Pallo järveen ja mailat perässä
EA:n golfpeleillä on yllättävän pitkät ja tukevat juuret. Suuri yleisö ei niistä ehkä piittaa, mutta niiden yleisö on jo vuosien ajan saanut nauttia laadukkaista peleistä, jotka mallintavat lajin hyvin ja tarjoilevat rentouttavaa pelattavaa. Tänä vuonna moni asia muuttuu, sillä Tiger Woods on heivattu kannesta walesilaisen Rory McIlroyn tieltä. Valitettavasti samaan syssyyn romukoppaan on lentänyt suuri osa muustakin pelistä.
Sukupolvenvaihdos ei taaskaan ollut EA:lle helppo. Viime syksynä lätkäfanit harmittelivat NHL 15:n puutteita ja ongelmia, ja nyt golfaajat saavat oman annoksensa samaa myrkkyä. Aloitetaan niistä asioista, jotka toimivat, sillä lista on aika lyhyt. Käytännössä haluan nostaa esiin vain pelattavuuden, jota ei ole lähdetty keksimään uusiksi. Tarjolla on kolme vaihtoehtoista ohjaustapaa, jotka kaikki toimivat. Perinteinen kolmen napautuksen lyöntityyli ja analogitikkua heiluttelemalla lyöminen onnistuvat tietenkin.
Itse golf onkin hauskaa. Lyöntejä pystyy säätelemään monipuolisesti, sääolot ja radan kunto vaikuttavat tuntumaan, ja muutenkin kierrokset menevät mukavasti ja sujuvasti. Myös uusittu puttaus toimii mainiosti: peli näyttää sen reitin, jolla pallon saisi tuupattua reikään, mutta pelaajan vastuulle jää arvioida tähtäystä ja lyönnin voimaa säätelemällä, miten sen saisi toteutettua. Hyvä tasapaino sujuvuuden ja haastavuuden välimaastossa, sanoisin.
Rory McIlroy PGA Tour olisikin voinut olla kiva ja ehkä jopa hyvä golfpeli, jos joka paikasta ei tulisi sellainen olo kuin tiimiltä olisi loppunut aika totaalisesti kesken. Pelistä puuttuu vähän kaikkea. Tarjolla on vain kahdeksan oikeaa golfkenttää ja vain muutama turnaus. Maailman kuuluisimpiin kenttiin kuuluva Augusta esimerkiksi puuttuu kokonaan, samoin kuin siellä vuosittain järjestettävä ja golfin suurimpiin tapahtumiin kuuluva US Masters -turnaus.
Puutteet eivät jää siihen, sillä naisten golf on myös karsittu lähes kokonaan pelistä. Hahmonsa sukupuolen saa kyllä valita naurettavan rajoittuneessa ja tyngässä hahmogeneraattorissa, mutta mitään LPGA:n turnauksia tai edes naisammattilaisia ei pelissä nähdä.
Myös uratila, joka on perinteisesti ollut PGA Tour -pelien kiinnostavin osuus, on tänä vuonna täysi torso. Tarjolla on vain pari turnausta, joita sitten uusitaan loputtomiin. Ei harjoittelua, ei mitään kunnollista hahmonkehitystä (kokemustasojen noustessa peli heittelee pelaajalle itse kykypisteitä) tai juuri mitään muutakaan. Käytännössä uratila on siis kokoelma pieniä vinjettejä, joissa peli arpoo kisan alkupuoliskon menestyksen ja pelaajalle jää muutama reikä aikaa joka kierrokselta paikata tilannetta ja yrittää kiriä kärkijoukkoa kiinni. Sitten toistetaan.
Kaikkien puutteiden – joita olisi vielä paljon enemmänkin – tilalla on muutama minipeli, joissa yritetään vaikkapa lyödä palloja kohdealueelle taivaalla pyörivän jättimäisen häkkyrän läpi. Tässä voi hyödyntää apunaan erilaisia fantasiabonuksia, kuten kykyä pysäyttää pallo hetkeksi taivaalle. Arvatkaa, onko vaihtokauppa onnistunut?
Ongelmat eivät valitettavasti lopu tähän, sillä puutteiden ohella Rory McIlroy PGA Tour on myös teknisesti ongelmallinen. Ruudunpäivitysnopeus pätkii ikävästi ja tekee lyöntien tarkasta ajoituksesta hankalaa. Grafiikka ei ole kehuttava, mutta silti liikaa pelimoottorille. On koomista katsella, miten kamera hellien kuvaa rataa ilmasta samalla kun puut, puskat ja peurat paukahtelevat kentälle tyhjästä pelimoottorin kakoessa niitä esille. Kun minipelitilassa sitten osuu kohteeseen ja esimerkiksi kaataa tynnyreitä, pelin ruudunpäivitysnopeus muuttuu todelliseksi diaesitykseksi. Mitä hittoa?
On valtava harmi, että EA:lle on taas sattunut välivuosi. Ydinpelattavuus on kohdallaan, mutta kaikki muu on toteutettu niin puolivillaisesti ja repsottavasti, ettei peliä voi mitenkään suositella kenellekään golfin ystävälle. Harmi, sillä uuden sukupolven konsoleilla ei vaihtoehtojakaan ole.