Tekijä: Team Silent, Hijinx Studios
Julkaisija: Konami
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PS3 (testattu), Xbox 360
Moninpeli: Ei
Karmivaa kahdella tavalla
Silent Hill -pelit ovat edellisen sukupolven parhaimmistoa. Ikävä kyllä HD-kokoelmapaketti ei tee oikeutta loistaville peleille. Tätä laiskempia teräväpiirtokäännöksiä ei vielä ole nähty.
Nykii ja yskii
Silent Hill -kokoelma sisältää vain kaksi Silent Hill -peliä, toisen ja kolmannen osan. On vielä ymmärrettävää, ettei PS onelle julkaistua ensimmäistä osaa käännetty pakettiin, mutta missä ovat The Room, joka oli ihan kelpo peli, PSP:n Origins tai suhteellisen paljon kehuttu Shattered Memories?
Sen voi vielä antaa anteeksi, että paketissa on vain kaksi peliä, sillä Silent Hill 2 ja 3 ovat kuitenkin hyvin laadukkaita pelejä. Mutta kun molempien pelien käännökset ovat täynnä teknisiä ongelmia, alkaa raivo sisällä nousta. Miten ihmeessä PS2-pelejä ei saada käännettyä kunnolla nykyisille laitteille? On täysin anteeksiantamatonta, että pelit nykivät, hidastelevat ja bugailevat tuon tuosta.
Silti loistavia pelejä
Niin paljon kuin käännösten surkeus ottaakin kupoliin, Silent Hill -kokoelma on silti pakko-ostos. Molemmat paketin pelit ovat täyttä kultaa. Silent Hill 2:ta pidetään yleisesti sarjan parhaana osana, mitä se varmasti onkin. On ihailtavaa, miten kärsivällisesti kehittäjät ovat pelin jaksottaneet. Ensimmäiseen puoleen tuntiin ei oikeastaan saada kuin vihjeitä siitä, että nyt kaikki ei ole kohdillaan. Tunnelma rakentuu pikkuhiljaa.
Peli on ääninäytelty uusiksi, mutta myös vanhoja ääniä voi halutessaan käyttää. Uudet äänet ovat laadukkaat, mutta itse kallistuin lopulta alkuperäisiin.
Silent Hill 3 alkaa räväkämmin, mutta rakentaa kauhua ehkä vieläkin nerokkaammin. Siinä vaiheessa, kun mielisairaalaan saavutaan ja peli kasvattaa tunnelmaa – ikään kuin joku seuraisi koko ajan pelaajan liikkeitä – tekee mieli laittaa valot päälle ja joku Kirby-peli pyörimään.
Molemmissa osissa pelihahmo matkustaa mielensä synkeimpiin syövereihin. Silent Hillien maailma on niin kieroutunut, likainen ja luotaantyöntävä, että tekisi mieli olla pelaamatta. Samalla kuitenkin omat pelot on pakko kohdata. Karmiva maailma kiinnostaa liikaa.
Loistava äänimaailma ja pohdiskelua herättävä juoni viimeistelee paketin. Silent Hilleissä tunnelma nousee tasolle, joka päihittää minkä tahansa pelin tai elokuvan.
Käännöksen tekninen huonous ärsyttää, mutta hyvät pelit ovat hyviä pelejä. Täytyy vain toivoa, että ongelmat korjattaisiin päivityksellä mahdollisimman nopeasti. Nyt kokoelma karmii kauhun lisäksi myös kauhealla toteutuksellaan.