Skate 3

Skate 3 tuo Skate-sarjaan taas sen fiiliksen, jota kakkososassa hieman kaipailtiin, nimittäin skeittaamisen riemua! Vaikka ulospäin näyttääkin siltä, että varsinaisen asian sijaan kolmosessa keskitytään moninpeliin, hengaamiseen ja muuhun turhaan, on Skate 3:ssa ydin tallella – ja kovempana kuin koskaan.

Oma firma pystyyn

Skate 3:ssa pelaajan ohjastama The Legend ja pelaajan tuttu kameramies perustavat skeittivarusteita myyvän firman. Vanha tuttu kamerakalle lähtee pöydän taakse hoitamaan paperitöitä ja The Legend hoitaa promoamisen skeittaamalla, osallistumalla kisoihin ja tekemällä hulluja stuntteja kaupungilla. Ideana on ounata spotit, tappaa haasteet, lyödä ammattilaiset ja voittaa kisat. Mitä enemmän voittaa, sitä enemmän maine kasvaa, ja mitä enemmän mainetta, sitä enemmän lautoja myydään. Kaikki haasteet ja turnaukset voi myös pelata netissä, josta saa pienen bonuksen. Arvostelua tehdessä serverit tosin olivat vielä tyhjillään.

San Vanelona on vaihtunut Port Carvetoniksi. Kuten sarjan tekijöiltä voi odottaa, kaupunki on jälleen erinomainen. Iso kasa ramppeja, spotteja, hyppyreitä, puistoja, katuja ja muuta skeittiroinaa löytyy riittämiin. Kolmeen eri saareen jaettu kaupunki on heti pelaajan tutkittavissa, joskin osa puistoista aukeaa vasta pelaajan edettyä pelissä.

Vartijatkin skeittaavat

Melkein kaikki asiat, jotka Skatessa ja Skate 2:ssa ärsyttivät, ovat nyt poissa. Vartijat, jotka tulivat yhtenään pilaamaan hyvät skedeyshetket, ovat Port Carvetonissa itsekin kääntyneet skeittareiksi. Myöskään kaiteisiin ei ole pultattu grindauksen estäviä palikoita. Kun tähän vielä lisätään ensimmäisen kerran sarjan historiassa lähes moitteettomasti toimiva tekniikka, ollaankin jo hyvin lähellä sitä, mitä erinomaisen skeittipelin kuuluukin olla.

Ruudunpäivitys pysyy tasaisena, eikä notkahtele. Paikasta toiseen siirtyminen tuo edelleen lataustauon, joka ärsyttää varsinkin silloin, kun tahtoisi koettaa jotain tiettyä temppua uudelleen kaaduttuaan.
Myös kameramies sekoilee välillä omiaan, mutta nämä ovat ainoat harmistuksen aiheet Skate 3:n tekniikassa.

Skate 3:ssa on kakkososan tapaan kaksi eri kamerakulmaa. Alakuvakulma näyttää dekin ja jalat lähietäisyydeltä, mikä helpottaa ainakin grindaamista, mutta yleiskuvakulmana Tony Hawkeistakin tuttu yläkuvakulma toimi paremmin.

Rutkasti tekemistä

Tehtäväpuolella täytyy vähän rangaista yksipuolisuudesta. Tehtävät kun ovat samaa jauhamista alusta loppuun. Toki paikat ja temput muuttuvat, mutta periaate on aina sama. Kun on grindannut kymmenen kertaa putkeen samankaltaisen kaiteen alas ansaiten X-määrän pisteitä, hypännyt jonkun satunnaisen gapin yli tai jauhanut jotain tiettyä hyppyriä onnistuakseen laskeutumisessa, alkaa pieni turhautuminen iskeä. Skate 3:een on suunniteltu paljon toimivia haasteita, mutta monipuolisempaakin sisältöä voisi tarjota. Tässä tosin vastaan tulee sarjan realistisuus. Hawk-peleissä kun kerättiin kaikenmaailman kirjainyhdistelmiä perusskeittailun lisäksi, Skatessa täytyy pitää realismin rajat mielessä.

Plussaa pitää antaa siitä, että ärsyttävääkin pottumaisemmat S.K.A.T.E.-tehtävät on nyt poistettu. Enää ei siis loikita portaita alas ja yritetä toistaa perässä tekoälyn tekemiä Varial Kickflippejä 360 asteen pyörähdyksellä. Nyt kilpaillaan vain puhtaasti pisteistä.

Nopeuskisat ja skeittailijan satuttamiseen perustuvat alipelit pyrkivät tuomaan vaihtelua, mutta näiden tehtävien läpäiseminen on lähinnä pakkopullaa. Erityisesti nopeuskisoissa valituttaa se, ettei niissä tunnu koskaan saavan tarpeeksi vauhtia skeittaajalle. Jos kisataan, niin kunnon mäkiä sitten kehiin!

Skeittaaja voi edelleen kehitellä ja muokata pelin skeittipuistoja. The Legend osaa tarttua irtonaisiin grindeihin, bokseihin ja ramppeihin, mutta suurimmat muokkaukset tehdään nyt editorissa. Pelaaja voi pudotella maahan haluamiaan palasia ja koota niistä itselleen unelmiensa skeittipuiston. Tästä heitellään pelissä hyvää läppää, kun pelin alkupuolella nähdään välivideo, jossa kaksi skeittaria juttelee samalla kun taivaalta sataa ramppeja ja grindejä.

Koska Skaten mekaniikka tatilla tehtävistä tempuista on selvästi hieman hankala aloittelijoille, on pelissä nyt eri vaikeusasteita. Easy-moodissa pelaajan vauhti yltyy nopeammin eikä lauta lähde alta yhtä herkästi. Hardcore-moodissa taas grindeihin on suorastaan perverssin vaikea osua, kun magnetismi ei auta rahtustakaan.

Vapaa kuin taivaan lintu

Vaikka Skate 3:n läpäiseminen onkin rattoisaa touhua, on pelin sydän kuitenkin vapaassa skeittailussa. Jalan liikkuminen on nyt reilusti parempaa kuin kakkosessa, joten sopivien paikkojen etsiminen on vaivattomampaa. Tästäkin huolimatta The Legend on täysin avuton ilman lautaa jalkojen alla. Joskus matalimmatkin esteet pysäyttävät etenemisen, vaikka hyppääminen onnistuukin. Tasapainoaisti on kolmivuotiaan tasolla. Pystyssä pysytään, kun mitään vaikeaa ei tule eteen, mutta auta armias, jos erehtyy vähän loikkaamaan jollain kaarevalla pinnalla, niin nurin mennään ja komeasti.

Hall of Meat -pelleily on nyt käytössä vain omissa tehtävissään. Jokaisen rankemman kaatumisen jälkeen ei siis tarvitse katsoa rasittavasti uusintaa ja sitten listaa murtuneista luista. Tällaiset pelattavuutta haittaavat jutut on nyt suosiolla jätetty pois, ja hyvä niin.

Skate 3:ssa riittää pelattavaa, varsinkin jos pelissä etenee allekirjoittaneen tavoin. Jokaisen tehtävän välillä täyty skeitata huvin vuoksi aina tovi. Yleensä heti tehtävän jälkeen näkee mielenkiintoisen paikan, josta on sitten pakko koettaa jotain linea, ja siihenhän se aika sitten vierähtääkin.

Skate 3 on aika lailla valmis paketti, johon ei enää juuri parannuksia voi tehdä. Soundtrack voisi olla parempi, ja muutamat lataustauot vielä hieman kaivertavat, mutta muutoin Skate 3 on hyvää työtä.