Puolisentoista vuotta sitten ilmestynyt Need For Speed: Shift vei paikallaan junnannutta pelisarjaa täysin uudenlaiseen suuntaan. Arcadekaahauksen ja poliiseilta karkuun ajamisen sijaan peli keskittyi realisminhakuiseen kilpa-autoiluun. Peli sai positiivisen vastaanoton niin kriitikoiden kuin pelaajienkin keskuudessa, ja jatkoa seuraa nyt yllättävänkin nopeasti. Nimestä on tällä kertaa pudotettu myös tuttu Need For Speed -etuliite.
Shift 2 jatkaa monella tavalla edeltäjänsä linjalla. Peli sijoittuu edelleen arcadekaahailujen ja puhtaiden simulaatioiden väliin, joskin tällä kertaa uudistukset koittavat viedä peliä hiukan realistisempaan suuntaan. Uusittu fysiikkamoottori tarjoaa pelaajille tällä kertaa esimerkiksi telemetriatietoja ja kattavat osien säätömahdollisuudet.
Vauhdin tunne on pelissä toteutettu uskomattoman hyvin, ja ykkösosassa loistanutta ohjaamokuvakulmaa on parannettu Shift 2:een entisestään. Tällä kertaa kuvakulma on viety kuskin kypärän sisälle. Radan pomput, auton heilahdukset ja g-voimien vaikutukset näkyvät kameran heilahteluina, mikä viekin pelin immersiivisyyden täysin uudelle tasolle. Mainio ominaisuus on myös katseen automaattinen kääntyminen kohti edessä häämöttävää mutkaa ja oikeaa ajolinjaa. Kuvakulma vaatii pientä totuttelua, ja peli tarjoaa edelleen myös perinteisen ohjaamokuvakulman, jos uusi kuvakulma ei miellytä.
Kakkosvaihde silmään
Tekoäly ajaa edellispelistä tuttuun tyyliin todella aggressiivisesti, joten pelti rytisee mutkissa usein. Toisaalta tekoälykuskit käyttäytyvät myös paljon realistisemmin kuin esimerkiksi Gran Turismo 5:ssä, sillä ne tekevät myös itse virheitä ja esimerkiksi blokkaavat ohituslinjoja mutkissa.
Ohjaimella pelattaessa ajotuntuma on vakioasetuksilla hiukan kummallinen. Tuntuu kuin ohjauksessa olisi viivettä, ja autot tuntuvat raskailta. Joitakin autoja ei meinaa saada vakioasetuksilla kulkemaan suoraan kohti menosuuntaa edes pitkällä suoralla, kun auto heittelehtii sinne tänne. Onneksi pelissä on kuitenkin kattavat mahdollisuudet ohjauksen säätämiseen, joten ajotuntuman voi rukata itselleen sopivaksi. Pienellä ohjauksen herkkyyden viilauksella ongelmasta pääsee siis eroon.
Ratilla pelattaessa tilanne on hiukan parempi. Ajotuntuma on sopiva sekoitus realismia ja arcadea. Simulaattorifriikkejä auton käyttäytyminen ei täysin miellytä, vaikka pelistä löytyykin uusi Elite-tila, mutta samalla peli tuntuu huomattavasti arcadekaahailuja realistisemmalta. Autojen välillä on selvästi eroa, mutta tuntuma tiehen tuntuu paikoin hiukan oudolta.
Pelissä on yhteensä 35 erilaista ympäristöä, joiden joukkoon kuuluu oikeita kilparatoja, ahtaita kaupunkiratoja sekä driftaamiseen keskittyviä ympäristöjä. Lähes jokaisesta radasta on myös tarjolla useampia variaatioita. Valikoima on todella kattava, ja radat on mallinnettu onnistuneesti etenkin korkeuserojen suhteen.
Radalla voi olla yksinpelissä maksimissaan 16 autoa kerrallaan, mikä mahdollistaa huikean kisatunnelman tekoälyä vastaan ajettaessa. Mukana on tällä kertaa myös yökisoja, ja uratilassa tarjolla on perinteisen kisailun, kelloa vastaan ajamisen ja driftailun lisäksi myös esimerkiksi klassikkoautoilla kilpailua.
Uratila etenee vauhdilla
Uratilassa kerätään tuttuun tyyliin kehityspisteitä ja tasoja, joilla avataan uusia kisoja ja pelimuotoja. Kehityspisteitä saa kisoissa pärjäämisen lisäksi myös esimerkiksi puhtaista ohituksista ja optimaalisia ajolinjoja pitkin ajamisesta. Viime pelistä poiketen aggressiivisella ajotyylillä ei tosin enää pisteitä tienata. Jokaisessa kisassa on myös muutama tavoite, jotka täyttämällä saa lisäpisteitä. Suhteellisen nopeasti etenevän uratilan lopussa häämöttää FIAn virallisella lisensseillä varustetut GT3– ja GT1-sarjat, joissa pääsee toden teolla kilpailemaan tasaväkisillä autoilla. Harmittavasti kokonaista kautta ei autoilla pääse ajamaan, vaan tyytyminen on yksittäisiin kisoihin ja lyhyisiin sarjoihin.
Shift 2 pääseekin kunnolla oikeuksiinsa vasta nopeilla autoilla ja kilparadoilla. Uratila tuntuu alkuun hiukan turhauttavaltakin, sillä hitailla autoilla pelin huikea vauhdin tuntu ja ajamisen fiilis ovat hukassa. Uratilaan mahtuu myös muutama todella ärsyttävä kilpailu, joissa kisaillaan ahtailla katuradoilla tehokkailla autoilla. Peltikolareita sattuu aggressiivisen tekoälyn vuoksi varsinkin ensimmäisessä mutkassa lähes joka kerta, ja kisoja saattaa joutua yrittämään useita kertoja päästäkseen mutkasta ehjin nahoin eteenpäin. Tällaisissa tilanteissa olisi toivonut mahdollisuutta monista muista autopeleistä löytyvään ajan taaksepäin kelaukseen.
Graafisesti Shift 2 ei yllä Gran Turismo 5:n tasolle, mutta ei peliä rumaksikaan voi haukkua. Etenkin iltakisoissa mainiosti toteutettu valaistus pääsee kunnolla oikeuksiinsa, ja pelin ruudunpäivitys pysyy tällä kertaa tasaisena myös PS3-versiossa. Äänitoteutus on huippuluokkaa, ja etenkin tehokkaampien autojen ärjyvät moottorit kuulostavat uskottavilta.
Pelti rytisee
Noin 140 auton valikoima on jaettu Forza Motorsportin tyyliin eri tasoluokkiin, joiden sisällä autojen paremmuutta mitataan pisteillä. Autojen viritystä ja tuunausta on parannettu huomattavasti edellisosaan nähden, ja lähes jokaisen auton saa päivitettyä myös äärimmilleen viritetyksi kisakelpoiseksi versioksi.
Autojen vaurionmallinnus on toteutettu mainiosti etenkin visuaalisesti. Mekaanisiakin vaurioita tulee jonkun verran esimerkiksi ohjaukseen, mutta niiden aikaansaamiseksi täytyy kolaroida useita kertoja. Törmäysten fysiikkamallinnus on tosin toteutettu hiukan puolivillaisesti, ja tuntuu että autot lentelevät pienimmistäkin hipaisuista miten sattuu. Erityisen ärsyttävä on myös jo edellispeliä vaivannut ruudun sumentuminen ja muuttuminen harmaaksi törmäyksen jälkeen. Efekti kestää aivan liian pitkään, minkä vuoksi pienenkin törmäyksen jälkeen ajamisen jatkaminen on hankalaa.
Verkkopuolella kisailemaan pääsee enimmillään 12 pelaajan kesken. Verkkokisoja ei voi kuitenkaan kustomoida kovinkaan monipuolisesti, joten esimerkiksi ajoapuja ja vaurionmallinnusta ei voi säätää. Perinteisen kisailun lisäksi mukana on muutama hiukan erikoisempi pelimuoto, kuten kaksinkamppailuturnaus sekä kissa ja hiiri -tyyliset ajojahdit. Viime syksynä julkaistusta Need for Speed: Hot Pursuitista on Shift 2:een otettu mainio Autolog-toiminto, joka lisää peliin oman sosiaalisen verkoston, jossa esimerkiksi kavereiden suoritusten vertailu, haasteiden suosittelu ja kuvien jakaminen käy näppärästi. Toiminto kuitenkin vaatii, että kaverilistalta löytyy pelin omistavia kavereita, joiden kanssa voi alkaa kisailla.
Pienistä ongelmistaan huolimatta Shift 2 onnistuu luomaan loistavasti autenttisen kisatunnelman. Siinä missä muut kilpailijat keskittyvät ajotuntumaan, keskittyy Shift puhtaasti kilpailujen tunnelmaan ja ajamisen fiilikseen ja onnistuu siinä hyvin. Kuudentoista GT3-auton intensiiviset ja adrenaliinintäytteiset yökilpailut Nürburgringin Nordschleifessa tai Spassa ovat jotain sellaista, mitä muut autopelit eivät pysty tarjoamaan, mutta monipuolisuudessa tai ajotuntumassa peli ei edelleenkään yllä aivan kuninkuusluokkaan.