Kauan odotettu konsolikopio
The Sims on pelisarja, joka ei koskaan ole mahtunut konsolialustoille. Sarjan elinkaaren aikana kuvaruuduille on puskettu kompromisseja rajusti rampautetuista kevytversioista rehellisen mahtaviin konsoliyksinoikeuksiin, mutta ainutkaan niistä ei ole päässyt edes lähelle aitoa Sims-kokemusta. Vuosi on nyt kuitenkin 2017, muskelikonsolit markkinoilla ja tilanne siis täysin toinen.
Konsoliversiota The Sims 4:stä saatiin vartoa kolmisen vuotta, mutta odotus on kaikesta päätellen ollut hyvin perusteltua. Pelillisesti tai sisällöllisesti tuore julkaisu ei eroa millään tavalla pc-vastineestaan. Kaikki peruspelin palaset ovat paikallaan viimeistä taloa ja toppia myöten, ja myös myöhemmin lisätyt ilmaispäivitykset on saatu mukaan. Uuden sukupolven konsoli-Sims ei ole vain lähellä pc-vastinettaan vaan lähes täysin identtinen sen kanssa.
Kuten moni muu viimeistä piirua myöten täsmällinen konsolikäännös, myös The Sims 4 kärsii kuitenkin turhan pc-uskollisuuden tuomista ongelmista. Esimerkiksi siminluontitilassa navigoidaan analogitattia hiirenä käyttäen, mikä tekee piirteiden pikkutarkasta muokkauksesta ensi alkuun lähes mahdottoman tuntuisen tehtävän.
Kursorikikkailuun toki tottuu, ja valikoita voi halutessaan selailla myös perinteisempään ristiohjainmalliin, mutta alustaa varten räätälöidyn käyttöliittymän puute jättää aina toivomisen varaa. Livetilassa ja rakennusnäkymässä tekeminen helpottuu kuitenkin huomattavasti, ja varsinkin aiempia konsoli-Simsejä pelanneille ohjaus voi tuntua jopa intuitiiviselta.
”Uuden sukupolven konsoli-Sims ei ole vain lähellä pc-vastinettaan vaan lähes täysin identtinen sen kanssa.”
Ohjausongelmien lisäksi uudet alustat laittavat kapuloita rattaisiin edelleen myös rautapuolella. Koko kokemuksen ahtaminen konsoleille on toki itsessään kiittelyn arvoinen saavutus, mutta seinät nousevat edelleen pystyyn solmukohdissa. Suurilla tonteilla peli tökkii silminnähden, ja pelin virallista keskustelupalstaa kansoittavien raporttien perusteella täydelliset kaatumisetkaan eivät ole kovin harvinaisia.
Hikkailua harmittavaisempaa kuitenkin on se, ettei konsoliversio tosiaan tarjoa mitään uutta pc-vastakappaleeseensa verrattuna. Henkilökohtaisesti olen aina nauttinut konsoli-Simsien tarinavetoisemmasta otteesta, ja odotin vastaavaa myös tuoreimmalta osalta. Vaikka Urbzin ja seikkailullisen Tarinat-sivusarjan kaltaiset tuotteet olivat käytännössä olemassa vain konsolien teknologisia puutteita paikkaillakseen, kompromissin makua peleissä ei koskaan ollut. Myös pc-pelaajilla oli hyvä syy tarttua niihin peruspelailun ohella.
Pelikäyttöön sopivaa konetta vailla oleville Sims-haikailijoille konsolisovitus on toki vastaus kaikkiin rukouksiin, eikä näin suuresta harppauksesta sovi valittaa vakavalla naamalla. Pelin jo omistaville konsoliversiota ei varsinaisesti voi suositella millään syyllä, mutta pc-pelaajat tuskin ovat tällä kertaa osa julkaisun kaavailtua kohdeyleisöä. Tämän sukupolven The Sims 4 rikkoo alustojen välisiä rajoja, ei vahvista niitä – ja se on varsin hyvä päämäärä.