Siren: Blood Curse / Arvostelut / pelaaja.fi

Siren: Blood Curse

11.09.2008 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
13

Remake eli uusintaversio on kirosana japanilaisen kauhuelokuvan ystäville. Hollywood on nappaillut Aasia-horrorin parhaat palat ja tehnyt niistä selkeämpiä, turvallisempia sekä samalla vähemmän pelottavia versioita. Vastaavan kohtelun sai myös PlayStation 2:n sekava ja törkeän vaikea kulttipeli Forbidden Siren, mutta uutta Siren: Blood Cursea on ollut tekemässä alkuperäinen tekijäjoukko, mukaan lukien suunnittelija Keiichiro Toyama. Uusi virtaviivainen Siren ei olekaan siksi epäonnistunut, vaan peli nousee ylivoimaisesti parin viime vuoden kauhukärkeen.
Pelin tarina on länsimaiselle yleisölle suunnattu muunnelma ensimmäisen Sirenin tapahtumista. Joukko uteliaita amerikkalaisia tunkee japanilaisen Hanudan kylän kansanperinnejuhliin, joihin kuuluu tietenkin ihmisuhri. Kohta ulvoo jo salaperäinen sireeni, ja verinen nousuvesi saartaa kylän, jonka asukkaat muuttuvat shibitoiksi eli eräänlaisiksi zombeiksi. Juoni kierrättää Silent Hillien ja Project Zerojen hyväksi nähtyjä aineksia, mutta se on huomattavasti monimutkaisempi kuin luulisi.

Linjat tukossa

Erikoista Blood Cursessa on sen jakelu. Peli julkaistiin aluksi PlayStation Storeen 12 episodin latauksina. Niitä voi hankkia kolmen paketteina 9,95 euron hintaan, mutta käytännössä koko peli kannattaa ostaa 29,95 euron kokonaispakettina. Tähän hintaan Siren on oikea löytö, mutta pelaajan täytyy kestää myös digijakelun ikävämpi puoli. Pelimoottorin sisältä ensimmäinen episodi on gigatavun kokoinen, ja sen pelaa läpi 15 minuutissa. Loput paketit ovat onneksi pienempiä, mutta koko peli on noin 10 pelitunnin ja 9 gigatavun möhkäle, joka syö pienempien PlayStation 3 -kovalevyjen tilasta leijonanosan, ja lataus- sekä asennusrumba kestää ikuisuuden. Blu-ray-versio on onneksi tulossa.
Siinäpä olivatkin ne huonot puolet. Siren: Blood Curse on nimittäin täysiverinen kauhupeli, joka saa housut tutisemaan ihan oikeasti. Ison osan kauhusta tekevät äänet. Jo pelin alkuvalikossa kuuluu niin ikävää narinaa, että heikkopäistä hirvittää, mutta pelin aikana äänimaailma alkaa todella elää.
Yhtä paljon pelin tunnelmaan antavat myös onnistuneet pelihahmot. Mielenkiintoisin on perhe, jonka muodostavat avioeron läpikäyneet professori ja journalisti sekä heidän tyttärensä. Vanhempien halu suojella lastaan hirvittävässä tilanteessa tekee pelaajalle helpoksi asettua sankarien nahkoihin. Lisäksi pelin karmivimpia kenttiä ovat ne, joissa ohjataan saparopäistä pikkutyttöä. Tenava ei voi mitään verenhimoisille shibitoille, joten pelaaminen on puhdasta hiiviskelyä, jossa tärkeää on vain löytää seuraava piilopaikka. Tunnelmaa auttaa pelin armottomuus: pelaaja tajuaa nopeasti, että seitsemän pelihahmon katraassa on viikatemiehelle valinnanvaraa, eikä kukaan ole turvassa.

Kauhu on aina ruskeaa

Myös Sirenin ulkoinen toteutus painelee oikeita nappeja pelaajan päänupissa. Ruskeanharmaat värit, taskulampun valo ja häiriöfiltterit ovat japanilaisen pelikauhun sydämestä, mutta omaperäisempiäkin otteita käytetään. Pelissä nähtävät zombit eivät ole riviklooneja, vaan jokainen on yksilöllinen kylän asukas, jonka kunto ränsistyy pelin aikana. Shibitoja ei nimittäin voi koskaan pysäyttää lopullisesti, vaan haulikolla hiljennetty örvelökin nousee jo pian jaloilleen. Viholliset herättävät samalla säälin tunteita, sillä shibitot ovat juuttuneet toistamaan ikuisesti arkiaskareitaan. Myöhemmät ihmisen ja hyönteisten piirteitä sekoittavat eloraadot ovat vallan etovia.
Siren-sarjan erikoisuus eli katseenkaappaus on mukana parannettuna versiona. Pelaaja voi omistaa televisioruudun toisen puolen shibiton silmistä avautuvalle näkymälle, ja tällä kertaa samalla voi myös liikkua. Takaa-ajajien seuraaminen tällä tavoin antaa paljon tunnelmalle, ja se mahdollistaa tarkoin ajoitetut hiipimissuunnitelmat.
Siren-tulokkaille mainiosti toimiva Blood Curse on siis kauhupelinä kaikin puolin erinomainen, varsinkin kun pelattavuus on riisuttu palvelemaan tunnelmaa. Elämämittareita tai panoslukuja ei osaa kaivata, sillä Sirenissä selviytyminen ei ole taistelua vaan pakoa. Blood Curse on hyytävin peli sitten Project Zero 2:n, ja tätä kehua en anna helpolla.

Arkiston kätköstä

Blood Curse ei aliarvioi pelaajaa ja tarjoile juonta valmiina lautasella. Sen sijaan pelissä kerätään arkistoon johtolankoja, joita voi tutkia pelitauoilla. Oikeilla valokuvilla toteutettu arkisto kertoo sankarien ja tapahtumien taustoista, ja siinä on käytetty ARG-pelien eli todellisuuteen sekoittuvien pelien keinoja. Ihka oikeasta netistä voi sivulta hw-biker.blog-paradise.com lukaista opiskelija Howardin blogia, ja Hanudan kylän turismisivut web-kameroineen löytyvät osoitteesta http://203.216.142.184.

8/10

Kommentit

Käyttäjän Akutsi kuva
Akutsi
Käyttäjän yoroi kuva
yoroi

mahtavaa horroria

Käyttäjän SILIK kuva
SILIK

Pelottelua parhaimmillaan.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic

awsum

Käyttäjän j-urski kuva
j-urski
Käyttäjän Prokopjev kuva
Prokopjev

Meinasi tulla kakat vaippoihin pelatessa :D

Käyttäjän Rabamux kuva
Rabamux

Ihan viihdyttävä kauhu pläjäys

Käyttäjän NoeinJ kuva
NoeinJ

Todellista ahdistusta.

Käyttäjän macrodeath kuva
macrodeath

Paras kauhupeli tähän mennessä

Käyttäjän Jartza82 kuva
Jartza82

Nostoja