Ensimmäinen fiilis Sims 2 -konsoliversiosta on positiivinen mutta epäluuloinen: Voisiko se toimia? Parhaimmillaan peli tarjoaa nättiä ajanvietettä Sims-sarjan noviiseille. Ikävimmillään Sims 2 pönkittää uskomuksia siitä, miksi strategia- ja simulaatiopelit eivät ole lyöneet läpi konsoleilla.
Sattuman sanelemia hahmoja
Pelimuodon voi valita vapaan ja tarinapohjaisen välillä. Vapaa pelitila on perinteistä Sims-pelaamista muistuttava pelitila. Hämmentävää kyllä, mukana on tallennuspaikka vain yhdelle pelimuodolle, joten kerrallaan voi pelata joko tarinatilaa tai vapaata peliä. Ratkaisu kummastuttaa, varsinkin kun pelissä on kaksinpeli, jossa sosialisointi on vuoropohjaista.
Oman hahmon luominen on Sims-pelien pointti. Vaikka pc-puolen monipuolisuus on pyritty tuomaan mukaan konsoliversioon, muistuttaa hahmonluonti kuitenkin enemmän URBZ-pelisarjaa. Tämä ei itse asiassa ole lainkaan pahasta. Hahmo luodaan vanhempien sukulinjoja eli genetiikkaa arpomalla. Useimmat tulokset ovat viihdyttäviä, mutta tässä kohtaa pc-Sims osoittaa ensimmäisen kerran ylivoimaisuutensa: hahmonluonti on konsolilla köyhää arpapeliä. Mitä enemmän variaatioita kokeilee ja pettyy tuloksiin, sitä enemmän alkaa ikävöidä URBZin karrikoituja hahmoja.
Vaikka kontrollit toimivatkin suhteellisen sujuvasti, erot tietokoneversioon ovat jälleen ilmeiset. Hahmon valinta on helppoa, mutta esineiden käyttö onkin jo hankalampaa. Hahmon tekemisten hallinta on hyvin hankalaa. Sisustaminen sekä rakentelu ovat niin monimutkaisia toimintoja, ettei niistä jaksa innostua. Tämä onkin yksi pelin suurimpia puitteita, sillä Sims-sarjan ehdoton voimavara on ollut sen kyky pitää pelaaja otteessaan tarjoamalla monentyyppistä tekemistä.
Turhanpäiväisiä tavoitteita
Tarinatila on lähtökohdiltaan kiinnostavampi pelimuoto, mutta osoittautuu paikoitellen kömpelöksi. URBZissa pelin taustatarina vaati pelaajaa tekemään asioita tietyssä järjestyksessä erilaisten tehtävien ja alueiden aukeamiseksi. Samaa idea on nyt viety Sims 2:een, mutta ”vapaammin”. Käytännössä tämä myyntilause tarkoittaa, että varsinaista juonta tai tarinaa ei ole nimeksikään. Peli listaa irrallisia tavoitteita ja kertoo niistä kummallisia vihjeitä satunnaisessa järjestyksessä.
Hahmojen ”tavoitteet” alkavat nopeasti tuntua merkityksettömille välitavoitteille, joiden takana siintää ostoskatalogien mitättömiä esinetärppejä. Tavoitteet eivät ole persoonallisuutta rakentavia piirteitä, kuten pc-versiossa. Lisäksi tavoitteiden ja tekemisten syy-seuraus-suhteet ovat epäselviä. Näistä syistä pelaaminen voi lakata kiinnostamasta nopeasti. Kiinnostava, monipuolinen rakentelupeli ja ihmissimulaatio on konsoliversiona pelkistynyt etäiseksi mikromanageroinniksi. URBZ on hauskempi.
Vain konsolilla
Konsoliversiossa on joitakin ainutlaatuisia piirteitä. Uravaihtoehtoihin on lisätty mm. taide ja muoti. Pelissä on muutamia uusia esineitä, kuten trampoliini. Ruoanlaitto resepteineen on yksittäisistä uudistuksista kiinnostavin, mutta sen raaka-aineista huolehtimiseen ei voi keskittyä yhtä kiinnostavalla tavalla kuin ensimmäisen Simsin Lemmikit– ja Taikaa-lisäosissa.