Saints Row 2 / Arvostelut / pelaaja.fi

Saints Row 2

7.11.2008 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
81

Moni voisi helposti ajatella, että Saints Row 2 ilmestyy mitä huonoimpaan aikaan, mutta itse näen asian toisin. Grand Theft Auto IV ilmestyi ja näytti vuosien odotuksen jälkeen, mitä Rockstarilla oli pussissaan. Vaikka monet menettivät sydämensä pelille, ja se tulee varmasti olemaan kova sana vuoden peleistä puhuttaessa, tietyiltä osa-alueiltaan GTA IV jätti toivomisen varaa.

Pelin keskittyessä elokuvamaiseen kerrontaan, aiempaa vakavampaan sisältöön ja Niko Bellicin traagiseen tarinaan monet perinteisistä GTA-vahvuuksista jäivät paitsioon. Monet kaipasivat peliltä sitä klassista huumoria, sähellystä ja rempseää meininkiä. Tämä on juuri se markkinarako, johon Saints Row 2 iskee nostalgiapommin voimalla. Nyt tuleekin sen verran kova väite, että monilta taitaa lirahtaa tippa housuun: Saints Row 2 on parempi GTA kuin Grand Theft Auto IV.

Yllättävää jatkoa

Alkuperäistä Saints Row’ta pelanneet voivat ihmetellä, miten peli voi yleensäkään jatkua. Päättyihän alkuperäinen peli hirvittävään räjähdykseen, josta monen mielestä ei voinut kukaan selvitä hengissä. Joku ainakin selvisi, sillä vuosia myöhemmin sankarimme herää muumiona vankilan sairaalasta.

Huumoria on mukana alkumetreiltä saakka, sillä kooman aikana sankarille on tehty koko vartalon kauneusleikkaus, jonka myötä sukupuolikin on voinut vaihtua. Käytännössähän tämä tarkoittaa tietenkin vain todella kattavaa hahmoeditoria, mutta häilyvälle sukupuolelle ja ulkoasulle naureskellaan pelin aikana useasti.

Kun uusi pärstä on hankittu ja vankila on jäänyt taakse, edessä aukeaa karu totuus: sankarimme ei ollutkaan koomassa vain muutamaa viikkoa, vaan vuosikausia. 3rd Street Saints on muisto vain, siistitty ja ehostettu Stillwater kuuluu nyt aivan uusille jengeille. Tämähän ei toki passaa, joten sankarimme lähtee keräämään ympärilleen vanhoja ja uusia tuttuja, joiden avulla kaupunki verhotaan taas pyhimysten purppuraväreihin.

Vaikka juonta riittää yllin kyllin, ja välillä pureudutaan vakaviin ja kipeisiinkin asioihin, kokonaisuutena pelin käsikirjoitus on metrikaupalla GTA IV:ää kepeämpää tavaraa. Vitsit lentävät vähän väliä, ja pelin joutui pysäyttämään useaan kertaan kunnon röhönaurun vuoksi. Saints Row veteraanit voivat ilahtua kuullessaan, että vitsit ovat nyt paljon alkuperäistä nokkelampia.

Respect, yo!

Suunnattomia uudistuksia odottavat joutuvat pettymään, sillä Saints Row 2 on monella tapaa isänsä näköinen. Pienoisena pettymyksenä pelin ulkoasu ei ole juuri parantunut välivuosien aikana, mutta toisaalta tämä avaa ovet suurikokoiselle kaupungille, ruudulla tapahtuvalle kaaokselle ja vakaalle ruudunpäivitykselle. Minulle vaihtokauppa kelpaa.

Muutenkin mennään klassisissa – eli siis positiivisella tavalla vanhahtavissa – tunnelmissa. Kaduilla kun eletään, kaiken A ja O on kunnioitus. Propsien kerääminen on tehty huomattavasti alkuperäistä peliä mukavammaksi puuhaksi, sillä niitä jaetaan avokätisesti ja joka välissä. Vihollisjengiläisten murhaaminen, vaarallinen ajotapa ja yleinen pahennuksen herättäminen siirtävät koko ajan mittaria parempaan suuntaan, eli se hoituu mukavasti muun pelailun sivussa.

Paras tapa on silti edelleen tehdä sivutehtäviä, joita löytyy järkyttävät määrät. Monien mielestä sivukeikat olivat alkuperäisen Saints Row’n parasta antia, ja näin ajattelevat eivät pety tälläkään kertaa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki alkuperäisessä pelissä viihdyttäneet sivukeikat löytyvät yhä pelistä vahvistuksilla tuettuina. Uusista voisi mainita vaikka poliisina sikailun kovasti Cops-henkisessä tv-ohjelmassa, tai laittoman, maanalaisen tappelukerhon pyörittämisen. Sivutehtävien parissa vierähtää helposti sen verran aikaa, että itse pääpeli meinaa välillä unohtua.

Tämä ei suinkaan ole herja pelin päätehtäviä kohti, sillä niihin on upotettu ämpärikaupalla puhdasta inspiraatiota. Miltei jokaisessa tehtävässä on joku mielenkiintoinen koukku tai idea, joka tekee pelaamisesta perinteistä räiskintää mielekkäämpää. Kun joka puolelta vielä virtaa korviin huumoripitoisia virikkeitä radio-ohjelman ja kaverien kommenttien muodossa, pelaaminen sujuu mukavissa merkeissä.

Toki peliä on myös paranneltu, joten kyse ei ole puhtaasta Saints Row lisälevystä. Vaikka uudistukset ovat usein hienovaraisia, kokonaisuutena peli on selvästi esi-isäänsä mukavampi pelata. Legendoiksi nousseita bugeja on tapettu ämpärikaupalla, eikä peli tökkinyt tai temppuillut testijakson aikana, mitä nyt jumitti kertaalleen.

Uudistuksista voisi nostaa esiin tehtäviin lisätyt välietapit, joiden ansiosta epäonnistunutta operaatiota pääsee jatkamaan suoraan töppäyksensä jälkeen. Koska monet tehtävistä ovat pitkiä ja monivaiheisia, uudistus on painonsa arvoinen kullassa – jos koodille siis voidaan painoarvoa määrittää.

Mukava ominaisuus on myös cruise control, jolla auto pitää sille kertaalleen säädetyn vauhdin. Tämä vapauttaa kaasukäden tähtäämään aseella, helpottaen näin muuten turhauttavia takaa-ajoja ja drive by ammuskeluja selvästi. Mukavan ja viihdyttävän pelikokemuksen luominen tuntuukin olleen Volitionin poikien tehtävänä.

Erinomainen peli

Tämä on myös Saints Row 2:n vahvuus, sillä vaikka peliä häviää puhtaan draaman ja tarinankerronnan osa-alueilla mitattuna GTA IV:lle selkeästi, puhtaassa riemussa, sähellyksessä ja kaaoksessa se yltää jopa Rockstarin mestariteosta kauemmas. Vielä merkittävämmin kaikesta on aistittavissa sitä vanhaa kunnon GTA-anarkiahenkeä.

Tuloksena on peli, jossa välillä ajetaan liekehtivällä mopedilla räjäyttelemässä kaupunkia, toisinaan taas tehdään base-hyppy pilvenpiirtäjän aulaan, samalla kun talo räjähtää ympärillä. Korvissa tykittää mausta riippuen joko kunnon tuplabasari-metalli, tai vaikka 1980-luvun kultaisimmat hitit Boy Georgella ja Europella maustettuna. Jälkimmäinen tosin saattaa irrottaa herjaavia kommentteja kanssamatkustajilta.

Vaikka en saakaan vanhahtavasta grafiikasta näppylöitä, muutamia uudistuksia olisin kaivannut. GTA IV:n suojautumissysteemi olisi esimerkiksi tehnyt pelin lukuisista tulitaisteluista selvästi mukavampia. Moiset ideat olisivat myös saaneet pelin tuntumaan enemmän kakkososalta kuin Saints Row 1,5:ltä.

Tämä on kuitenkin pelkkää nillitystä, sillä Saints Row 2 on erinomainen peli. Se on hauska, se on viihdyttävä ja se vetää minua puoleensa magneetin lailla. Volitionin maailmassa on pahuksen hauskaa sählätä ja säheltää.

Kaksin aina kaunihimpi

Saints Row 2:n paras uudistus on sen erinomainen moninpelituki. Tarjolla on toki mahdollisuus pelata muita pelaajia vastaan mitä ihmeellisimmissä lajeissa, mutta ainakin minulle pelin varsinainen suola on sen yhteistyöpelitila.

Ajan hengen mukaisesti yhteistyöpelitila toimii drop in- / drop out periaatteella, eli kaverit voivat liittyä halutessaan mukaan tai lähteä pelistä ilman, että isännän peli siitä häiriintyy. Halutessaan pelin voi pelata alusta loppuun kaksinpelinä, jolloin haasteet ja vihollisten määrä skaalautuvat, tarjoten näin haastetta kovemmallekin duolle.

On vielä mahdoton sanoa, miten peli toimii esimerkiksi valtameren yli, mutta ainakin Suomen sisäinen yhteistyöpelitila toimi erinomaisesti. Ei lagia, ei katkomisia, ei kaatumisia. Paras tapa pelata?

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:60]

En halua verrata Saints Row 2:ta GTA:han – eivätkä sitä halua kehittäjätkään. Siksi peliä on alun perin lähdetty toteuttamaan vaihtoehdoksi GTA:lle. Ja hyvä vaihtoehto se onkin.

Saints Row 2 ei ole totinen peli, vaikka se saakin pelaajansa tarvittaessa hiljaiseksi tylyydellään. Tiukan tarinankerronnan ja juonikoukeroiden sijaan Saints Row 2 pyrkii olemaan väkivaltainen hauskanpitosimulaattori. Kehittäjät ovat täyttäneet Stilwater-kaupungin sadoilla ja taas sadoilla aktiviteeteilla, jotka pitävät pelaajan taatusti tyytyväisenä. Myös pelin päätehtävät ovat toimivia, vaikka ne ovatkin pääosin tuttua tapa kaikki -tavaraa.

Saints Row 2:ta kehitettäessä on varmasti oltu perillä siitä, mikä tilanne pelimarkkinoilla on, ja siksi peli pyrkiikin selvästi täyttämään kilpailijansa puutteet ja ottamaan pesäeroa muihin peleihin asettumalla vaakakupin vastakkaiselle puolelle. Idioottihuumori, pelin mukahauska dialogi, reilusti yliampuvat hahmot ja mässäilevä väkivalta ovat juuri sitä, mitä aikuisten hiekkalaatikolla pitääkin olla.

Saints Row 2:n asennetta kuvaa hyvin poliisitehtävät, joita pelissä voi tehdä. Pelaaja voi esiintyä Fuzz-nimisessä tv-lähetyksessä, joka on Saints Row’n versio tutusta Cops-tv-show’sta. Siinä pelaajalle annetaan erilaisia poliisitehtäviä, kuten mielenosoitusten hillitsemistä. Hauskaa on se, että kaikki poliisien hommat hoidetaan käytännössä tappamalla kaikki syylliset ja kasa sivullisia. Jos motoristi ajaa ilman kypärää kaupungilla, poliisi ampuu haulikolla renkaaseen ja potkii motoristin hengiltä. Raakaa, mutta hauskaa.

Saints Row 2 on minulle selvästi vuoden kohokohtia, ja peli, jota tulen pelaamaan paljon, vaikka GTAIV hyllystä löytyykin.

8/10

Kommentit

Käyttäjän Aatukka kuva
Aatukka

Hauskempi kuin GTA

Käyttäjän Gold kuva
Gold

Kyllä tämä on IMO parempi kuin GTA IV

Käyttäjän marko karinkanta kuva
marko karinkanta

paikkansa ansainnut ei jää gta:an varjoon

Käyttäjän asukas kuva
asukas

Hulvatonta hiekkalaatikossa.

Käyttäjän Mystery kuva
Mystery

jopa parempi kuin GTA...?...

Käyttäjän Monco Carser kuva
Monco Carser

Onnistunut peli.

Käyttäjän SILIK kuva
SILIK
Käyttäjän 177542-1 kuva
177542-1

Prempi kuin GTA IV

Käyttäjän OsKu kuva
OsKu

Hulvatonta menoa vastapainoksi GTA:lle.

Käyttäjän Packie kuva
Packie

Hauskaa sekoilua.

Nostoja