Slender: The Arrival

Slender: The Arrival on köykäinen säikyttelypeli, jonka anti on nähty pikaisesti.

8.5.2015 13:02

Pöö, joko pelottaa? Pöö!

”Tovin pelaamisen jälkeen Slender Manin ja tämän kumppaneiden kohtaamiset eivät enää toimi pelotteina vaan tilapäisinä riesoina.”

Slender: The Arrivalin tie kotikonsolien ruuduille on erikoinen. Pelin nimikkohahmo Slender Man ilmaantui netin käyttäjien tietoisuuteen keskustelupalstoilla kiertäneiden kuvien kautta. Lapsia vaaniva, pitkänhuiskea ja kasvoton hahmo esiintyi aluksi vain hyytävissä kuvissa, jotka laittoivat kuitenkin netin kollektiivisen mielikuvituksen laukkaamaan. Slender Manista tuli vaivihkaa viraali-ilmiö, joka sai useamman kirjoittajan kynästä rönsyilevän taustatarinan kuvien seuraksi.

Taustatarinasta kasvoi vuonna 2012 ilmaiseksi verkossa julkaistu latauspeli Slender: The Eight Pages, josta tuli niin ikään melkoinen viraalihitti. Pelin idea oli simppeli. Pelaajan tuli etsiä kahdeksaa paperilappusta Slender Manin vaaniessa metsän synkissä sopukoissa.

Yksinkertaisen The Eight Pagesin ideaa venytettiin sittemmin hieman pidemmäksikin pelikokemukseksi Slender: The Arrivalissa. Alun perin pc:lle julkaistu The Arrival käännettiin myöhemmin myös vanhalle konsolisukupolvelle, ja nyt peli on saatu vielä PS4:lle ja Xbox Onelle.

Slender Manin tarinaa syventävä Slender: The Arrival on perusidealtaan hyvin lähellä The Eight Pagesia. Itse asiassa alkuperäinen lyhytpeli on mukana hieman laajennetussa muodossa The Arrivalin toisena kappaleena. Mukana on useampi kenttä, mutta ajatus on edelleen sama: pimeää on sekä metsässä, kaivoksessa että talossa ja tuttu mustapukuinen mies vaanii järkähtämättä pimeydessä.

Kauhupelinä Slender: The Arrival luottaa säikyttelytaktiikoihin kuin peruskallioon. Slender Man putkahtelee ruudulle tyhjästä ääniefektien ja näkökentän sotkevien graafisten tehosteiden kera. Vaikutus on ensimmäisillä kerroilla epäilemättä sitä, mitä kehittäjät toivoivat, sillä kohtaamiset ovat eittämättä ahdistavia. Koska pelkkä Slender Manin tuijottaminen johtaa pelin päättymiseen, on ensimmäinen reaktio aluksi juosta päätä pahkaa pakoon. Mekanismi on pirullinen, sillä kappaleiden läpäiseminen edellyttäisi pään pitämistä kylmänä. Pimeillä pelialueilla eksyy helposti, varsinkin kun taskulamppu valaisee niin kovin kapeasti.

Säikyttelyn teho hupenee kuitenkin hetki hetkeltä pelin edetessä. Tovin pelaamisen jälkeen Slender Manin ja tämän kumppaneiden kohtaamiset eivät enää toimi pelotteina vaan tilapäisinä riesoina. Kehittäjien näkemys kauhusta ei riitä millään kantamaan kokonaista peliä, vaikka Slender: The Arrival onkin läpäistävissä helposti parissa tunnissa jopa ensimmäisellä kerralla.

Vähän yllättäen pelin ensimmäinen kappale on tunnelmaltaan piinallisimpia – ei siitä huolimatta, ettei pahiksia kohdata lainkaan, vaan juuri siksi. Odotus on ahdistavaa, mutta jatkuva säikyttely lähinnä ärsyttää.

Slender: The Arrival kompastuu kuitenkin pahimmin pelattavuudessaan. Samasta perusideasta ammentavien kappaleiden anti on oikeastaan nähty minuuteissa, sillä peli koostuu pitkälti vain pimeässä haahuilusta pienin muunnelmin. Parin tunnin mittaiseksi kauhupeliksi Slender: The Arrival on hämmentävän tylsä peli. Kestoa voi tosin pitkittää vaikeammilla tasoilla, ja satunnaisesti rakennetut pelialueet tarjoavat mahdollisuuden vähän erilaisille pelimekanismeille. Haastavuus ei kuitenkaan ole ratkaisu tylsiin pelimekanismeihin.

Uudelle sukupolvelle tuotu Slender: The Arrival ei vakuuta. Vanhan konsolisukupolven käännöksen tekniset ongelmat ovat tipotiessään, mutta pelisisällössä ei juuri hurrattavaa ole. Tekniset parannukset eivät riitä millään paikkaamaan ammottavia aukkoja. Slender: The Arrivalin annin saa pelivideoistakin, ja kymmenelle eurolle löytyy parempaakin käyttöä.

4/10
PeligenretKauhu
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKauhu
Lisää luettavaa