Sin and Punishment 2: Successor to the Skies / Arvostelut / pelaaja.fi

Sin and Punishment 2: Successor to the Skies

3.06.2010 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
8

Jos lähdetään puhumaan legendaarisista ja fanituksen arvoisista pelitiimeistä, japanilainen Treasure kiilaa aivan kärkisijoille. Jo 16-bittisistä ajoista lähtien tiimi on työstänyt tinkimättömällä otteella kovia, mutta omaperäisen viihdyttäviä räiskintäpelejään.

Tiimin viime aikojen legendaarisimpia pelejä on ollut selvästi alkuperäinen Sin and Punishment, joka on saanut vuosien varrella todellisen kulttiklassikon maineen. Tiukkaa kiskoräiskintää ei ikinä Suomessa nähtykään, mutta kulttuurimokaa yritetään nyt paikkailla pelin jatko-osalla.

Luotihelvetti

Vaikka alkuperäinen peli olisikin jäänyt pelaamatta, ei huolta: pääset helposti mukaan kakkososan meininkiin, sillä juoni ei todellakaan ole se Sin and Punishment -sarjan suurin myyntiargumentti.
Lapsenomaisen animu-henkiset nuorukaiset pakenevat lakia, joutuvat alasammutuiksi ja päätyvät oudolle planeetalle. Tässä kohdin ryhdyin takomaan välianimaatioiden aikana start-nappia innokkaasti, sillä kehnosti näytelty japanilaisdraama piti minua pois siitä pääasiasta: hillittömästä tykityksestä.

Sin and Punishment 2 on kiskoräiskintäpeli, eli kamera tekee omaa ajoaan pelikentän läpi pelaajan keikistellessä hahmonsa kanssa etualalla ja väistellen tai räiskien satoja vastaan tulevia vihollisia. Voisi kuvitella, että näin mitäänsanomattomista aineksista ei ihmeellistä peliä tehdä, mutta Treasure on yhä Treasure.

Pelin suurin vetovoima löytyy siitä hillittömän kaaoksen määrästä, mitä ruudulle on saatu mahdutettua. Vihollisia vyöryy päälle kymmenien laumoissa, koko ruutu on täynnä romahtavia kaupunkeja, vedenalaista kaaosta tai mitä ikinä Treasuren pojat päättivätkään tällä kertaa heittää vastaan. Oli ympäristö mikä tahansa, aina sattuu ja tapahtuu.

Ja ne pomot! Tietenkin jokaisessa räiskintäpelissä pitää olla pomoja! Tällä kertaa ei kuitenkaan vaan yhtä per kenttä, vaan pomoja vyöryy vastaan toinen toistaan suurempina ja hullumpina puolen tusinan annoksissa. Viimeistään pomomatseissa huomaa myös pelaavansa kiskoräiskinnän ja bullet hell pelin sekoitusta, kun ruudun pinta-alasta noin 95 % on vihollisluotien peitossa.

Kivaa niin kauan kuin sitä kestää

Sin and Punishment 2 on siis sisällöltään täyttä rautaa. Pelin äärellä ei juuri ehdi henkeä vetää, ja aika rientää kuin siivillä. Valitettavasti ei kuitenkaan kovin pitkään. Kuten kiskoräiskinnöissä yleensäkin, myös nyt lopputekstit pyörivät ruudulla jo parin tunnin pelaamisen jälkeen.

Treasuren kunniaksi on sanottava, että peliä on yritetty pitkittää. Vaikeustasoa nostamalla vihollismäärät kasvavat ja sijoittelu muuttuu, joten haaste pysyy tuoreena. Pelistä löytyy myös mahdollisuus vertailla omia tuloksiaan maailmanlaajuisiin leaderboardeihin sekä sangen torso kaksinpeli: kakkospelaaja ohjaa vain ruudulla heiluvaa tähtäintään eikä pääse itse lainkaan ohjaamaan hahmoaan. Näin suuri osa huvista – vihollisten jatkuva väistely – jää kokematta.

Teknisesti peli on rautaa: ruudunpäivitys ruuvattiin PAL-versiossa huippuunsa ja ohjaus toimii mitä ihmeellisimmillä ohjainyhdistelmillä ongelmitta. Itse kokeilin peliä Wiimote + Nunchuk kombon ohella Wavebirdillä ja Classic Controllerilla, eikä missään ollut mitään valittamista.

Sin and Punishment 2 oli minulle vuoden iloisimpia yllätyksiä. Se on henkeäsalpaavan hauska pelikokemus, jonka parissa aika rientää kuin siivillä. Valitettavasti siivet taitavat olla Kiwi-linnun, sillä lento on niin kovin lyhyt.

Toisaalta ehkä se todellinen haaste piileekin pyrkimyksessä kehittyä parituntisen seikkailun mestariksi ja tavoitella korkeampien vaikeustasojen kautta maailmanennätyksiä. Jos tällainen kiinnostaa, on vaikea olla suosittelematta Sin and Punishmentia.

Virtual Consolen kautta

Jos omistat Wiin, sinulla on kultainen tilaisuus hypätä täysillä Treasuren kelkkaan. Alkuperäinen Sin and Punishment löytyy nimittäin Virtual Consolen valikoimista ja kestää edelleen ihan hyvin päivänvalon – vaikka jatko-osa onkin kaikin tavoin parempi.

Mutta! Se todellinen herkkupala on aikanaan Mega Drivelle julkaistu Gunstar Heroes, joka on yhä meikäläisen kaikkien aikojen suosikkilistalla. Komea grafiikka, hauska huumori ja todella oivaltava ja rajoja rikkova pelattavuus tekivät Gunstar Heroesista todellisen aliarvostetun jalokiven. Ja nyt se irtoaa kahdeksalla eurolla.

8/10

Kommentit

Käyttäjän finngamer kuva
finngamer

Treasuren paras 3D-peli.

Käyttäjän Alkku V kuva
Alkku V

Tätä vaan jaksaa hakata loputtomiin. Mahtavuutta

Käyttäjän redshift kuva
redshift

Aikas helvetin hyvää räiskintää.

Käyttäjän Kalifornia Jani kuva
Kalifornia Jani

loistava peli

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu

Eeppinen ja luova, mutta myös niin lyhyehkö.

Käyttäjän WolVenom kuva
WolVenom

hienoa räiskintää

Käyttäjän MarioGamer kuva
MarioGamer

helvetin hyvä peli

Käyttäjän Jonius kuva
Jonius

Nautittavaa "retro" toimintaa

Nostoja