joka huolehtii pelaajan lääkitsemisen ja aseiden lataamisen ohella myös kehitystyöstä. Romuraudasta ja vihollisten ruumiista kerättävät raaka-aineet muuttuvat uusiksi aseiksi ja ammustyypeiksi, joista jokaiselle löytyy reilusti käyttöä.
Itse taistelu on melko lineaarista puuhaa. Rogue Trooperilla on päätavoite, johon päästäkseen hänen tulee suorittaa useita pienempiä tehtäviä, kuten räjäytellä voimalaitoksia tai sabotoida laskeutumisalustoja. Touhua piristävät reilu skriptaus ja muutamissa kohdissa avautuvat vaihtoehtoiset reitit. Oivaltaminen palkitaan, sillä ympäristöä voi käyttää usein aseena. Kaasuputket räjähtävät, valomainokset putoavat ja romuttuneet seinät sortuvat.
Vaivihkainen pelaaja palkitaan kuitenkin erikoistapoilla. Jos onnistuu hiipimään vihollisen selustaan tulematta havaituksi, vihu putoaa hupaisan animaation saattelemana kerrasta ja jättää jälkeensä tavallista enemmän romua. Myös monet sotakoneet vaativat tämän tyylistä menettelyä, jotta ne eivät muuta pelaajaa konetykeillään geenimanipuloiduksi jauhelihaksi.
Napakymppi puskista
Vihollisen tekoäly on tavallista laadukkaampaa. Kun pelaaja havaitaan, annetaan nopeasti hälytys, jonka jälkeen vihulaiset tetsailevat suojasta suojaan hyppien vain välillä esiin ammuskelemaan. Pirulaiset osaavat myös koukkailla selustaan ja käyttää hyvin kranaatteja pelaajan savustamiseksi esiin.
Rogue Trooperilla on käytössään monipuolinen arsenaali, joka sisältää vaimennettavan rynnäkkökiväärin ohella palokranaatteja, miinaparvia ja paljon muuta. Vaikka pelin pääpaino onkin hiiviskelyllä, halutessaan saa aikaan hirvittävää tuhoa. Onneksi peli myös vaatii sitä usein, sillä massatuho on yksinkertaisesti hauskaa.
Hauska on muutenkin hyvä sana kuvaamaan Rogue Trooperia. Peli hyödyntää mainiosti 2000AD-huumoria, ja hyvää läppää lentää jatkuvalla syötöllä. Myös taistelu on näyttävää ja viihdyttävää. Joka puolella räjähtelee ja luoteja lentää ilmassa satamäärin. Jossain vihollisen happipullo ottaa osuman ja koko ryhmä lentää taivaan tuuliin. Koko komeuden kruunaavat mainiot moninpelin yhteistyötehtävät joko jaetulla ruudulla tai Xbox Liven kautta.
Rogue Trooper on vuoden iloisimpia yllätyksiä. En itse osannut odottaa peliltä ennakkoon juuri mitään, mutta mainiosti käytetty lisenssi osoittautui nopeasti todelliseksi action-pommiksi. Toimintafanit, älkää missatko.