Kun muhkeilla viiksillä varustettu samuraikenraali Akamoto kuolee taistelukentällä takaa tulleeseen iskuun ja herää tuonpuoleisessa pelkkänä luurankona, ei hän suinkaan alistu kohtaloonsa. Satojen vuosien jonotus paratiisin porteille ei kenraalia kiinnosta, etenkään kun hänen kuolemansa on kostamatta. Viikset edelleen kallossaan Akamoto värvää kuolleista sotilaista uuden armeijan ja lähtee rymistelemään läpi varsin värikkäästi kuvatun japanilaisen tuonpuoleisen.
Skulls of the Shogun on tyylikäs vuoropohjainen taktiikkapeli, johon tekijät ovat omien sanojensa mukaan hakeneet inspiraatiota Advance Wars -sarjasta. Taisteluissa on kenraalin lisäksi käytössä jalkaväkeä, ratsumiehiä ja jousiampujia sekä kolme erilaista henkimunkkia taikavoimineen. Yksiköiden välillä vallitsee tasapaino, jossa kaikilla on oma vahvuutensa ja heikkoutensa, mikä tiivistyy hyvin kenraalissa itsessään: hän on tehokas ja kestävä taistelija, mutta hänen kuolemansa aiheuttaa tappion, joten hänen käyttöään on pohdittava tarkoin – kuten kaikkea muutakin.
Armeijan koko ei suoraan takaa pelissä voittoa, sillä yhdellä kierroksella voi tehdä vain viisi siirtoa välittämättä siitä, kuinka paljon joukkoja on komennossa. Tämä tekee taisteluista sekä pirullisen haastavia että nopeatempoisia. Jokainen liike on perusteltava jotenkin, etenkin sen suhteen, mitä kukin yksikkö tekee. Hyökkäämisen lisäksi kentissä on tärkeää ottaa haltuunsa uusia joukkoja rakentavia temppeleitä sekä riisipeltoja, jotka antavat resursseja niiden rakentamiseen. (Uudelleen) kuolleiden vihollisten kalloja syömällä voi puolestaan tehostaa yksiköitä, ja kolme kalloa syötyään ne muuttuvat voimallisiksi superyksiköiksi – mutta se vaatii jo kolme käskyä kolmen kierroksen aikana, johon on harvoin varaa.
Lisää taktisia elementtejä löytyy taistelukenttien maastosta, sillä hyökkäyksillä voi työntää vihollisia alas jyrkänteiltä tai piikkipusikkoon, mutta tältä voi puolustautua pitämällä yksiköt rivissä. Maastosta löytyy myös suojaa, jossa seisominen vaikeuttaa joukkoihin osumista.
Harvoin saa siis tehtyä kaikkea, mitä haluaisi, eikä voittoon vievä reitti ole aina selvä, etenkään erilaisia voittotavoitteita sisältävässä yksinpelikampanjassa, jonka monet taistelut tuntuvat haastavuudellaan jopa epäreiluilta pelaajaa kohtaan. Joka vuoro on täynnä mahdollisuuksia niin voittoon kuin tappioonkin, ja ero näiden kahden välillä on pelissä ajoittain todella pieni.
Toimivan taktisuuden lisäksi peli hurmaa huikean tyylikkäällä persoonallisuudellaan. Ulkoasu on värikäs ja sarjakuvamainen, ja sitä säestetään jazzahtavalla musiikilla. Huumori kukkii joka kallon ja kulman takaa, kiitos pelin humoristisen ja kieli syvällä poskessa -asenteen.
Skulls of the Shogun on joka osa-alueellaan hiottu kokonaisuus. Pidemmän päälle erilaisia yksiköitä kaipaisi kuitenkin muutaman lisää, mutta se saattaisi mutkistaa peliä liikaa. Nyt yksi pelin valteista on nopea pelattavuus, kiitos viiden siirron kierrosrajoituksen. Tämän vuoksi peli toimii hyvin myös moninpelinä, jota voi harrastaa maksimissaan neljän pelaajan kesken joko samalla koneella tai verkon välityksellä. Moninpeli onnistuu myös eri alustojen (Xbox 360, Windows Surface, Windows Phone ja Windows 8) välillä, mutta silloin ei tosiaikaisesti. Nopeiden kierrosten vuoksi se ei kuitenkaan haittaa.