Amiraali Ackbar suosittelee
Hei, sehän on taas vuosittainen aika paheksua sitä, kuinka leluhahmot peliin yhdistävä Skylanders edustaa pahinta kulutushysteriaa pelien maailmassa! Muoviset figuurit lähettävät kaupan hyllyltä seireeninlauluaan: ”Osta minut. Osta!” No, jos tarjolla on esimerkiksi metallinen leijonasoturi, jolla on valtava kristallikilpi ja itsevarma Dressman-kävelytyyli, niin vaikea sitä on vastustaakaan.
Neljäs Skylanders tahtoo korvata kolmannen, erittäin hyvän Skylanders: Swap Forcen, nuorempien pelaajien Diablona, jossa vedetään hirviöitä turpaan ja kerätään aarteita videopelien vanhimpien perinteiden mukaisesti. Edellä mainittu jellona on yksi uusista Trap Master -hahmoista, jotka ovat kuin hieman pienempi ja raskaammin aseistettu muunnelma kakkososan jätti-Skylandereista. Kaikilla niillä on isot kristalliset taika-aseet, ylitehokkaat hyökkäykset ja kyky avata pelin lukitut aarreovet. Trap Teamin parasta eivät kuitenkaan edusta leluhahmot, vaan minikokoisilta toteemipaaluilta näyttävät ansat.
Ansoihin imuroidaan yksi kerrallaan joukko Doom Raiders -jengin superroistoja, jotka pakenevat pelin alussa räjähtävästä taikaputkasta. Ne sujahtavat koloon, joka on uuden hahmoportaalin rungossa, ja jokaisessa voi olla kerrallaan yksi ansan omaa elementtityyppiä edustava pahis. Pahikset voi kutsua apuun taistelussa, kun ne on ensin vangittu. Ja millaisia roistoja ne ovatkaan! Skylanders-sankarit vaikuttavat vertailussa väsyneiltä ja kalkkeutuneilta, sillä pahiksilla on omat repliikkinsä, omat vitsinsä ja jopa omat tunnusmusiikkinsa. Niiden ei tarvitse olla turvallisen ”ostettavia”, joten tekijät ovat päässeet irrottelemaan. Saisiko olla väkivaltainen piraattimursu Brawlrus? Entä rantahippiä muistuttava vihannesvelho Broccoli Guy, käsinukelleen jutteleva Chompy Mage tai mechaa ohjastava Bruiser Cruiser -peikko? Käy hyvinkin!
Jotta roistoista saa kaikki käyttöön, on aloituspaketin lisäksi ostettava täysi eri elementtien ansasetti, josta saa pulittaa päälle kolme kymppiä. Rahareikä-Skylandereihin verrattuna se ei ole onneksi paljoa, mutta ilkiöitä ei voi käyttää loputtomasti, vaan niiden täytyy välillä lepäillä Skylanderien pätkiessä vastustajia. Tuurilla naperot (tai varttuneempi pelaaja) hullaantuvat pahiksista niin, ettei Trap Mastereita tee edes mieli hankkia. Pätkityt pahikset päätyvät putkaan, josta ne voi ”ladata” ansoihin myöhemminkin vapaasti, joten ansojen hankkimisella ei ole edes kiire.
Muilta osin Trap Team edustaa jo hyvin tutuksi tullutta Skylanders-laatua. Yhden tatin ohjaus toimii sujuvasti edelleen, ja nuoremmatkin pääsevät mäiskeen makuun nopeasti. Grafiikka on PS4-testiversiossa kaunista, mutta kenttäsuunnittelu ei yllä aivan Swap Forcen tasolle. Pelasin parin aiemman vuoden Skylandersit läpi suomidubbauksella, mutta tällä kertaa halusin kuulla englanninkielisen ääniraidan kokonaisuudessaan, ja yllätys oli iloinen. Iso näyttelijäkaarti Nolan Northista Tara Strongiin ilottelee erittäin toimivan komediakäsiksen kanssa.
Skylanders-kulutushysteria siis jatkukoon. Eipähän tarvitse maksaa huonosta.