Nykyään kaikille konsoleille saa ostettua retropelejä nettikaupan kautta, joten voisi luulla, että paketoituja kymmenien pelien kokoelmia ei enää valmistettaisi. Yksittäinen pelihän voidaan myydä nettikaupassa jopa kymmenen euron hintaan.

Segan aiemmat kokoelmat, kuten Sonic Mega Collection ja Sonic Gems Collection, ovat kuitenkin myyneet sen verran hyvin, että uusintakierros on paikallaan, mutta tällä kertaa uudella konsolisukupolvella.

Vielä kerran, pojat

Sega Mega Drive Ultimate Collection sisältää yli 40 Segan itse Mega Drivelle, Master Systemille tai kolikkopelinä julkaisemaa teosta, joten määrällisesti rahalle saa vastinetta, varsinkin kun kokoelmaa myydään normaalipeliä alemmalla hinnalla. Valikoimassa on pelejä useasta laijtyypistä, mutta urheilun tai autoilun ystäviä ei hemmotella lainkaan. OutRun ja Super Hang On olisivat olleet sopivia lisäyksiä.

Sonic the Hedgehog sarja on ilmestynyt jo useammassa kokoelmassa vuosien varrella. Eräs sarjan parhaista peleistä eli Sonic CD loistaa poissaolollaan, vaikka se oli mukana Sonic Gems Collectionissa. Aikanaan vallankumouksellista kasettien yhdistämismekanismia ei tueta, joten Knucklesilla ei voi pelata sarjan toista tai kolmatta osaa, mikä sekin on anteeksiantamatonta.

Kokoelman tekijöiden mukaan syynä poisjättämiseen oli tiukka julkaisuaikataulu, mutta jopa netistä löytyvät ilmaiset emulaattorit tukevat ominaisuutta. Sonic-pelien valikoima on standardi, mutta nimenomaan siitä syystä pettymys.

Vaihtelu virkistää

Phantasy Star roolipelisarja ja Yuzo Koshiron upealla musiikilla ryyditetty Streets of Rage -trilogia sen sijaan herättävät mielenkiinnon. Mukana on poikkeuksellisesti Phantasy Starin Master Systemille julkaistu ensimmäinen osa. Ulkoasultaan sarja on karu, mutta tarina on silkkaa rautaa. Roolipelien ystäviä ilahduttaa myös taktiikkaan ja strategiaan panostava Shining Force sarja, joka on alkuperäiskappaleena harvinainen, ja prinssi Alin seikkailusta kertova Story of Thor.

Streets of Rage 2:ssa rauta on hahmojen kädessä, eikä sarjan paras osa ole menettänyt otettaan vuosien varrella, vaan tarjoaa kokoelman parasta moninpeliviihdettä. Ninjaseikkailu Shinobi III on mukana, mutta sarjan The Revenge of Shinobi peli on poissa lisensointiongelmien vuoksi. Syynä on pelin käyttämät supersankarihahmot kuten Hämähäkkimies.

Muita helmiä ovat erikoinen Dynamite Headdy, jossa nukke tyrmää viholliset irtoavalla päällään ja erinomainen Vectorman-tasoloikkasarja, joka käyttää grafiikassaan esirenderöityjä 3d-malleja. Sega nimittäin kaavaili sarjasta vastinetta Nintendon Donkey Kong Countrylle, joten jokin tekninen kikka oli keksittävä.

Hellyttävin tuttavuus on Alex Kidd in the Enchanted Castle vuodelta 1989. Hörökorvaista Alexia kaavailtiin tosissaan Segan maskotiksi, ennen kuin Sonic tuli kuvioihin.

Vanhoilla vahvuuksilla

Emulointi on toteutettu mallikkaasti ja pelejä voi pelata joko alkuperäisessä kuvasuhteessa tai laajakuvana, mikä luonnollisesti venyttää grafiikkaa. Vanhan ajan ulkoasua kauhistuva voi pistää päälle sitä pehmentävän filtterin, mutta kannattaa mieluummin nauttia täysin siemauksin alkuperäisestä pikseligrafiikasta. Joissain tapauksissa filtteri voi jopa hävittää osan ulkoasusta.

Xbox Live Arcadessa julkaistussa Sonic the Hedgehog 2:ssa oli moninpeli netissä, mutta yhdessäkään kokoelman peleistä ei moista ominaisuutta tai pistelistoja löydy. Onneksi samalla koneella pelaaminen on yhä erittäin hauskaa ja ehkä kaikkein nostalgisin kokemus, sillä sitähän pojannaskalina juuri tehtiin.

Pelaaja voi moderniin tapaan tallentaa koska tahansa, mitä kaivattiin jo 1990-luvun alussa. Tallennusmahdollisuus myös helpottaa lyhyiden pelisessioiden ja testausten tekemistä. Kokoelman valikot ovat tyylikkäitä, mutta liian pieniä, sillä ruudulla on nähtävänä vain neljä peliä kerrallaan. Pelejä voi sentään jaotella suosikkien, aakkosjärjestyksen ja ilmestymisvuoden mukaan.

Muistojen äärellä

Klassikkopelien lisäksi eniten odottamani ominaisuus olivat erilaiset ekstrat. Odotin mielenkiintoisia ja laadukkaita haastatteluja, historiikkia ja konseptitaidetta. Kenties jopa dokumentteja, mutta vielä mitä. Tarjolla on vain lyhyitä ja suhteellisen epäinformatiivisia ylikohteliaiden japanilaiskehittäjien haastatteluja.

Kaikki kunnia näille hienoja pelejä luoneille kavereille, mutta ei heistä oikein juttua irtoa. Videoiden kuvanlaatu on myös teräväpiirtoajan lapselle kehno. Nykyisellä tallennuskapasiteetilla ei voi syyttää tilanpuutetta. En myöskään ymmärrä, miksi ekstrat täytyy aina avata keinotekoisin keinoin, kuten pelaamalla ensin Phantasy Staria. Sitä ei voi kutsua saavutukseksi, mutta onneksi joukossa on myös todellisempia haasteita.

Sega Mega Drive Ultimate Collection ei ole missään mielessä äärimmäinen kuvaus yhtiön kultaisista vuosista, mutta sisältää useita konsolin parhaita pelejä. Totta puhuen, olen myyty jo silloin, kun juoksen sinisellä siilillä kumpareelta toiselle, mätkin kaverini kanssa pahiksia turpaan raivoisilla kaduilla tai kun pelastan Algon tähtijärjestelmän pimeyden voimilta. Se tunnelma on naavaparralle rakas muisto lapsuudesta, eikä sen arvoa voi mitata rahassa.

Kokoelma ansaitseekin paikkansa hyllyssä yksinkertaisesti mainioiden peliensä lukumäärällä, sillä toteutukseltaan se ontuu. Lukuisat pienet omituisuudet ja köykäinen ekstrasisältö vievät kokoelmalta parhaan terän. Sega Saturnille yli vuosikymmen sitten julkaistu Sonic Jam säilyttää paikkansa parhaana Sonic-kokoelmana.

Kokoelman pelit

Alex Kidd
Alien Storm
Alien Syndrome
Altered Beast
Altered Beast Arcade
Bonanza Bros.
Columns
Comix Zone
Decap Attack
Dr. Robotnik’s M.B.M.
Dynamite Headdy
E-Swat
Ecco the Dolphin 1 & 2
Fantasy Zone
Fatal Labyrinth
Flicky
Gain Ground
Golden Axe I, III ja III
Golden Axe Warrior
Kid Chameleon
Phantasy Star I, II, III ja IV
Ristar
Space Harrier
Shining Force I ja II
Shining in the Darkness
Shinobi III
Shinobi Arcade
Sonic I, II ja III
Sonic and Knuckles
Sonic 3D
Sonic Spinball
Streets of Rage I, II ja III
Super Thunder Blade
Story of Thor
Tip Top
Vectorman I ja II
Zaxxon

7/10
Lisää luettavaa