Turha sitä peitellä, olen Sensible Soccer -fani. Jo alkuperäisen Amiga-pelin ajoista lähtien yksinkertainen, mutta silti syvällinen pelattavuus ja sympaattiset pikkupelaajat ovat kiehtoneet minua enemmän kuin kaikki FIFA-pelit yhteensä. Kun kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen kuulin uudesta Sensistä, olin täysin varma, että kyseessä on puhdas roskapeli, joka yrittää rahastaa Jon Haren ja hänen legendaaristen peliensä maineilla. Enpä olisi voinut olla enempää väärässä.
Tee se itse -peli
Sensible Soccer 2006 on edeltäjiensä tavoin sangen simppeli jalkapallopeli. Isopäiset pikku-ukot säntäilevät hirveää kyytiä ympäri kenttää ja pelaaminen muistuttaa hetkittäin enemmän rugbyä kuin jalkapalloa. Mukana on kattava valikoima maa- ja seurajoukkueita eri puolilta maailmaa, tosin lisenssit ovat samaa tasoa kuin Pro Evolution Soccerissakin. Aidot nimet ovat harvassa niin seurojen kuin pelaajienkin tapauksessa. Hätä ei ole suuri, sillä editorien avulla nimien muokkaus onnistuu ja useita, kaikki nimet oikeiksi muuttavia päivityksiä ilmestyi nettiin jo parin päivän sisään pelin ilmestymisestä. Muokkaus on muutenkin pelin henki, sillä editorien ohella pelaajalla on käytössään mainiot työkalut omien joukkueiden, turnausten ja pelaajien luomiseen. Yksinpeliosion pääpaino on myös selvästi itse luotujen tiimien varassa. Kun olen luonut joukkueeni, kesäisesti nimetyn ”FC Viileät Juomat”, voin editoida kaikkea siihen liittyvää. Peliasut suunnitellaan tietenkin, mutta myös pelaajia muokataan. Ulkonäön ja nimen lisäksi pelaajilleen saa valita maalitykin tai pelintekijän kaltaisia luokituksia, jotka määrittävät heidän tarkemmat kykynsä. Tämän jälkeen ilmoittaudutaan johonkin pelin kymmenistä liigoista tai turnauksista, joissa menestymällä avataan parempitaitoisia vahvistuksia tai humoristisia varusteita tiimin ulkoasua varten. Miltä kuulostaisivat esimerkiksi merirosvohatuissa ja kilteissä säntäilevät pelaajat?
Rakkaudesta lajiin
Sensible Soccer 2006 koukuttaa edelleen täsmälleen samoilla aseilla kuin edeltäjänsäkin. Peli ei ole kokenut mitään täydellistä muodonmuutosta, vaan pikemminkin modernisoinnin. Ohjauksesta on tehty täysin analoginen, grafiikka on hurmaavaa cell-shadingia hyödyntävää vektorigrafiikkaa ja nappejakin on pari lisää. Muuten Sensi on edelleen Sensi. Peli on kuin tiivistettyä arcadefutis-esanssia. Pelaajat säntäilevät hirvittävää kyytiä kentän päästä päähän ja pallo vaihtaa omistajaa parhaimmillaan muutaman sekunnin välein. Kuolleita hetkiä ei ole juuri nimeksikään, eivätkä ottelut kestä kuin muutamia minuutteja. Tekoäly ei huijaa, vaan antaa kovaa, joskin mielikuvituksetonta vastusta. Se soveltuukin parhaiten sparraukseen, sillä Sensi on omimmillaan hyvässä kaveriporukassa ja rennossa ilmapiirissä. Peliltä ei kannata odottaa edes FIFA-sarjan tasoista realismia, sillä se ei siihen pyri. Sensiä voisi parhaiten luonnehtia helpoksi bilepeliksi, joka sattuu näyttämään jalkapallolta. Pääpaino on helpolla ja nopealla pelattavuudella, jonka alta paljastuu kuitenkin aina uusia kerroksia syvyyttä, joiden avulla tosi mestarit voivat piestä vastustajansa. Maalit ovat joko ähellyksen säestämiä räkämaaleja tai koko katsomon penkeistään ilmaan räjäyttäviä taidonnäytteitä. Ainoana kauneusvirheenä voi mainita maalivahtien tekoälyn hetkellisen pettämisen. Joskus molarit eivät reagoi hitaisiin palloihin mitenkään, vaan esimerkiksi pakin syöttö maalille lipuu hitaasti verkkoon. Koko touhusta paistaa läpi suunnaton rakkaus lajia ja pelin historiaa kohtaan, aina remixatusta Goal Scoring Superstar Hero -tunnarista lähtien. Mukana on myös runsas annos perinteistä Sensible Software -huumoria, kuten ”pelatessasi voit käyttää aurinkolaseja sisällä näyttääksesi vielä coolimmalta” -tyyppisiä pelivihjeitä. Vaikka sitä ei helposti uskoisikaan, Sensible Soccer 2006 on liikkeessä sangen näyttävä peli. Se ei hehkuttele efektisateella, mutta animaatiossa se on kärkitasoa. Pikkuruiset pelaajat on animoitu todella elävästi ja heihin on saatu ämpärikaupalla persoonallisuutta. Minifutaajat elehtivät villisti, eivätkä peittele tunteitaan. Tunnelma tarttuu helposti myös ohjaimen päässä vääntäviin pelaajiin. Mikäli se ei vielä käynyt arvostelusta selväksi, Sensible Soccer 2006 on pahuksen hauska peli. Se viihdyttää yhtä lailla meitä lajifanaatikkoja, kuin muuten futiksesta piittaamattomia kerettiläisiäkin. Budjettihinta viimeistelee paketin ja varmistaa sen, että kyseessä on yksi vuoden riemukkaimmista julkaisuista.
Järkevää menoa
Sensible Software ei turhaan ole nimi, joka saa kaikkien old school -pelimiesten sydämet väpättämään ja joystick-kourat nykimään refleksinomaisesti. Legendaarisen Jon Haren johtama pumppu tehtaili 1980- ja 90-luvulla kokoelman pelihistorian rakastetuimpia tietokonepelejä, joista parhaat ovat edelleen tappavan pelattavia pelejä. Tässä kolme kovaa nimeä bongailtavaksi. Mega-lo Mania. Se hauskempi jumalapeli, jossa pelaaja komensi kansakuntaansa neljästä ruudusta koostuvissa minimaailmoissa. Teknologinen aseralli mahdollisti vielä oksia aseinaan käyttävien kilpailijoiden eliminoinnin lentokoneilla. Sensible (World of) Soccer. Kuinkas muuten. Pintapuolisesti yksinkertainen futispeli loi pohjan tulevalle. Pirullisen addiktiivinen pelattavuus ja yllättävä syvyys saivat pelaajat ympäri maailmaa rakastumaan isopäisiin futaajiin. Cannon Fodder. Sensin pikkumiehet sotatantereella. Cannon Fodder nousi legendaksi ”War – never been so much fun” -tunnusbiisillään ja räikeällä väkivaltaisuudellaan. Monelta meni kuitenkin ohi pelin selkeä sodanvastainen sanoma, joka tuskin olisi voinut olla selvempi.
Alkuperäinen pistemäärä: 90/100