Secret Agent Clank

Ratchet & Clank on pelisarja, joka on vuosien varrella tullut tunnetuksi monista ominaispiirteistään. Hyvä huumori ja A-luokan tekninen toteutus ovat aina olleet osa pelien charmia, mutta ehkä se tunnetuin piirre on silti ollut mielikuvituksellisilla aseilla räiskiminen. Jopa pelin mainoksissa on hehkutettu toinen toistaan ihmeellisempiä tykkejä ja sitä massiivista vahinkoa, mitä niillä saa aikaan. Miten siis käy, kun pelaajille tarjoillaan Ratchet & Clank -peli ilman aseita – ja Ratchetia?

Kuten nokkelimmat pystyvät nimestäkin päättelemään, Secret Agent Clank on tyyliltään ja painotukseltaan täysin uudenlainen Ratchet & Clank -peli. Sanavalmiin duon ja värikkään rymistelyn sijaan pelaaja heitetään keskelle Clank-robotin soolokeikkaa, jossa päivän sana on hiippailu ja piileskely, eikä suinkaan armoton räime. Pelin ongelmat eivät lopu tähän.

Hyvää ja huonoa

Peli alkaa niin kovin lupaavasti. Ratchet on joutunut tahmaisten näppiensä ansiosta vankilaan ja vain pikkuinen Clank voi pelastaa hänet. Koska tinainen ystävämme ei ole kummoinenkaan soturi, tehtävä suoritetaan hiippailemalla ja hyödyntämällä robotin laajaa työkaluvalikoimaa. Pelisarjalle ominainen huumori loistaa jo alkumetreistä saakka, ja alkuvaiheissa voisi helposti kuvitella, että pelin omatakeinen tyyli kantaisi pitkälle.

Näin ei kuitenkaan ole, sillä peli ei missään vaiheessa pääse kunnolla vauhtiin. Heiveröisenä pikkumiehenä Clank ei ole samanlainen soturi kuin Ratchet, vaan hän joutuu turvautumaan hiippailuun. Räiskintääkin toki löytyy, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin aiemmista peleistä. Kaikki vähänkään kovemmat viholliset pitää nimittäin teloa salavihkaisesti.

Clank piiloutuu, odottaa että vihollinen kulkee ohi ja tekee stealth-iskuja näiden selustaan. Paperilla hauskaa, mutta käytännössä stealth-tapot ovat kuitenkin yksinkertaisia kapteeni käskee -minipelejä, joissa ei ole tippaakaan erehdyksen varaa. Haloo, mistä lähtien Ratchet & Clank pelit ovat olleet tylsää ja kaavamaista toistoa? Missä on valinnanvapaus, missä luovuuden käyttö?

Toki mukaan mahtuu myös viihdyttävämpiä tehtäviä. Erityisen ratkiriemukkaita ovat osiot, joissa Captain Quark muistelee elämäkertaansa varten matkojaan ympäri maailmankaikkeutta. Jujuna vain on se, että todellisuudessa mies ei itse tehnyt yhtään sankariteoistaan, mistä revitään irti mukavasti huumoria. Kolikon kääntöpuolella mukaan mahtuu rutkasti tappavan tylsiä Ratchet-kenttiä, joissa karvainen sankarimme vain lahtaa kymmenittäin vihollisia mitäänsanomattomilla taisteluareenoilla

Ideat vähissä

Pelin suurin ongelma onkin kenties se, että se ei osaa päättää, mitä se oikeasti haluaa olla. Tuloksena on peli, joka sekoittelee Clankin miltei kiinnostavia hiippailuosuuksia vuoroin hauskoihin ja vuoroin uskomattoman tympeisiin sivutehtäviin. Yleisvaikutelma on näin todella kömpelö ja tökkivä.

Moisen sekametelisopan sijaan olisin mielelläni nähnyt kehittäjien käyttävän enemmän aikaa Clankin seikkailun hiomiseen. Kuten totesin, pelin alku antaa viitteitä hauskasta ja viihdyttävästä seikkailusta, mutta nopeasti käy ilmi, että eväät olivat todella vähissä.

Niitä paria hyvää ideaa kierrätetään nimittäin niin kauan, että pelistä tulee tasapaksua puuroa, josta puuttuu kokonaan pelisarjalle ominainen hyvä meininki. Ehkä ensi kerralla.