Shadowrun

Alehintaisena pelinä Shadowrun olisi yksi vuoden parhaista julkaisuista.

14.9.2011 21:49

Jos joku tekisi pelimaailman sanakirjan, hukkaan heitettyä lisenssiä voisi erinomaisesti kuvata vaikka Shadowrun-pelin kansikuvalla. Eihän sitä voi kuvailla kuin pettymykseksi, kun eräs maailman rakastetuimmista roolipelisarjoista muutetaan nettiräiskintäpeliksi.

Pahimman katkeruuden laskeuduttua itse pelillekin pystyi antamaan tilaisuuden, jolloin kävi nopeasti selväksi, että huonosti suunnatun lisenssin ohella peli kärsii muistakin ongelmista. Voi Shadowrun-parkaa.

Shadowrun on puhdas nettiräiskintä, jossa pelaajat ottavat yhteen tiimipohjaisissa pelimuodoissa. Yksinkertaisen tappomatsin ohella kisataan mystisestä artefaktista. Ryöstökeikassa toinen tiimi puolustaa artefaktia henkeen ja vereen toisten yrittäessä palauttaa sen kotitukikohtaansa. Kolmas pelitila taas on puhdasta lipunryöstöä, mitä nyt lippu sattuu olemaan liekehtivä sauva.

Heränneen maailman haasteet

Shadowrunin maailma (ks. oheisjuttu) antaa pelille aivan omanlaisensa tunnelman. Tylsien ihmisten lisäksi taistelukentällä pyörii rotevia peikkoja, ketteriä haltioita ja pikkuisia kääpiöitä. Kukin rotu eroaa ominaisuuksiltaan muista, ja erot ovat ne fantasiapelien kliseiden mukaiset: peikko kestää reilusti kuritusta, haltia on nopea ja kääpiö taas vaikea ja voimakas maali.

Harvinaisen arkisesti toteutetut tuliaseet eivät suinkaan ole pelaajien ainoat tai edes tärkeimmät työkalut sotanäyttämöllä, vaan heillä on käytössään myös aimo annos magiaa ja kyberteknologiaa. Ja tässä kohtaa alkaa se hauskuus.

Magiaa ja kybervirityksiä voi ajatella helpoiten kontrolloituina huijauskoodeina. Sijoittamalla rahaansa erilaisiin ominaisuuksiin pelaajat voivat vaikka nähdä vihollisensa seinien läpi, teleporttailla haluamiinsa suuntiin, muuttua näkymättömiksi, saada automaattisen tähtäimen tai herättää kavereitaan henkiin kesken taistelun.

Erikoiskykyjä löytyy joka lähtöön, mutta niitä on onneksi ainakin yritetty tasapainottaa. Ensinnäkin kyvyt pitää ostaa rahalla, jota kerätään onnistuneilla suorituksilla pelin aikana. Rahaa kertyy pelin aikana melko kitsaasti, joten kaikkeen ei ikinä riitä massia. Lisäksi pikavalintanäppäimissä voi olla kerrallaan vain kolme erikoiskykyä, joten todelliset jokapaikanhöylät joutuvat totuttelemaan valikoiden selailuun.

Kykyjen sarjatulitusta on hillitty myös sitomalla niiden käyttö eräänlaisiin manapisteisiin, joita ei ole koskaan liikaa. Näin esimerkiksi teleportin ja kuristustaian jälkeen voikin käydä niin ikävästi, ettei pakoon pääsemiseen riitäkään enää pisteitä.

Maaginen katusamurai

Magia ja kyberteknologia tuovat peliin todella reilusti syvyyttä ja taktiikan tuntua. Rahojaan ei voi sijoitella mihin sattuu, vaan pelaajilla tulee jatkuvasti olla mielessä tietty erikoisrooli, jota varten varustaudutaan kasaamalla kyvyistään komboja. Teleportti, yliluonnollinen nopeus ja lähietäisyydeltä tappava katana ovat itsestäänselvyys, samaten kuin jatkuvasti kestopisteitä palauttava elämänpuu ja minigun peikon käsissä.

Kaikkeen löytyy myös vastalääke. Jos karkuun juokseva haltia muuttaa itsensä savupilveksi, tämän voi tuupata rotkoon tai liekkeihin tuulenpyörteellä. Jos vastustajat kämppivät elämänpuunsa takana piilossa, koko roskan voi hajottaa antimagiakentällä ja niin edelleen. Kykyjen hallinta ja valinta onkin siis leijonaosa Shadowrunissa pärjäämisen salaisuudesta.

Sivutuotteena pelistä nauttiminen vaatii koordinoitua ryhmätyötä. Mikrofoni, aktiivinen keskustelu ja kyky omaksua oma roolinsa tiimin sisällä ovat välttämättömiä pelistä nauttimiseksi. Satunnaisten peelojen kanssa pelaamisesta ei saa kuin aivohalvauksen, mutta hyvässä porukassa tarjolla on kenties Xbox 360:n parasta moninpeliä.

Jäikö kesken?

Pelinä Shadowrun on parhaimmillaan aivan ratkiriemukasta viihdettä. Näin ainakin lyhyellä aikajänteellä. Pelistä paistaa nimittäin läpi todella paha keskeneräisyys. Yhdeksän kenttää ja kolme pelitilaa on naurettavan vähän täysihintaiselta peliltä, jossa ei ole kuin moninpelimahdollisuus. Lisää sisältöä tulee mahdollisesti sitten joskus ja silloinkin lisähintaa vastaan.

Lisäriesaa irtoaa myös löperöstä pelinhakusysteemistä. Yksi pelaaja kasaa tiimin, valitsee halutun ottelumuodon ja sitten rukoillaan sormet ristissä, että tärppää. Otteluseuran löytäminen kestää pahimmillaan vartin verran ja peli vielä heittää seurueet yleensä eri puolille rintamalinjaa. Käsittämättömän löperöä touhua.

Pelin suurin ongelma lienee kuitenkin sen hintalappu. Alehintaisena pelinä Shadowrun olisi eräs vuoden parhaista julkaisuista ja löytäisi varmasti suuren ja innokkaan pelaajaporukan ollen näin kannattava hankinta kenelle tahansa moninpelaajalle. Tällaisenaan palvelimet jäivät alkujaankin melko tyhjiksi ja tyhjentyvät jatkuvasti lisää, kun pelaajat kyllästyvät peliin ja siirtyvät eteenpäin. Itse odottaisin väistämätöntä hinnanpudotusta.

Shadowrunin maailma

Shadowrun sijoittuu synkkään tulevaisuuteen, joka on yhdistelmä kyberpunkia, shamanistisia uskontoja ja eurooppalaista mytologiaa. Tulevaisuuden maailma on herännyt – magia on palannut, ihmiset ovat saavuttaneet yhteyden henkien maailman, muinaiset lohikäärmeet ovat heränneet unestaan ja monet ihmisistä ovat muuttuneet örkkien, peikkojen, haltioiden ja muiden mytologisten olentojen kaltaisiksi. Tämä toi luonnollisesti mukanaan järkyttävän määrän ongelmia, eikä maailma ole todellakaan mukava paikka elää.

Tässä myyttien ja teknologian sekamelskassa suuryritykset ovat maailman valtiaita, joiden sanoja jopa hallitukset tottelevat. Pelille nimen antavat ”varjojuoksijat” ovat itsenäisiä palkkasotilaita, jotka tekevät keikkaa eniten maksavalle ja ratkovat ongelmia, joiden olemassaoloa ei haluttaisi edes tiedostaa. Kuten arvata saattaa, ainutlaatuinen maailma on tarjonnut näyttämön unohtumattomille roolipelikampanjoille, kymmenille novelleille ja lukemattomien pelaajien mielikuvituksille.

Tarkemman tutustumisen voi aloittaa vaikka osoitteessa
http://www.shadowrunrpg.com/

Sama maku, kaksi alustaa

Shadowrun on merkittävästi ensimmäinen peli, jossa pc- ja konsolipelaajat pääsevät vastakkain. Tämä puoli pelistä toimii erinomaisesti. Saavutuspisteet kannustavat pelaamaan ristiin, joskin peli on tasoitettu selvästi konsolivetoiseksi. Hiirellä ja näppäimistöllä peluusta sakotetaan, mutta tämä tuskin häiritsee konsolipelaajia, jotka pääsevät pelaamaan samalla tasolla pc-miesten kanssa.

6/10
Lisää luettavaa