Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun numerossa 240. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Syvempiin piireihin
Shovel Knight on menestystarina, jota on ollut hauska seurata viimeiset kymmenisen vuotta. Lapiota heiluttava ritarihahmo sai syntynsä Kickstarter-rahoitteisesta tasoloikasta, jolle tärkeimmät innoituksen lähteet olivat DuckTalesin kaltaiset vanhat Capcom-loikinnat. Menestys oli välittömästi valtavaa, mutta kehittäjä Yacht Club Games ei nähnyt tätä syynä jäädä lepäilemään laakereilleen ja lypsää samaa ideaa uudelleen. Alkuperäinen seikkailu sai useita, siitä omilla tavoillaan erottuneita itsenäisiä laajennuksia, ja viime vuonna Shovel Knight: Pocket Dungeon siirsi sarjan vieläpä uniikkien pulmapelien maailmaan.
Lapioritarin uudistuminen jatkuu Shovel Knight Digissa. Tällä kertaa lontoolaisen Nitromen kanssa kehitetty peli palauttaa hahmon tasoloikinnan maailmaan, joskaan pomppiminen ei tapahdu perinteiseen malliin enää vasemmalta oikealle vaan ylhäältä alaspäin. Rakenne on Pocket Dungeonin tavoin ottanut muodikkaasti oppia roguelite-peleiltä, joten kentät rakentuvat satunnaisista osista ja kuoleman sattuessa matka aloitetaan taas enemmän tai vähemmän alkupisteestä.
Ilahduttavin asia Digissa on sen konsepti. Kuten varsinkin Spelunky on aiemmin osoittanut, sopii kepeä satunnaisuus parhaimmillaan mainiosti yhteen näppärän 2D-loikinnan kanssa. Oman hauskan käänteensä tuo pomppimisen kääntäminen osin kaivuumuotoon, sillä lajityypissä ei ole tänä päivänä helppoa erottua edukseen.
Tyyliä tukee mainiosti pelin ulkoasu, joka Pocket Dungeonin tavoin on vienyt sarjaa yksityiskohtaisempaan suuntaan pysymällä silti yhä tunnistettavan näköisenä. Visuaalinen ilme elävöittää ennen kaikkea värikästä hahmokaartia, jonka kanssa sankari on tekemisissä sekä tarinan lomassa että avatakseen erilaisia etuja, kuten oikoreittejä ja lisävarusteita.
Uudeksi Spelunkyksi en Digia pääse kuitenkaan hehkuttamaan, sillä kehittäjät ovat tietoisesti tavoitelleet tiiviimmin suunniteltua kokemusta, jossa kenttiä ei ole tehty heijastamaan ketjureaktioiden lailla pelaajan ja muiden pelimaailman asukkaiden välistä vuorovaikuttamista. Vastaan tulevia esteitä ei ohiteta erityisen luovilla tai monipuolisilla tavoilla, vaan pelaamisesta muodostuu vaaratilanteiden nopeaan tunnistamiseen ja niihin reagointiin perustuvaa loikintaa. Turha mietiskely on lähinnä omiaan asettamaan pelaajan altavastaajan asemaan.
Kokemukseen on haettu avoimesti innoitusta seitsemän vuoden takaisesta indiesuosikki Downwellista, jonka parhaita puolia ei silti täysin onnistuta seuraamaan. Shovel Knight Digin toiminnallinen pohja on kunnossa, mutta sillä on vaikeuksia löytää lisävauhtia tutustumisvaiheen jälkeen. Downwellissa pelaajan kerryttämä osaaminen ja itseluottamus näkyi ja tuntui toiminnassa, mutta Shovel Knight jää pidemmän päälle kahlitummaksi ja kömpelömmäksi. Pelihahmon liikevalikoima ja pelattavuus eivät ole aivan niin luontevia ja sutjakoita kuin odottaisi.
Yacht Club Games on hienosti löytänyt kokonaan uusia suuntia varsin yksinkertaisista lähtökohdista ponkaisseelle Shovel Knightille, mutta Digissa amerikkalaisstudio ei ole onnistunut löytämään alkuperäisen pelin terää. Se ei tee uutukaisesta missään nimessä kehnoa, mutta jättää silti kaipaamaan enemmän.