Piippolan vaarilla oli miekka
Story of Seasons -tuoteperheen spin-offina alkunsa saanut Rune Factory -sarja on vuosien varrella kasvanut Japanissa jopa emosarjaansa isommaksi ilmiöksi. Länsimaissa se on aina ollut tuntemattomampi, mutta tilanne on hiljalleen muuttumassa. Sarjan viides osa on Rune Factoryjen historiassa merkkipaalu, sillä sen myötä sarja muuttuu täysin kolmiulotteiseksi.
Alussa pelaajan valitsema tyttö- tai poikahahmo herää metsästä muistinsa menettäneenä ja liittyy pikaisen hirviökahnauksen päätteeksi läheisen kylän rauhaa turvaavaan SEED-organisaatioon. Pelaajan kontolle jää selvittää, mikä on saanut hirviöt kiihkoihinsa. Siinä sivussa on pitää viljellä maata ja tutustua lähemmin kylän persoonallisiin asukkeihin.
Tarinaa on yllättävän paljon ottaen huomioon, miten vähäjuonisia Story of Seasonsin kaltaiset simulaattorit yleensä ovat. Animekliseitä tulviva juoni ajaa asiansa ja toimii hyvänä motivaattorina pelin edistämiseksi. Pelaaminen on varmasti heti tuttua kaikille Story of Seasonseja tunteville. Päivät rakentuvat kasvien kylvämisen ja kastelemisen ympärille, ja pelaajan on oltava tarkkana sen suhteen, mitä kasveja kannattaa viljellä minäkin vuodenaikana. Myös mullan laadusta pitää huolehtia, sillä huonolaatuinen maa antaa surkean sadon. Sadon voi joko myydä tai käyttää omiin tarpeisiin, kuten ruokien valmistukseen. Pelin alussa viljely vaatii paljon aikaa, mutta mitä parempia työkaluja onnistuu hankkimaan, sitä helpommaksi se muuttuu. Tämä tuo mukavasti etenemisen tunnetta, varsinkin jos tykkää viettää paljon aikaa maanviljelyn parissa.
Toinen osa pelistä koostuu kylän lähimaaston tutkimisesta ja hirviöiden kurittamisesta. Monesti juonen eteneminen vaatii johonkin tiettyyn paikkaan menemistä, ja jos varusteet eivät ole ajan tasalla, turpiin tulee armotta. Seikkailemista pitääkin harrastaa ahkerasti, jotta saisi kerättyä tarvittavia esineitä välineidensä päivittämiseksi.
Reaaliaikainen taistelu on melko simppeliä yhden napin painelua, eikä se vaadi kummempaa taktikointia. Erikois- ja väistöiskuja voi käyttää, mutta pomohirviöiden ulkopuolella se on harvoin tarpeen. Helppouden vuoksi taisteleminen uhkaakin monesti käydä tylsäksi. Eri asetyypit ja loitsut sentään tuovat yhteenottoihin hieman vaihtelua. Periaatteessa hahmoaan pystyy myös muokkaamaan melko monipuolisesti, mutta ainakaan normaalilla vaikeustasolla kovin syvälliseen suunnitteluun ei ole tarvetta.
Kaiken muun tekemisen ohessa pitää myös huolehtia väleistä kaupungin asukkaisiin. Ne eivät ole pelisarjansa parhaimmistoa mutta värikkäitä persoonia kuitenkin. Ystävyyssuhteita voi vahvistaa antamalla asukeille lahjoja, ja tarpeeksi hyviä ystäviä voi jopa pyytää mukaan seikkailemaan. Luonnollisesti tiettyjen hahmojen kanssa voi myös avioitua, ja ensimmäistä kertaa sarjan historiassa myös samansukupuoliset liitot ovat mahdollisia.
Viidennen osansa myötä sarja astuu 3D-aikaan, mutta sen toteutus on jäänyt puolitiehen. Pelialueet ovat laajoja mutta lähes täysin tyhjiä ja suoraan sanottuna melko karun näköisiä. Ruudunpäivitysnopeus on häpeällisen huono ulkoasun tasoon nähden, ja ohjauskin tuntuu oudon liukkaalta ja epätarkalta.
Rune Factory 5 ei ole huono peli, mutta parannettavaa olisi. Maanviljely on yhtä koukuttavaa kuin ennenkin, ja reaaliaikainen taistelu on tarpeeksi hyvin toteutettu. Tekemistä riittää pitkäksi aikaa, ja hahmotkin ovat mukavia. ”Ihan hyvä” ei kuitenkaan riitä, kun markkinoilla on parempiakin vaihtoehtoja ja tekninen toteutus on suorastaan hävettävän ala-arvoista. Parempaankin olisi pystytty