Pieru on iloinen asia
Pulmapelien mielekkyys ja elinkaari määrittyvät useimmiten yksinkertaisuuden ehdoilla. Yleensä tämä kultainen sääntö sisällyttää esimerkiksi fysiikan lainalaisuuksiin villin kortin tai jonkin näennäisen pienimuotoisen pelimekaanisen jipon, joka kääntää päällisin puolin simppelin ja suoraviivaisen etenemisen sarjaksi aivosoluja kiusoittelevia esteratoja.
Vastikään haudan levosta riuhdotun Sierran julkaisema Shiftlings lukeutuu juuri tähän kategoriaan. Pelissä ohjastetaan kahta happikaapelilla toisiinsa erottamattomasti kytkettyä ulkoavaruuden insinööriä, joista vähemmän välkky nauttii pelin alussa pullollisen universumin hapokkainta kolaa. Sihijuoma aiheuttaa kuplapäälle niin julmetun ankaria ilmavaivoja, että suolikaasun vapautus pullistaa pikkuveijarin avaruuspuvun jättimäisen pallon mittoihin.
Peräluukkusinfonia osuu huonoon saumaan, sillä kaksikko on tietämättään ottamassa osaa universumin suosituimpaan tv-ohjelmaan. Siinä on tarkoitus selvittää viidelle planeetalle sijoittuva ja 50 kimurantista tasosta koostuva pulmakenttien kirjo ja selvitä urakasta suolia myöten ehjänä. Eipä auta kuin kääriä hihat ylös ja aloittaa savotta pierusta pulleana.
”Vaikka Shiftlingsiä voi pelata yksin, peli on ilmiselvästi suunniteltu kimppakivaksi.”
Shiftlings repii reilun kattauksen nokkelaa pulmanratkontaa yksinkertaisesta pelimekaniikasta, jossa peräpurkauma vaihtaa kantajaa napinpainalluksella. Pieruton pelihahmo mahtuu pienemmistä raoista ja voi esimerkiksi käyttää kytkimiä, kun taas pieruntäyteinen avaruuspuku on raskaampi ja sopii vaikkapa hyppyalustaksi korkeampien kohteiden tavoittamiseksi. Hahmojen välillä venkoileva happikaapeli tuo myös oman pikantin lisänsä pulmanratkontaan, sillä kaksikko ei pääse kovin kauas toisistaan.
Uusia pulmalajikkeita esitellään sopivan verkkaisella tahdilla, mutta leijonanosa Shiftlingsin parissa puuhastelusta keskittyy hahmokaksikon ja suolikaasun haltijan välillä vaihteluun kunkin esteen edellyttämänä. Vaikka valtaosa pulmista talttuu kiireettä, mukana on myös kourallinen reaktiokykyä koettelevia osioita, joista ei aina selviä turhautumatta. Onneksi lähin välitallennuspiste on useimmiten lähellä pullonkaulaa.
Vaikka Shiftlingsiä voi pelata yksin, peli on ilmiselvästi suunniteltu kimppakivaksi. Yksikseen nakutteleva joutuu vaihtelemaan hahmojen välillä tauotta, ja luvassa on pahimmillaan ikävystyttävän hidastempoinen kokemus. Sen sijaan kaksinpelinä Shiftlings on erinomaista hupia sekä verkossa että samalla sohvalla nautittuna. Ikävä kyllä pelikaverikaan ei auta siinä asiassa, että Shiftlingsin tauoton huumorikylväminen on melkoista hakuammuntaa ja alati taustalla molottava tv-juontaja on osapuilleen yhtä hauska kuin musta surma plus ydinsota.
Vaikka kyseessä ei toki olekaan mikään ikiaikainen klassikko, Shiftlings on valloittavan söötti pieni suuri pulmapeli, joka myös soveltuu koko perheen huviksi. Etenkin moninpeliä painottava suunnittelu on virkistävä tuulahdus pulmapelien lajityypin muutoin perin yksilösuorituskeskeisessä maailmassa.
6/10
Kaksinpeliin ja aromikkaaseen jippoon nojaava söpö pulmapeli ei taannu yhden tempun ihmeeksi, vaikka näennäinen yksinkertaisuus voisi muuta viestiä.
Jason Ward