Sleeping Dogs

Pelin ei tarvitse olla Grand Theft Auton tappaja ollakseen viihdyttävä.

7.9.2012 09:31

Tekijä: United Front Games
Julkaisija: Square Enix
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: PlayStation 3 (testattu), Xbox 360, pc
Moninpeli: Ei

Torkkuvatkin koirat purevat

Sleeping Dogsin historia on pitkä ja kiemurainen. Alkujaan täysin uutena avoimen maailman pelinä alkanut projekti ehdittiin jossakin välissä muovata jopa True Crime -sarjan uudelleenkäynnistäväksi osaksi, kunnes tuloksiin tyytymätön Activision päätti hyllyttää pelin. Pelin hoiviinsa napannut ja Sleeping Dogsiksi ristinyt Square Enix kertoi Activisionin hylänneen projektin, koska siitä ei ollut muovautumassa lajityyppinsä parasta peliä. Totta, Sleeping Dogs ei ole täydellinen, mutta pelin ei tarvitse olla Grand Theft Auton tappaja ollakseen viihdyttävä.

Hongkong-toimintaleffojen tyyliä ja ilmettä jäljitteleviä pelejä ei ole viime vuosina juurikaan näkynyt. Sleeping Dogs yhdistää tämän varsin eksoottisen maiseman avoimeen pelimaailmaan, ja etenkin tehtävien aikana kaupungin eloisa tunnelma on yksi pelin selkeimpiä vahvuuksista. Asfalttia ja vihollisia tampataan Wei Shen -nimisen katujen kasvatin monet pieksennät kokeneilla kengillä, joilla tätä nykyä poliisin riveissä vaikuttava mies soluttautuu Sun On Yee -nimisen triad-poppooseen.

Soluttautuminen sujuu kutakuinkin vaivatta, sillä jengin riveistä löytyy Wein vanhoja ystäviä nuoruusvuosilta. Tämä tuo tarinallisiin kiemuroihin moraalisia kysymyksiä Wein tasapainotellessa poliisin ja gangsterin roolin välillä, mikä ei tietenkään tapahdu yhtä vaivattomasti kuin Teräsmieheksi pukeutuminen puhelinkopissa. Sleeping Dogsin tarina ei sinänsä ole järin syvällinen, mutta sen hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, minkä ansiosta useita pienemmissäkin rooleissa olevia hahmoja oppii vihaamaan ja rakastamaan hyvinkin nopeasti.

Wein tuplapestin mukanaan tuomien painajaisten takia päähahmo ei myöskään kärsi Nathan Drake- ja Nico Bellic -syndroomasta. Ruumislukema nousee matkan varrella useisiin satoihin, mikä myös näkyy tarinassa ja hieman jopa Wein psyykessä.

Iskevä tiikeri, räiskivä lohikäärme

Avoimen maailman peliksi Sleeping Dogsissa on loppupeleissä yllättävän vähän sivupuuhasteltavaa. Kaupungilla huvin vuoksi rellestäminen ei ole läheskään yhtä tyydyttävää kuin esimerkiksi Grand Theft Auto: San Andreaksessa tai Saints Row -sarjan peleissä, vaikka Hongkongin vapaaehtoisiin aktiviteetteihin lukeutuu kyllä kukkotappeluita, karaokea, valvontakameroiden hakkeroimista, huumediilereiden pidättämistä ja jokusia kaduntallaajilta irrallisia sivutehtäviä. Kauppojen ostoksilla ja eritasoisilla aasialaisissa hierontalaitoksilla lähinnä tehostetaan Wein hyökkäyksiä ja nopeutetaan energianpalautusta hetkellisesti.

Suurin panostus näkyy päätehtävissä, jotka ovat päällisin puolin hyvin suunniteltuja ja tarpeeksi vaihtelevia. Mätke, räiskintä ja ajaminen tehostavat sujuvasti pelin draamaa, sillä useimmille toimintaosuuksille on tarinallisesti oikeutettu syy. Tämän ansiosta päätehtävät eivät tunnu koskaan irralliselta muusta pelistä, kuten monissa muissa toimintapeleissä.

Hongkongissa kun kerran ollaan, mätkinnälle on omistettu suurin siivu pelin toimintaosuuksista. Pelin taistelujärjestelmä on tavanomaista monipuolisempi, ja se yhdistelee Yakuza-sarjasta tuttua interaktiivista ympäristöä ja Batmanin Arkham-seikkailuista tuttua vastahyökkäysjärjestelmää. Pelaajat voivat toisin sanoen raahata vihollisia pelialueen laidoilla oleviin roskalaatikoihin, sirkkeleihin sekä hissikuiluihin melko brutaalein ottein ja puolustautua punaisena hohtavien vihollisten hyökkäyksiltä vastaliikenäppäimellä. Vihollisilla on useita erilaisia tyylejä, joita vastaan löytyy omat, erilaisia patsaita keräämällä kehittyvät liikeyhdistelmänsä. Mätke pysyy tarpeeksi monipuolisena ja hauskana, etteivät harvakseltaan päätään nostavat kankeudet ja töksähtelevät animaatiot hirveämmin häiritse kokonaisuutta.

Pieneksi yllätykseksi suorapohjainen räiskintä astuu kuvioihin vasta reilun tovin jälkeen, minkä takia paukkuraudoilla paukuttelu jää selkeästi sivurooliin. Ehkäpä juuri sen takia useat räiskintäkliseet, kuten taktisesti sijoitetut räjähtävät tynnyrit, eivät tunnu niin häiritseviltä kuin monissa muissa peleissä. Ammuskelu on mätkeen tavoin tarpeeksi sujuvaa, että sen pienet epäkohdat eivät pahemmin haittaa pelaamista. Tarkoituksena lienee korostaa honkkarileffojen tapaan tyylikkäitä hidastuksia, jotka käynnistyvät esteiden yli hypätessä. Luonnollisesti hidastusten aikana Weistä muotoutuu olympiatason ampuja, jolta onnistuvat normaalia näppärämmin niin pääosumat kuin autojen renkaiden puhkomiset. Sleeping Dogs onnistuukin tavoitteessaan luoda esikuvilleen uskollista toimintaa sekä räiskinnän että mätkinnän ystäville.

Väärällä puolella lakia – ja liikennettä!

Sleeping Dogsin avoin maailma sisältää kolme kaupunginosaa, jotka ovat kytköksissä toisiinsa moottoriteiden kautta. Maailma itsessään ei ole missään nimessä lajityyppinsä suurimpia, vaan pikemminkin sopusuhtainen. Hongkong on sen verran käytännöllisesti ja tiivisti suunniteltu, että kulmien tullessa tutuksi paikasta toiseen siirtymiseen ei tarvitse kuluttaa tuhottomasti aikaa.

Autojen ajotuntuma on hieman erikoinen, sillä Sleeping Dogsin menopelit tuntuvat toisinaan kuin maahan liimatuilta. Ohjaus on kummallisuudestaan – ja Hongkongin vasemmanpuoleisesta liikenteestä – huolimatta arcademaisen toimiva. Autot pysyvät suuremmitta vaivoitta lapasessa sekä kovassa vauhdissa että käsijarrukäännöksissä, mikä tekee muutamista aikarajoin varustetuista ajotehtävistä vähemmän hermojaraastavia.

Autoilla voi hauskasti töniä tientukkijoita puskuliikkeellä, mutta liikkeen hyödyntäminen on hankalampaa takaa-ajotilanteissa – etenkin, jos perässä on Wein todellisesta luonteesta tietämättömiä poliisipartioita, jotka tyytyvät lähinnä seuraamaan pelaajaa. Pelaajan pysäyttäessä autonsa myös poliisit pysähtyvät odottamaan, lähtisikö pelaaja takaisin liikkeelle. Yritä nyt siinä sitten runnoa!

Virkavalta onkin lähinnä esteettinen ja teemallinen lisä peliin, mutta koppalakkien tekoäly ei ole ainoa kummastuksen aihe. Muut viholliset seuraavat esimerkkiä ja osoittavat vajaaälyisyytensä kävelemällä mitä eriskummallisimpiin paikkoihin, etenkin räiskintätilanteissa. Myös ajoittain reistailevat fysiikat ja töksähtelevät animaatiot rikkovat pelin muutoin näyttävää ulkoasua, mutta pienet hiomattomuudet eivät kuitenkaan kasaannu niin isoksi taakaksi, että pelaamisen malttaisi jättää kesken.

Hiomattomuudesta huolimatta Sleeping Dogs on otteessaan loppuun asti pitävä toimintapaketti, jonka vahvuudet ovat tarinassa, vauhdikkaassa Hongkong-toiminnassa ja piristävän monipuolisessa tehtävätarjonnassa. Sen pelaa mielellään ja laittaa tyytyväisenä oman pelihyllynsä jatkeeksi.

7/10
Lisää luettavaa