Ryhdy kasvuyrittäjäksi!
Synkässä tulevaisuudessa sataa aina, neonvalot heijastuvat katujen pinnasta ja kansa kuuntelee ainoastaan hyvää musiikkia. Sen vastapainoksi kaikkea hallitsevat pahat ja moraalittomat suuryhtiöt, joita ei voi voittaa. Paitsi olemalla vielä pahempi.
Tosielämän synkkä suuryhtiö EA yritti väittää meille vuonna 2012, että Bullfrogin kyberpunkstrategia Syndicate pitäisi elvyttää räiskintäpelinä, mutta myyntiluvuista päätellen viesti ei mennyt perille. Odottamaan jäivät aitoa paluuta toivovat fanit, jotka palkitaan nyt indietuotanto Satellite Reignillä.
Tämä on peli, jossa tarinaan ei uhrata aikaa. Dracogenics-yhtiö on kehittänyt kloonausjärjestelmän, jolla rikkaiden mielet palautetaan uusiin kehoihin. Sinä johdat nosteessa olevaa startup-yhtiötä, joka päättää ottaa markkinat haltuunsa kloonaamalla kloonaustekniikan ja tappamalla pääpamppu Denglerin. Käytössä on neljä kokemusta keräävää superagenttia, jotka palaavat kuoleman jälkeen henkiin ympäri kaupunkia ripoteltavilla synnytysasemilla. Päämääränä on nyysiä kaikki ase- ja kyberteknologia kilpailijoiden rakennuksista, sillä lopulliseen koitokseen on kasattava neljä terminaattoriluokan kyborgia.
Satellite Reign näyttää monta kertaa peliltä, joka se ei ole, ennen kuin sen lopullinen luonne paljastuu. Alussa se on pelkkää hiiviskelyä, sillä agentit eivät pärjää poliiseille tai vartijoille. Arsenaalin kasvaessa se on hetken aikaa taktista räiskintää, kunnes pelaaja tajuaa, että vihollisten loputtomia laumoja vastaan ei kannata taistella ammusten loppumiseen asti, niin hilpeiksi kuin tuhon orgiat yltyvätkin. Todellinen Satellite Reign avautuu, kun pelaajalla on koko aseistuksensa ja hän tajuaa pelata terroristina: vastassa on iso armeija ja valvontayhteiskunta, jota kaadetaan pienillä tappajaryhmillä vapaana moraalin kahleista.
Peli yllyttää periaatteessa kaappaamaan ja kloonaaman kadun ihmisiä, jotta agentit saisivat väliaikaisruumiilleen paremmat ominaisuudet, mutta se on turhaa. Aloin päästä asiaan, kun ymmärsin, että tärkeintä on kloonata hyvä naama ja hieno keesi. Pelattavuuden avaimena on se, että kaikki ovat uhrattavissa koko ajan. Aivopesty siviili voi kiinnittää vartijoiden huomion sillä aikaa, kun yksi agentti tekee kranaatti-iskun generaattoreihin ja räiskii minigunillaan niin kauan kuin henki pihisee. Sillä aikaa ryhmän hiippailija sujahtaa ilmastointiputkeen ja käyttää kolmannen agentin hakkerikykyjä etäpäätteen avulla. Kun homma on hoidettu, sama heppu voi hyökätä kamikazena vartijoiden kimppuun, kunnes hänen sisäelimiensä sekaan leikattu itsemurhapommi räjäyttää puoli korttelia.
Kuolema on vain hidastetöyssy, sillä opitut taidot, siirrännäiset ja varusteet siirtyvät seuraavaan ruumiiseen. Omien, vihollisten ja sivullisten hengellä ei ole mitään arvoa tässä sodassa, jossa jokainen taistelu on potentiaalinen tarina ja pelaaja voi itse määrätä oman pelityylinsä.
Satellite Reignin hienous Cyberterror Simulator 2015 -pelinä paljastuu kuitenkin harvoille ja valituille, sillä peliin on hiostavan vaikea päästä sisälle. Budjetti ostoksiin ja tutkimuksiin revitään pankkiautomaatteihin iskettävillä haittaohjelmilla, jotka imevät dollareita tuskallisen hitaalla tahdilla. Ensimmäiset kaksi tai kolme iltaa satelliittiruhtinaana ovat hitauden ja vaikeuden takia tuskastuttavia, eikä asiaa auta se, että tekoälyn puutteiden takia ryhmää saa taisteluissa mikromanageroida korealaisen Starcraft-pelaajan vauhdilla. Kummallinen käyttöliittymäkään ei avaudu hetkessä.
Satellite Reign on tyyliltään ja asenteeltaan todella lähellä Bullfrogin legendaarisia Syndicateja, mutta on hienoa nähdä, että se on lopulta aivan oma pelinsä hyvässä sekä pahassa. Vaatimaton Kickstarter-tausta näkyy nätin pelimaailman perimmäisessä tyhjyydessä, mutta ainakaan visiota ei voi väittää vesittyneeksi. Toisin kuin EA:n Syndicate, tämä peli on kaikin puolin muistamisen arvoinen.