Nyt musta lippu liehumaan!
Aurinko laskee Karibian yllä. Ankkurinsa laskenut kaljuuna keinuu rauhallisesti upeasti kimaltavalla merellä. Ruuma on täynnä aarteita, ja illan rauhaa rikkoo hieman epävireinen Valkyrioiden ratsastus, koska kaikki soittajat ovat runsaan grogin nauttimisen seurauksena kaatokännissä. Muun muassa tällaisia hetkiä tarjoaa parhaimmillaan Sea of Thieves.
Raren Sea of Thieves on hyvin ristiriitainen pelikokemus. Nopeasti tiivistettynä se on avoimen maailman merirosvopeli. Yhdestä neljään pelaajaa muodostaa ryhmän, joka sitten lähtee purjehtimaan joko pienellä sluupilla tai suuremmalla kaljuunalla. Edessä on kohtalaisen kokoinen maailma, jonka saaret sisältävät vaaroja ja aarteita.
Pelissä ei ole mitään tarinaa tai suurempaa runkoa. Ainoa järjestetty tekeminen on kolmen eri tahon – kauppiaiden, aarteenetsijöiden ja sielunkerääjien – arvostuksessa kipuaminen niiden tehtäviä suorittamalla. Tämä ei ole niin hohdokasta puuhaa kuin voisi kuvitella, sillä kullakin porukalla on vain yksi tehtävätyyppi.
Kauppiaat haluavat pelaajien etsivän saarilta esimerkiksi kanoja ja possuja ja kuljettavan niitä kohdealueelle. Aarteenetsijät jakelevat aarrekarttoja, joiden avulla pitäisi kaivaa esiin aarrearkkuja. Sielunkerääjät taas komentavat pelaajia taistelemaan tekoälyn luurankoja vastaan, kunnes paikallinen luurankopomo on kukistettu.
Tehtävät alkavat toistaa itseään hyvin nopeasti. Onnistuneiden tehtävien myötä pelaajat keräävät arvostusta, joka vain avaa myyntiin uusia täysin kosmeettisia ja kamalan ylihintaisia esineitä sekä samojen tehtävien vaikeampia versioita.
Näin käsillä onkin avoimen maailman peli, joka ei mahdollista oikeastaan minkäänlaista etenemistä. 160. tunnin hahmo on prikulleen yhtä tehokas ja kykenevä kuin ensimmäisenkin tunnin hahmo. Tämä tuntuu vuonna 2018 hyvin oudolta ratkaisulta, mutta toisaalta eipä se ole ainoa Sea of Thievesin hyvin outo ratkaisu.
Hieman ilkeästi voisi sanoa, että Sea of Thieves toimii vain yhdellä tavalla pelattuna. Se on ratkiriemukas peli, jos sattuu omaamaan kolme pelistä kiinnostunutta ja hölmöilytaitoista kaveria.
Laivat on suunniteltu niin, että niillä purjehtiminen on vaativaa ja aktiivista puuhaa, joka vaatii koko tiimin yhteistyötä. Jotta laiva yleensäkään liikkuu mihinkään, jonkun täytyy säädellä koko ajan purjeiden korkeutta ja kulmaa. Toinen pelaaja tietenkin ohjaa laivaa, mutta koska purjeet ovat suuret, pilotti ei välttämättä näe edes eteensä. Mitään navigaatiopisteitä tai muita hienouksiakaan ei ole, vaan jonkun täytyy katsoa kartalta oikea suunta ja sitten huudella märssykorista ohjeita. Kareja edessä, väistäkää vasemmalle!
”Missä muussa pelissä voi kännispäissään oksentaa pilssiämpäriin ja sokaista vihollisen heittämällä oksennuksensa tämän naamalle taistelussa?”
Tämä kuulostaa ehkä paperilla hölmöltä, mutta käytännössä purjehtiminen on älyttömän hauskaa puuhaa. Hetken aikaa yhdessä pelannut tiimi oppii puhaltamaan yhteen hiileen ja kehittämään omia taktiikoitaan ja pelityylejään. Laivan lyhtyjä voi sammutella, jotta se sulautuu yöllä paremmin pimeyteen. Jos täytyy tehdä nopeita käännöksiä, voi pudottaa hetkeksi ankkurin, jolloin laiva tekee kunnon käsijarrukäännöksen, mutta noston on syytä olla nopea, jotta paatti pääsee uudelleen liikkeelle.
Huikeus vain korostuu entisestään, kun on aika taistella muiden pelaajien laivoja vastaan. Tällöin hektisyys nousee toiseen potenssiin, kun kaiken muun lisäksi pitäisi tähdätä ja ampua tykeillä, tilkitä laivaan tulevia reikiä ja mahdollisesti vielä miekkailla kannelle pyrkiviä valtaajia vastaan.
Myös hölmöille strategioille on runsaasti tilaa. Perässä sinnittelevää laivaa voi koettaa upottaa heittämällä omaan peräaaltoonsa ruutitynnyrin, joka sitten räjäytetään kiväärillä kuin merimiina konsanaan. Ja miksi yrittää uida vihollisten paatille, kun voi Guybrush Threepwoodin tavoin kivuta tykkiin ja ampua itsensä suoraan kannelle?
Purjehtimisen kruunaa se, että Sea of Thieves näyttää aivan jäätävän kauniilta. Rare on selvästi panostanut meriteknologiaansa valtavasti, ja se on kannattanut. Missään pelissä ei ole nähty näin kaunista tai realistisesti käyttäytyvää merta. On nautinnollista vain laivan ruorista katsella villisti vellovaa aallokkoa, laivan kannen läpi valuvaa vettä ja aaltojen mukana pomppivaa laivan keulaa.
Jos kolmea pelikaveria ei ole, edessä on karu pelikokemus. Sea of Thieves osaa kyllä parittaa pelaajan yhteen muiden kanssa, mutta se on melkoista uhkapeliä. Kun peli vaatii tehokasta tiimityötä, minkäs teet, jos tiimikaverit puhuvat vain venäjää tai kommunikoivat yksinomaan rasististen tai seksististen herjojen avulla?
Ainahan voi pelata toki myös yksin, mutta se on kaikkein pensein vaihtoehto, sillä edes pienintä sluuppia ei ole suunniteltu yksin ohjattavaksi. Myös kaikki pelilliset haasteet ja monet pelimekaaniset jutut, kuten arkkujen kaivaminen, on selvästi suunniteltu monen pelaajan puuhaksi, joten yksinäinen reppana on koko ajan alakynnessä.
Yksin pelaaminen onkin aivan kamalaa puuhaa, ja jos olisin pelannut Sea of Thievesia vain yksin, lopussa seisoisivat nyt murhaavan tylyt pisteet. En voi sanoa tätä enää selvemmin: jos et voi pelata tiimissä, älä ihmeessä osta tätä peliä.
Sea of Thievesin suurin ongelma – jos kamala yksinpeli jätetään laskuista – on se, että vaikka peli on laaja, siinä on syvyyttä vain teekupin verran. Rare on selvästi nähnyt merkittävästi vaivaa perusteisiin. Purjehtiminen on kivaa, peli näyttää sikamaisen kauniilta, ja se on lastattu täyteen sellaisia pieniä yksityiskohtia, joista näkee kehitystiimillä olleen hauskaa. Missä muussa pelissä voi kännispäissään oksentaa pilssiämpäriin ja sokaista vihollisen heittämällä oksennuksensa tämän naamalle taistelussa?
Koheltamisen merkeissä meneekin mukavasti muutama ilta, mutta sen jälkeen matka tyssää. Kolmen tehtävätyypin toistaminen kauniimpien purjeiden toivossa ei jaksa kovin kauaa viehättää, ja kuitenkin se on pelin ainoaa sisältöä. PvP:stä toisia pelaajia vastaan ei yleensä kostu pätkääkään, sillä peli ei jakele merivoitoista mitään valuuttaa tai mainetta. Yhteen instanssiin mahtuu myös niin vähän pelaajia, että toisten tapaaminen merellä on kovin harvinaista.
Sea of Thieves tuntuukin varhaisjulkaisupeliltä, johon on saatu tärkeimmät keskeiset mekaniikat mukaan, jolloin tiimi voi keskittyä sisällön tuottamiseen ennen julkaisua. Mutta Sea of Thieves ei ole varhaisjulkaisupeli. Se on täysihintainen ja teoriassa valmis peli, ja sellaisena tarkasteltuna se on aika karu tapaus. En epäile pätkääkään, etteikö Rare tule lisäämään peliin sisältöä ajan myötä, mutta sisältöpäivitysten olisi syytä tulla nopeasti ja taajaan, tai muuten Sea of Thieves tulee kuolemaan pelaajien puutteeseen alta aikayksikön.